lauantai 4. maaliskuuta 2017

Plussapalloja

Plussaa palloista

Nonni! Tukkapäät ovat viisiviikkoisia ja kasvattaneet viikossa komiat pallot päälakiensa suojaksi, Dundelt on oikealla, Reikäpää vasemmalla. Ne pomppaavat kädelle heti kun käden laittaa pupuhäkkiin eikä niillä ole mikään kiire pois. Istuisivat varmaan hamaan maailman tappiin kädellä. Ja sehän tietää onnea jos lintu kädelle paskoo.

Tänään pesin myös kolmen silkkikanan ja yhden silkkikukon kintut, niitä sai liotella ihan ajatuksella ja siltikin tarvittiin Iso-J:n linkkaria, että saatiin kaikki köntsäpallukat kynsistä ja jalkasulista pois. Silkit muuttavat huomenna uuteen kotiin, toistaiseksi luovutaan niistä kokonaan kun nämä tukkapäät ovat vallan hurmanneet meidät kaikki. 

Yhdellä silkkikanalla oli joku kummallinen sarkoidi hartiassa, siinä missä siipi alkaa. Rumahan se on, mutta vaaraton. Kyseessä on paras hautoja ja ainoa silkeistä joka munii. Vanha kehno Gaddafi jää tänne, se ei muuta mihinkään eikä näemmä ymmärrä edes henkeään heittää.

Sitä minä vaan mietin, että miten ihmeessä raaskin siirtää nämä pallopäät kanalaan, ei niiden kanssa sitten tule niin paljoa seurusteltua kuin nyt. Monesti kun pilkon porkkanoita hevosten puuroihin, nämä kököttävät vieressä tai käsivarrella. Enpä olisi uskonut, että lintuihin voi näin kovasti kiintyä.

Söpönokat
Viikko on ollut nopea, siis kiitänyt ihmeen nopeasti jo tänne lauantai-iltaan. Mitään ihmeitä ei ole raportoitavana, arkea on saatu elellä suhteellisen tasaisesti.

Sää on ollut vallan keväinen, hanget vajuivat ja rapa roiskui. Mutta nyt on selkeä muutos, plussakelit muuttuivat pikkupakkaseen ja lunta, sitä ryönää sataa taivaalta tasaisen tappavaan tahtiin. Onneksi luvassa on pakkasen myötä selkeämpää eli pilvimassa haihtuu lähipäivinä pois ja saadaan nauttia maaliskuisesta auringonpaisteesta useampana päivänä. Se vain passaa kun on hiihtolomaviikkokin.

Ponimiehen karvanvaihto kiihtyy ja ilmassa alkaa olla keltaisia villahousunriekaleita enemmän kuin linnunpönttöihin ikinä mahtuu. 

Otolle tehtii maailman mainioin loimilöytö, mistäpäs muualta kuin facebookin kirpputorilta. Esikoinen bongasi sieltä paksun fleeceloimen, yltää niskan yli korviin saakka ja imaisee treenin jälkeen hevosesta enimmät hiet pois salamana. Tätä loimea olen etsinyt turhaan verkkokaupoista, nyt joku kurja luopui omastaan ja varsin kohtuulliseen hintaan. 

Huomiselle on siis luvassa hevosten pyhäkoulua, silkkikanojen pakkaus ja muutto uuteen kotiinsa ja kuulema saadaan kahviseuraakin. Mainio päivä siis luvassa. Vielä kun saisin hyvät yöunet niin elämässähän olisi hyvyys vikana.

Kivaa lauantai-iltaa, missä lienetkin!

Keräilyharvinaisuus


keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

Terveisiä ja vähän muutakin

Happy Birthday !

Niin, ihan ensiksi syntymäpäiväonnittelut Sudburyyn ! Vielä melkein ehdit yhden laskiaispullan värkkäämään.

Viikko on kiitänyt, saunan jälkilämmöissä tässä istuksin vielä tovin ja sitten äkkiä Nukku-Mattia jahtaamaan. Nyt ei ole tällä viikolla kitsastellut unihiekkansa kanssa, minäkin olen sitä hitusen saanut joka ilta ja nukkunut lähes tauotta useamman tunnin. Leffe ystävällisesti leikkii isäntää talossa ja kuorsaa, anteeksi vaan Iso-J, isännän paikalla, isännän tyynyllä. Yritän pyyhkiä enimmät unikuolat pois.

Sää muuttui kerrasta keväiseksi kun siirryttiin maaliskuulle. Plussa-asteita oli tänään noin neljä, illaksi tietysti jäähtyi ja joku ennuste povaili yöksi lumisateita. Nämä sateet ovat kai nyt niitä Matinpäivänä mainittuja kannonnokan lakkeja?

Paikallislehti ilahdutti taas näillä vanhoilla uutisillaan ja mainoksilla. Kiinnitin huomiota siihen, että noina vanhoina aikoina oli tapana ilmoittaa lehdessä mikäli kihlaus purkautui.

Silloin kun Perikunta syntyi, tällättiin Hesariin kasteilmoitukset. Ne ovat visusti tallessa *pälyilyä*. Veikkaanpa, että nekin ovat joskus hauska kuriositeetti lapsuudesta, tuskinpa painettuja sanomalehtiäkään silloin enää montaa ilmestyy. Sääli.

Kihlauksen purkuilmoituksia en muista ennen nähneeni.

Tällä viikolla Torpalla on tehty eläinkokeita ja tuotetestausta.
Kävi nimittäin niin, että ammensin tyhjiin ehtymättömäksi kuvittelemani olkipellettisäkin. Sen paksun pirulaisen jonka jumppasimme taannoin riiheen. Olkipelletti on hevosten petiaine, kuivike vailla vertaa.

No nyt kun on näin, että Iso-J eli Torpan Hiab on poissa, jouduin selvittelemään kuivikeasian itse, omissa päissäni. Nosturia ei ole eikä olkipellettiä enää myydä näillä kunnailla pikkusäkeissä. Niinpä armahdin osuuskauppaa ja lankesin myyntipäällikön puheisiin, kokeillaan nyt Ruti-Mixiä. Se on kutterin ja turpeen sekoitus, 25 kg paali. Hinnasta tuonnempana.

Pakattiin kolme paalia Hopianuolen konttiin. Pölläytettiin paalit per karsina (12 m2), sinne vaan surutta entisten kuivikkeiden päälle. Voi Jeebus mikä patja siitä tuli ! Ihan mahoton, tuntui että ponit seisoisivat kainaloitaan myöten pumpulissa. No ei nyt sentäs, reilu patja tuli kuitenkin.

Purun haju oli melkein häiritsevän voimakas mutta kuivike oli ihanan vaalea, nätti harmaa.

Seuraavana päivänä Oton, tuon armoitetun sotkumooseksen koppi näytti tältä:

Ennen siivousta
Oli kohtuullisen nopea ja helppo talikoida koska kohdepartikkelit erottuivat vaaleasta kuivikkeesta niin helposti. Kuiviketta meni kottariin ehkä jopa vähemmän kuin olkipelletillä ja se on kyllä totinen Ihme.

Ponimies on siisti ja koppi näytti siivottuna tältä (ei se Otonkaan koppi yhtään huonompi ollut):

Kuvakulma on ihan höhlä kun puhelimella vähän sinnepäin suuntasin. Meillä on niin isot karsinat, että ihan käytäväseinälle asti ei vedetä kuivikkeella, se valuu yön aikana rakosesta käytävälle ihan turhaan.

Nyt parin yön jälkeen pedit ovat edelleen raikkaat ja pöyheät, ei ole vieläkään tarvis lisätä yhtään. 

Onkin kiva nähdä miten nopeasti tämä aines maatuu, puru kun tahtoo olla vähän hankalan hidas maatumaan eikä sitä EU-uskolliset maanviljelijät peltoonsa huoli.

Hinnasta sen verran, että ossuuskaupan iso hypermarketti huutaa paalilta 14,95 ja muutaman sadan metrin päässä Hankkijalla paali irtoaa 12 €:lla. Arvaa kummasta haettiin muutama lisäpaali?

No tätä me nyt käytetään ainakin kevään ajan, katsotaan miten hyvin alkanut suhteemme etenee.

Roomservice was here
Hevosia ei vahingoiteta testin aikana

Tallista kanalaan. 
Sussextiput siirtyivät isojen puolelle Kanaliaan. Iso Sussexkukko tuijotti ipanoita paikoilleen jähmettyneenä, helttakaan ei heilahtanut. Sitten se aivan kuin huokaisi, siirtyi ruokakupille ja päästi semmoisen kujertavan äänen; penskat, täällä on ruokaa, Äidit ovat vähän väsyneitä. 

Aivan käsittämättömän hyvin se iso kukko niitä ipanoita paimentaa eivätkä kanatkaan pikkuisia noki. Huomaa kyllä hyvin, että tiput ovat koneesta ja ihmiseen leimaantuneita, ovella ovat odottamassa ja hätäisimmät pomppaavat crocsin kyytiin heti kun tossu ovesta ilmestyy.

Pienten puolella toinen kananhautoma tipu löytyi kuolleena, se taisi jäädä jättikochkukon jalkoihin, ihan selvästi oli tallautunut kuoliaaksi, raukkaparka. Vähän jo katsoin sitä touhua kun pienet piiperöt pomppivat turhan kaukana emostaan ja etenkin ne jätit ovat ihan hömelöitä, eivät yhtään katso.

Murhe jatkuu.
Tänä aamuna yksi silkkikanoista löytyi hengettömänä. Olin jo sopinut kaupat koko parvesta ja nyt yksi valkea rojotti koivet oikosenaan orren alla. Voi että. No, minä otin silkeiltä munan ja jättikochin munan ja tälläsin ne koneeseen. Tulkoot uudet!

Tukkapäät pärjäävät nyt hienosti, ne saivat kanihäkin itselleen ja elelevät varaston lämmössä vielä jonkin viikon. Mitä ilmeisimmin minulla on tässä sekä kukko (vasemmalla), että kana (oikealla):


Nämä hollannin valkohunnut ovat niin hauskoja, että näitä otan silkkien tilalle muutaman kanan lisää.  Ovat jo käsikesyjä ja mahdottoman uteliaita. Laitettiin niille ihan virikehäkki, se roikkuu tuossa alemmassa kuvassa. Toistaiseksi kumpikin on siellä käynyt pomppimassa kerran. Syövät ihan älyttömästi, tipurehua ja muuta evästä saa viedä aina mukanaan. 

Muutenkin menee ihan kohtuullisesti. Kummasti ne yöunet kuitenkin auttavat tässä arjessa paarustamisessa. Ensi viikolle on tullut useampikin tapaaminen sairaalan suunnalle ja vakuutusyhtiökin otti jo yhteyttä, pitäisi jotain hakemuksia tehdä. Päivä on pidentynyt ja sen jo todella huomaa, sekä aamusta että illasta. Varovaista positiivista värettä, ehkä.

Ettei kuitenkaan riehaannuta, hautajaisetkin on kalenteriin merkitty. Ei omat.

Hyvää yötä ja mukavaa loppuviikkoa. Ensi viikolla on sitten se lomaviikko.

Dunelt ja Reikäpää-Melooni







maanantai 27. helmikuuta 2017

Hyrr hyrr

Iltaa!

Uusi viikko, ei uusia kujeita, vanhoilla mennään.

Hautomakone hyrähti kolmiviikkoiselle taipaleelleen. Juuei, ei ole järkeä, mutta sen verran ottaa päähän edellisen haudonnan kukkomäärä, että kokeilen vielä.

Tässä meneekin viikot munia käännellessä.

Onneksi on vähän muutakin hommaa ja keväthän etenee kun maaliskuuhun päästään. Nyt taitaa olla lunta luvassa, se ei toki ole mikään yllätys, onhan Iso-J viikon verran reissussa.

Ensi viikko ollaan kuitenkin hiihtolomalla.

Iloa ja valoa viikkoosi!