perjantai 17. maaliskuuta 2017

Taas tuulee

Kaverin kanalan kottaraisia

Tuulee niin, että tupee heiluu. Eilinen auringonpaiste on muisto vain, kaunis toki. Tänään on harmaata, viskoo lunta ja tuulee luvattoman kovaa. Kohta ei ole puissa mitä karistaa, hyvin tehokas kevättuuletus on viime aikoina ollut. Mutta ehkäpä nämä ovat nyt niitä tuulia jotka meille kaivattua kevättä puhaltavat.

Joutsenet ovat kuulema saapuneet. En ole nähnyt enkä kuullut, pelkästä tiedosta tulin iloiseksi. Aamulla joku ihan outo lintu huikkaili salavassa, näin vain mustan lentävän pisteen loittonevan eli tunnistamiselle ei todellakaan jäänyt aikaa. Eikä meikämandoliinin lintubongaritaidoilla tunnisteta kuin joutsen ja talitintti. Ja kana.

Yläkuvassa muutama todella outo lintu, kaverin kanalassa on vaikka mitä ihmeitä, kanasta totisesti on moneksi. Nuo ovat samaisia valkohuntuja kuin meidän kaksi pallopäätämme. Noilla on friseeratut höyhenet eli näyttävät posahtaneelta tennispallolta -tai jotain.

Tuulelta voisin tilata yhden hönkäyksen kylmempää ilmaa, sen verran vain, että saataisiin auramies kentälle. Pitäisi lumia sysiä aitojen yli jotta kevät koittaisi kentällekin. Nyt se on ehkä pahimmassa kunnossa ikinä historiassaan ja siksi tarvittaisiin yksi kylmempi hetki jotta lumelle voisi jotain tehdä.
Mietin jo, pitäisikö uriin pakkautunutta jäätä sulatella suolalla. Ehkä konsultoin jotain kentänomistajakolleegaa jolla pidempi historia hevosten hiekkalaatikoiden huollosta.

Viikko on edennyt jo perjantaihin. Iso-J tulee tänään kotiin. Lauantaina on ohjelmassa hautajaiset ja muistotilaisuus naapurikaupungissa ja sunnuntaina Iso-J lähtee taas reissuun. Seuraavina viikkoina elellään emäntävetoista arkea, eipä mittään, kyllä se meiltä käy. Tälle päivälle on vielä kaupunkireissu, aamulla ajelin hevosten kuivikkeita ja kanojen rehua kotiin.

Laitoin muuten tänään puhelimeen laskurin, lomalennon lähtöaikaan on nyt 100 päivää ja muutama tunti päälle. Ei paha.

Leppoisaa viikonloppua!





torstai 16. maaliskuuta 2017

Hyvä päivä

Tämä päivä on syytä merkitä Torpan Päiväkirjaan.
Kesän lennot on buukattu ja maksettu. Tällä kertaa lomalla ollaan täydet viisi viikkoa Hipsaanian takuuvarman auringon alla.

Täydellisen kevätpäivän kruunasi hyväsykkeinen spinning, pitkä istunto kampaajan tuolissa ja hyväksi huipennukseksi lippujen kilahtaminen sähköpostilaatikkoon. Muy bien.

Aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja oli kutakuinkin täydellinen kevätpäivä.

Tiedän nukkuvani leveä hymy naamallani.

Iloa viikonloppuusi!

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Kevättä tehdään nyt

Keväthanget

Sitä minä vaan tuli tänne kertomaan, että viime yönä oli jumalaton tuuli, oikein kunnon puhuri. Tapion riihenpuinnin viikkoja eletään ja sen kyllä huomaa. Lunta oli tullut reilut 5 senttiä, nyt se on vettynyt ja painunut loskaksi, nice. Siellä loskan seassa törröttää parin kottarikuorman verran salavien silppua ja oksasuljua ynnä muuta puista irronnutta roskaa.

Lämmintä on juuri sen verran, että hanget vajuvat kiitettävällä tahdilla. Tuulisi vielä vähän niin haihtuminen kiihtyisi. Huomiselle on luvattu aurinkoakin ja se vain passaa.

Lähestyvä kevät ja kasvukausi on aikaansaanut tuttua vipinää kuokkageeneissä. Kevään korvalla sitä on vähän herkempi puutarhaärsykkeille ja -ideoille, niinpä minulle kirkastui eräs idea. Edellinen talvi oli hirvittävän tuhoisa monille vanhoille ja koetelluille kasveille. Torpan takanurkalla ikkunan alla rehotti vuosikaudet vanha angervopuska. RIP puska.

Sen paikalle en ole jaksanut miettiä mitään uutta, viime kevät nyt oli mitä oli eikä pihahommat olleet ihan päällimmäisinä mielessä. Titan, tuon armoitetun puutarhahörhön intoillessa alppiruusujen nupuista tajusin, että ehkä nyt on tullut aika ja paikka alppiruusulle täällä Torpallakin.

Kuutioin, että edesmenneen angervon tilalle mahtuu kolme matalakasvuisempaa rhodoa, vähintään kaksi valkoista ja yksi punainen.

Samoin olen visioinut ratsastuskentän päätyä eli tutuksi tullutta A-katsomoa. Se kukkula kaipaa muutaman komean havun ja sekä happomarjan että lumimarjan. Plus hitollisen määrän sipulikukkia.

Siellä jo on yksi ruusuistutus josta en nyt elämöi enempää koska lähtökohdat ko. ruusurykelmälle olivat jokseenkin karut. Kun en saanut aikaiseksi niin en saanut. Paitsi vähän liian myöhään.

Muutama muukin puutarhaan liittyvä istutusvisio minulla on mutta antaapa vielä lumen sataa ajatusten ylle, siellä ne ehkä jalostuvat ja työstyvät valmiimmiksi. Sitten tarvitaan enää kuokkaa. Ja toki yksi toivioretki Raaheen Särkän Perennataimistolle. Siellähän se homma viimeistään lähtee laukalle.

Kesään on vielä matkaa, otetaan nyt kevääntulosta kaikki riemu irti. Muistin muuten, että minullahan on melkein uudet kumpparitkin, niitä pian tarvitaan.

Nyt pitää taas hankkiutua liikkeelle, moido! Tässä vielä vähän kuva-arkiston antia, näihin kevään iloisiin torvikukkiin ei kyllästy ikinä, narsissit.<3 p="">



sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Sitten viime näkemän

Aito asia
.. hiljaista on ollut. Ehkä nämä blogit alkavat tulla vähitellen tiensä päähän, yksi jos toinen blogi on hiljentynyt. Pitäisi tuo sivupalkin lukulista päivittää ihan ajatuksella kun aktiivisia blogeja tuntuu olevan enää muutama.

Hiihtolomaviikko on jo sunnuntai-illassa. Lauantain kruunasi Äitikullan tupaan kantama piirakkavati, liinan alta löytyi aimo keko lämpimiä karjalanpiirakoita, niitä aitoja voilla voideltuja ja täysmaitopuurolla täytettyjä. Näitä ei saa kaupasta.

Viikonloppu on ollut ihan tavanomainen, onneksi ei mitään yllätyksiä minkään suhteen. Pientä kriisiä tuottaa jommankumman koirapojan koivennostointo, sisätiloissa. On oikeasti aika ällöttävää löytää pöydänjalan juurelta pissiläntti, ei mikään iso mutta pisarakin pissaa lattialla on liikaa. Tänään käännettiin tuvan iso pöytä ympäri ja huuhtelin etikalla pöydänjalat, sen pitäisi neutralisoida merkkailuun innostavat hajut. Veikkaan salakusijaksi Leffeä, sillä nämä elimistön luontaiset tarpeet tulevat vähän refleksinä. Kun ahterissa tuntuu painetta, Leffe kyykkää ja päästää pahan pois, vaikka ihan portaan eteen. Ihan sama pissaamisen kanssa. Yök ja hyi. Hyviä neuvoja vastaanotetaan mielihyvin.

Leffe on kuitenkin hyvin onnellinen koira ja hoivaa ikealaista possuaan huolella ja hartaasti.

Leif ja Possu
Sunnuntain ohjelmassa oli hevosten pyhäkoulu ja hiki otsalla kumpikin jumppaili oman tuntinsa. Sää oli lämmin, plussalla koko päivän ja aurinkoakin saatiin, vasta iltapäivällä meni pilveen.
Kevättä tekee kyllä nyt ihan urakalla ja hyvähän se vain on.

Sunnuntai on myös vakiintunut kanalan siivouspäivä. Niin tänäänkin talikoin kuivikkeet, hamppu on aivan yliveto. Ei haise eikä pölyä ja on nopea siivota. Tukkapäätiput Dunelt ja Reikäpää muuttivat silkkien seinähäkkiin. Siellä ne pienet reppanat nyt touhottavat. Mikäli tulee pakkasia, kiikutan ne takaisin lämpimään varastoon pupuhäkkiin. Sussexeilla ei ole ollut kunnollista munintapesää joten nyt niille väsättiin jämälevyistä uusi. Monet kanaharrastajat hakevat Ikeasta jotain seinähyllyköitä ja ruuvaavat ne kanalan seinään, me tehtiin itse. Ihan hyvä tuosta tuli, toivottavasti kelpaa rouville. Toinenkin vaihtoehto on valittavana, jännä nähdä milloin eka muna löytyy. Ja mistä.

Torpan munatuotanto on tällä hetkellä jättikoch -kanan ja satunnaisten kääpiökochien harteilla, sussexit ovat taas ummessa. Ja niistä tipuista neljä on kukkoja joten helpotusta munapulaan ei ole luvassa. Toivottavasti munaummetus päättyy pian ja päästään taas normaaliin munausrytmiin.
Kesällähän ne heittäytyvät hautomaan, yksi toisensa jälkeen.

Mukavaa alkavaa viikkoa!

Kanala-arkkitehtuuria