lauantai 25. maaliskuuta 2017

Talvesta kesään



Talviajan viimeinen aamu, huomenna herätään kesäaikaan.
Toistan itseäni jos mainitsen mielipiteeni tästä kellojen räpläämisestä. Otettaisiin vaan kesäaika pysyvään käyttöön ja sillä hyvä.

Kivaa se kuitenkin on, että nyt on takana jo kevätpäivän tasaus ja huomenna alkaa virallisesti kesäaika. Kunhan saavat vielä maanteille kesänopeusrajoitukset niin elämä on taas mallillaan. Kesärenkaita ei näillä leveyksillä laita autoonsa hullukaan, ainakaan semmoinen jonka pitää ajaa päivittäin. Vasta vappuna alkaa olla siinä hommassa järkeä.

Eilen kävin korjauttamassa tuulilasista nastaniskemän. Osumaa ottanutta kohtaa tuulilasti tuskin huomaa, hyvää työtä tekivät ja kyllä vaan tuulilasivakuutus kannattaa ottaa. Pikkuisen valitteli kiireitään korjaamon heppu, pomokin oli sopivasti lomansa ajoittanut juuri kiireisimpään aikaan. Meinasi kuitenkin pistää korjaamon ovet säppiin viideltä, liki tauotta oli painanut hommia aamusta saakka.

Tälle viikonlopulle ei ole mitään kummempaa toimintasuunnitelmaa. Kanala pitäisi siivota ja hevosten pyhäkoulu pidetään huomenna, kenttä on vähän kökköisessä kunnossa mutta muutakaan ei nyt tarjolla ole. Esikoinen ja Otto tosin kävivät käppäilemässä teitä pitkin. Minä ja Ponimies jäätiin huolestuneina odottelemaan. Ponimies kiljui perään, minä en.

Leffe sai Iso-J:ltä tuliaisiksi urosvyön, se on semmoinen turkoosi joustava kangas. Leffellä on nyt sininen vyö koivennostossa eikä se mikään ansio ole.

Pöydänjalka ja halkovasu ovat pysyneet kuivina, vyö ei. Niitä pitää varmaan hommata useampi kunnes koira oppii, ettei pissi pitkään lahkeessa lämmitä.

Tämmöistä tänään, tervetuloa kesäaika!

torstai 23. maaliskuuta 2017

Pienestä pitäen

Kämmenellä

Minä kun jo luulin nähneeni paljon, en kaikkea. Eilinen Kainuun reissu antoi kuitenkin vähän uutta ihmeteltävää. Näin pieni on vastakuoriutunut siniviiriäisen tipu. Eihän se viiriäisenmunakaan kummoinen ole, kaupoissa on pääsiäisnamuja jotka ovat viiriäisenmunan kokoluokkaa. Ihan nuo ovat elinvoimaisia ja -kelpoisia öppäiäisiä vaikka noin pikkuisia ovatkin. Oikeita luonnonihmeitä!

Kaverin kanalaloissa oli lisää ällisteltävää, en ole ikinä nähnyt semmoisia lintuja mitä hänellä oli aarteissaan. Ihastuin valtavasti naurukyyhkyihin, niitä tekisi mieli hankkia pariskunta itsellekin.
Riikinkukkokyyhkytkin ovat valtavan kauniita, lienevät lumivalkoisina olevan helppoa ruokaa paikalliselle kanahaukalle. 

Mukaan tarttui kauan etsimäni valkea Kääpiökochkukko ja kaksi kanatipua, toinen omituisen värinen, friseerattu koch ja toinen on valkea valkohuntu eli lisäys Duneltin hallinnoimaan Pallopäiden klubiin. Parille kaverille toin monta laatikollista lintuja ja yhdet kanakansalaiset jätin Juukaan. On tämä hullutusta. Mutta kohtuullisen halpaa ja harmitonta onneksi.

Kun on ihan pieni
Eivät ne nämäkään jättejä ole
Luonnonilmiöitä sain eilisen ajomatkani aikana kummastella usein. Noin vartin välein vaihtunut sää tarjosi kaikkea räntäsateesta auringonpaisteeseen, taivaalta lensi jalkarättejä tuulilasiin, välillä kova tuuli ravisti Hopianuolta ja tielle muodostuneet vesilammikot ynnä sohjo lisäsivät ajamisen haasteita vähintään neljänteen potenssiin.  Onneksi liikennemäärä Kainuuntiellä ei yllä maalikylien määriin ja sain ajella keskenäni, muutama rekka tuli vastaan ja pari postin jakeluautoa, niitäkin näköjään liikkuu vielä.

Tänään sää on ollut kaunis. Täydeltä terältä paistaa ja on lämmin. Pihatie on nyt erittäin työläs ajettava, Hopianuolen leveät renkaat saavat raapia tosissaan ylöspääsyn eteen. Kohta kaikkialla on silkkaa sohjoa ja se on mielestäni yksi kevään tylsimmistä vaiheista, märkyys. Routainen maa ei jaksa imeä vettä samaan tahtiin kuin sitä sulamisesta tulee.

Esikoinen oli löytänyt netistä aarteita, meidän Otto löytyi kasvattajansa albumeista. Tässä ihan sieltä Oton elämän ensiajoista. Voi tuitui sentään kun on ollut pieni ja honkkeli.

Vauhdilla kohti viikonloppua, kivaa torstaita sinulle!

Pikkuinen Otto
Kuva kasvattajan albumista




tiistai 21. maaliskuuta 2017

Uutta elämää

Lisää kukkoja

Jep, pöhinää pöntössä eli hautomakoneessa tapahtuu. Yksi Light sussex kukkopoika on kuoriutunut ja toinen tuolla taustalla pungertaa maailmaan. Jälkimmäisen nimi on Vino-Veli koska se ei ole vieläkään saanut niskaansa suoraksi. Hällä sattui vähän kovempi munankuori avattavaksi. Tajusin vasta 'melkeinliianmyöhään', ettei tipu pääse kuivuneista kuoren kalvoista irti omin voimin. Niinpä minä avasin koneen, kostutin serlaa (sitä imukykyistä) ja liottelin kalvot notkeiksi. Tipu potki itsensä irti kuorenpalasista ja kenottaa nyt niska vinossa.

Vielä yksi tipu sieltä pungertaa maailmaan, silkkikananmunassa rapisee lupaavasti.

Huomenna ajan Kajjaaniin saakka ja koetan neuvotella itselleni koneellisen verran munauksia, kolmas kerta toden sanokoon! Hitto soikoon!

Viikko on muuten sujunut hyvin, mutta tänään sekä koirat että kissat ovat olleet aivan hysteerisiä tipujen piipityksen takia. Neljä nokkaa on kiinni koneessa jos en kiellä. Nyt kissat on teljetty takaeteiseen yörauhan nimissä ja koirilta loppui kunto. Ovat huohottaneet ja hilluneet koko päivän ja minulta verenpaine kiehuu uutta ennätystään. Onneksi kohta saan tiput lämpölevyn hellään huomaan varaston puolelle.

Säiden puolesta ollaan yhä keväässä. Tänään on tullut lunta, räntää ja aurinkoa. Nyt tuulee taas aivan huimilla boforeilla, olisivatko jo kolmannet karistajaiset tälle keväälle ja neljäs lakki kannon nokkaan? Kuten joka vuosi, sekoan laskuissa. Ja aina se kesä kuitenkin tulee, hyvä niin.

Yritän opiskella videoiden liittämistä näihin postauksiin, olisi hauskaa materiaalia tulossa heti kun oivallan miten pitää toimia... saattaa siis vielä kestää. Älä ainakaan hengitystäsi pidättele odottaessasi.

Aamulla tulee heinäkuorma, sitten piipahdan kainuussa, moikka !

Lumiraja vetäytyy

maanantai 20. maaliskuuta 2017

Kevätpäivän tasaus



Tänään on virallisesti kevään ensimmäinen päivä. Espanjassa kevät alkoi kl. 11.29 ja silloin pitäisi myös munatestin toimia. Joskus olen kokeillut, huonolla menestyksellä. Minulla on nyt vähän erilaiset munahommat menossa, tipu päkistää itseään yksiöstään ulos. Ihan tuossa vieressä on hautomakone ja siellä muutama muna joten aitiopaikalta seuraillaan tätäkin kevään ihmettä.

Uusi viikko alkoi. Maanantain kunniaksi otin kolmituntisen työpöydän setvimisistunnon. Nyt on paperit mapeissa ja muutenkin siellä missä pitääkin. KELAn ruuhkia lisäsin vaatimattomalla kolmen hakemuksen nivaskallani.

Voin kertoa, että olin melkoisen uupunut urakan lopussa. Huomiselle jäi vielä tositemappi. Sen kun punnerran ja omavero.fi -palvelussa teen tarvittavat ilmoitukset, kuulun taas kunnon kansalaisten joukkoon.

Sädekehä loimottaa kirkkaana kuin Jeesuksen otsa, maksoin nimittäin läjän laskujakin reilusti ennen eräpäivää. Kyllä tästä ansiosta pitäisi jo joku ahkeruusmitali saada. Olisipa rahaliikenne tännekin päin yhtä vuolasta kuin täältä pois.

Mikäli tämän päivän säästä mitään voi ennustella, kesällä saadaan aurinkoa ja lunta. Oli pilvistä ja sitten ihan kirkasta. Ja välillä tupsautti kuurollisen lunta, semmoista kevyttä huttua. Kevät on oikukas, todistettavasti.

Viikkoon on mahdutettu yksi pikkuisen pidempi ajoreissu, toivottavasti saan nukuttua hyvin ettei aivan tillintallin tarvitse puuduttavan tylsää matkaa ajella. Muut aktiviteetit pyörittävät meitä kotikaupungissa ja kulmilla.

Jatkan tiputv:n seuraamista.


sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Terkkuja Duneltilta



Kas näin, huppukukko Dunelt on hän jolta keskimmäisessä kuvassa pilkottaa hienot punaiset heltan alut. Enpä muista koskaan ennen olleeni näin iloinen tipun paljastuessa kukoksi. Dunelt toki näytti heltan alkunsa jo monta viikkoa sitten.

Omena on suurta herkkua ja tuommoiset omenanpuolikkaat on nokittu hyvin siistiksi iltaan mennessä. Ovat siis aikamoisia syömäreitä nämä huntupäät.

Olen tässä aikani kuluksi suunnitellut kanalaan kaikenlaista projektia kesäksi. Osa hommista on niin isoja ja työläitä, että tarvitaan miesvoimia hommiin. Mutta maalaukset ja muut fiksailut on hyvä hoitaa vaikka sateisina päivinä, niitä kun kuitenkin riittää.

Kokonaan uusi osasto pitäisi laittaa, mikäli ne orpington -pylleröt käyn hakemassa -ja käynhän minä kuitenkin. Jättikochpariskunta (mustavalkeat) pitää majoittaa myös omaan tilaansa, jättikukko yrittää polkea kääpiökochkanoja eikä sellainen käy laatuun. Ja nämä seuraavan kuvan kukkopojat päätyvät erään kengittäjän paistinpannulle mikäli eivät omaa kotia löydä. Noista tuo etummainen on ainoa kana. Toivottavasti koneessa muhivista munista kuoriutuu edes pari kanatipua.



Sunnuntai on aurinkoinen ja hyvin keväinen. Otto tallusteli pihalla ja rikkoi pihatien liukasta jääkantta. Pyhäkoulu peruutettiin kentän tilanteen takia, onkin ensimmäinen kerta.

Eilen käytiin Savonlinnassa hautajaisreissulla, Iso-J:n isotäti pääsi kaipaamaansa lepoon. Illalla olin niin poikki, että könysin heti iltatallin jälkeen nukkumaan. Oloa ei yhtään helpottanut vatsassa vellonut yökötys ja yleinen paha olo. Meillä on nyt vähän jokaisella ollut vatsanväänteitä. Noroloroa ei sentään, mutta riittävän kurjaa kuitenkin. Kuopus oli tullut kaupungista vatsanväänteiden takia taksilla kotiin, ei olonsa vuoksi jaksanut odottaa bussia ja bussimatkaa. Hänelläkin meni levolla ohi, onneksi.

Mutta niin kipeä ei kukaan ollut, etteikö yksi Savonlinnasta tuotu Kansakoulun jyväleipä olisi tullut syödyksi, jäljellä on vain pikkuinen käntty. Onneksi pakasteessa on toinen leipämurikka, pahan päivän varalle. Maanantai on varmasti oikein hyvä syy raottaa pakastimen kanttaa.

Nyt vielä ilta-aurinkoon ulos, siellä on niin kevät!

Rimppakinttu-Otto