lauantai 1. huhtikuuta 2017

Huhtikuun ensimmäinen

Oh you April fool...

Niin jotta tämmöistä taas, kuvien karua kertomaa kevään etenemisestä. Nämä ovat niitä Very Finnish Problems -luokan juttuja. Aamupäivällä paistoi niin ihanasti ja heleästi. Syötiin ajellessa jäätelöt ja iloittiin monen päivän stand by -tilan päättymisestä kun pihanurmea paljastui aina vaan enemmän ja enemmän. Neljän maissa alkoi lumipyry ja jatkuu vaan. Ja vaikka olisi miten vanhan surma tämä lumi, ei se kyllä enää mieltä ylennä. Ainoa plussa jonka keksin on se, että kusenkeltaiset keväthanget ovat hetken piilossa.

Muutenhan tämä aprillipäivä on ollut ihan tavallinen lauantai. Aamulla hevosten ja koirien kiireellisten juttujen (aamuruoka ja ulospääsy) jälkeen kömmin takaisin vällyihin ja tankkasin vielä reilun tunnin unta.

Esikoisella on koeviikon kivasti katkaiseva ratsastuksellinen tehoviikonloppu, tehotunti tänään ja huomenna toinen. On kuulema mukava ja opettajaakin palkitseva tilanne kun on niin motivoitunut ratsukko jonka edistymisen näkee viikko viikolta. Kotiläksyt tehdään hyvin ja huolella. Vähänkö röyhistelen ylpeänä ponnymammana rinnuksiani.

Otto toimi iltapäivällä talutusratsunakin jotta perhetuttumme pikkuprinsessa sai viikottaisen hevosteluannoksensa. Ponimiehelle napsahti vapaapäivä, huomenna pyhäkoulu.

Kevättä rinnassa

Molemmille koirille oli aikataulutettu kampauspäivä. Se muuttui lennossa niin, että Peetu kävi siistiytymässä Kasvistädin luona tänään ja Leffen kampaus (ja kylpy) siirtyi huomiseksi. Leffeähän asia ei tietenkään haittaa yhtään, mutta minä en jaksaisi huomenna ajella yhtään minnekään. Ajan silti.

Näiden arkisten käänteilden lisäksi ohjelmassa on tuvan ison uunin lämmitystä ja Iso-J virittelee saunoja. Tuttuja latuja siis nämä lauantait sujuvat. Sunnuntaille on ohjelmassa kanalan siivousta.

Edes jossain kukkii
Kliivian ahdinko

Männäviikolla kävin kaverin kanssa Ilomantsissa. Matkaan tarttui muutama kanatipu ja pari kennollista munia. Uudet tiput ovat kolme Plymouth Rock -rotuista viirupaitaa ja yksi savunsininen parrakas Araucana. Jälkimmäinen on puhdas heräteostos koska ihastuin niin paljon tipun väriin. Se on kertakaikkiaan hieno. Ja Araucana munii vihertävänsinisiä munia. Eli vähän väriä munakennoon, mikäli tulokas on kana kuten toivottavasti oikein tunnistettiin.

Munakennosta puheen ollen, munaummetus alkaa näemmä häipyä historiaan, tällä viikolla kanalasta on ollut tuomisiakin, ainaisten viemisten vastapainoksi. Ruokaa sinne saa kantaa selkä vääränä mutta munia on tullut hirmuisen kitsaasti. Parhaana päivänä tällä viikolla sain saaliiksi viisi !! Tästä se lähtee taas ränni aukenemaan.

Ja Ilomantsin tuliaisina oli 16 Plymouth Rockin munaa, lisää viirupaitoja on tällä päivällä pantu hautumaan. On niin kodikas hautomakoneen hurina taas tuvassa. Muutaman kanan pidän, loput myydään muualle.

Ai niin, olihan viime viikolla Iso-J:n synttäritkin. En enää osaa laskea monennetko. Hirveän vaikeita nuo isommat luvut ja numerot.

Leppoisaa viikonloppua!

Tiputoimitus ei ehdi Pääsiäiseksi


keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Nuorissa on tulevaisuus

Kuva: Taru K.

Meillä kävi viime viikolla Esikoisen koulukaveri ja tytöllä oli kamera matkassa. Kuvat kävivät pikaisen Lightroom -myllyn läpi ja noin 150 parasta kuvaa ilmestyi nettiin Tarun galleriaan. Koetan löytää toimivan linkin ko. sivustolle.

Sen verran raportoin säätilasta, että kaikkea on saatu. Lunta tuli ensin viisi senttiä ja sitten on pysynyt pakkasella. Tänäänkin on saatu nauttia kirkkaasta auringonpaisteesta, välillä on tullut piristävä raekuuro ja sitten taas paistetta. Ihan hassua tämä kevään tulo.

Piha on aivan hirveä ansakenttä kun siellä on sileä jää pakkaslumen alla. Ikinä ei voi tietää millä askeleella lähtee lapikas liukuun. Äitikulta liikkuu pihalla potkukelkalla ja minäkin kaipaisin jotain tukivälinettä, ainoastaan sontakärryjä lykätessä on tukeva olo. Mutta enpä nyt viitsi pitkin pihoja kulkea sontakärry rollaattorinani. Hoipperehdin kinosten viertä pitkin, elämässä on nykyisin jännitystä muulloinkin kuin Eurojackpotin arvonnan aikaan.

Eipä mulla sitten muuta mielessä tänään ollutkaan, laitan tähän loppuun muutaman kuvan. Se on aina upeaa kun ihmisellä on luontaista silmää ja lahjoja ja niitä uskaltaa käyttää. Ei ihme, että ko. tyttö on suosittu kuvaaja kisoissa ja valmennuksissa.

https://tarunkuvat.galleria.fi







maanantai 27. maaliskuuta 2017

Kotkotuksia


Game over

Kesäajan ensimmäinen maanantai ja ulkona lumipyry. Sunnuntaina nukuttiin koko porukka autuaasti rokuliin. Heräsin puhelimen tärinään yöpöydällä ja huomasin kellon olevan aivan ruokottoman paljon. Hevoset olivat tallissa enemmän kuin nyppiintyneen näköisinä ja minä vuolaasti anteeksipyydellen kiidätin Poniherrasväen ulos aamiaiselle.

Heinämies oli käynyt tuomassa pari paalia, myöhästyin siitäkin. Kävin sitten illalla maksamassa heinät hänen pihassaan. Ja kelirikko on täällä, auto on ravassa ja tiet liejuna.

Tämä päivä on mennyt hankalan kautta koska väsymys on niin valtava. Onneksi on mahdollisuus levätä ja ottaa vaikkapa nokoset. Tänään nukuin ensimmäiset päivänokoset moneen kuukauteen.

Kanalassa ei nukuta rokuliin, siellä on taas yksi uusi kukko. Tämä valkea komistus (poikanen vielä) tuli Kainuun kuormassa meille. Ja on kyllä varsinainen silmäkarkki. Kipaisi poseeraamaan niin kiltisti. Ei ole vielä kiekunut mutta se lienee ajan kysymys. Kanala pitäisi oikeastaan nimetä uudelleen Kukkolaksi, poikia on paljon. Äkkiä laskien 10 helttapäätä.

Flirtti ja komistus
Ihana Ihmepoika

Tämä hattarapää on uusin valkohuntu, pieni ja kuohkea kuin vaahtokarkki. Tykkään kovasti.
Tälle viikolle on muutama sairaalatapaaminen ja kenties yksi kananhakureissukin. Iso-J lähtee taas reissuun ja me jäädään pyörittämään Torpan arkea. Sujuuhan se meiltä.

Nopeasti on maaliskuu kyllä kirinyt, nyt jo loppusuoralla. Ensi kuussa saadaankin sitten kevääseen vauhtia kunhan nyt ensin nämä pakolliset kevätmyrskyt kestetään. Ja Pääsiäinenkin painaa päälle.

Kaikenlaista kivaa luvassa. 
Iloa viikkoosi, missä lienetkin.


Puuhkatukka
Hatut ja myssyt