lauantai 25. helmikuuta 2017

Kuukauden tipu

Sussexkukkopoikii
Söpö tipu?

Nyt ovat tipuliinit kuukauden ikäisiä ja muodonmuutos on hurja. Söpöistä keltaisista palleroista on kehkeytynyt outoja kummajaisia. Sussexit etenkin ovat kuin kauhukabinetista reväistyjä. Tuossa ylemmissä kuvissa kaksi kukkopoikaa istuu kuvut pulleina häkin ovella, ovat nähkääs hyvin kesyjä käsikukkoja. Minä, lievästi lintukammoinen ihminen olen vapahtanut sisäisen lintukuiskaajani ja nyt minä annan kukkojen istua kämmenellä ja tuijottelemme toisiamme aivan yhtä epäuskoisina; "hirvee haahka, mistä tuo tuohon tuli ja miten mä tähän tilanteeseen jouduin?"

Tänään siivoan kanalan ja siirrän nämä sussexit sinne. Perjantaina, Iso-J:n kotiuduttua kävimme sangen kiivaan sananvaihdon tipujen levittämästä roskamäärästä, minä kyllä siivosin mutta eihän niuholle mikään riitä enkä tajunnut imuroida patterin takaa.

Nuo räähkät kyllä jo pärjäävät kanalassakin, pitää viedä sinne marsujen hirsimökki turvataloksi jos isommat meinaavat niitä nokitella.

Nämä räksät sen sijaan saavat vielä nauttia +20° lämmöistä, marsunhäkistä ja lämpölevystä, moppitukat ovat nyt ehkä pienen räksän kokoisia mutta tukkaa on jo:

Reikäpää ja hattunsa
Donald ja Reikäpää
Ovat kyllä vinhoja jo nyt. Donaldin tupee on vähän pöyhtynyt mutta se on kuitenkin hyvin lattea takaraivolta, enkä puhu nyt kahvijuomasta. Reikäpää on kasvattanut komian hatun itselleen eikä sen silmiä oikein tahdo nähdä. En kuitenkaan nypi ensimmäistäkään sulkaa irti, selvitelköön näkökenttänsä ihan itse.

Reikäpään nimi tulee siitä, että kun hain untuvikot kaverin kasvatusakvaariosta tänne Torpalle, sillä oli keskellä nuppia jokin rupi, oli ilmeisesti hosunut päänsä kiinni lämpölevyyn ja käräyttänyt sulan alut. Hyvältä kuitenkin näyttää hatun kehitys, ei palanut juuria myöten.

Yllättävä tieto oli se, että tipun jalat ovat yllättävän lämpimät. Aluksi vähän inhotti pitää lintua kädellä mutta nuo olivat niin tyytyväisiä, että itsekin rentouduin. Mukavia tirppoja ovat.

Olisipa kiva jos nämä olisivat kukko ja kana. Ihan sama, molemmat ovat jo nyt Torpan pysyväisjäseniä.

Kivaa lauantaita!

Hirveesti nätit




perjantai 24. helmikuuta 2017

Tietääkö vanha kansa?


Lomat heinkuulle!

Tänään on Matin päivä, onnea vaan nimipäivämiehille!
Lukaisin paikallislehdestä vanhan kansan ennustuksia Matin päivän säästä. Nämähän ovat melko hauskoja:

Matilta pitäisi toinen silmä jo vuotaa vettä eli räystäiltä alkaa vesi valua. Jep, tapahtuu koko ajan.

Matti maata näyttää, jos ei muualta niin ainakin kaivon pohjalta. Sanonta Viitasaarelta, se selittääkin paljon, meillä ei paljasta maata näy. Kunnan vesi lienee ehtymätön, onhan sitä kylällä koko tornillinen. Ja omien kaivojen lisäksi meillä on lähde, ehtymätön sekin. 

Matin päivä aloittaa pyryt eli kahdeksan lakkia kannon päälle tulee Matin jälkeen. No hitto, nytkö ne vasta alkavatkin, minä jo elättelin toiveita varhaisesta keväästä.

Jos Matin päivänä sataa lunta, niin lunta tulee vielä niin paljon, että koira peittyy kokonaan lumeen. Pitääkö olla huolissaan, minulla on vain pieniä koiria mutta nekin polvenkorkuisia? Aamulla satoi vähän.

Kun Matin päivän jälkeen ensimmäisen kerran räystäät tippuvat pohjoiselta puolen kattoa, on yhdeksän viikkoa jäiden lähtöön. Aha, okei sit. Ei ole järveä näköetäisyydellä. Ehtiikö Norppa pesiä Saimaalla? Miten käy Pullervon ja Norppalive -webkameran?

Kaunis tai edes puolikaunis ilma Matin päivänä tietää kaunista heinäkuuta ja pitkää kesää. Tuota, oli tarkoitus viettää heinäkuu Hipsaaniassa joten tää on ihan saletti kuin Moskovan baletti :D

Matin päivänä ei saa kammata hiuksia, sillä se aiheuttaa hiustenlähdön. Matin päivänä ei myöskään saa pitää neulaa rinnassa, muutoin alkavat pistokset kehossa. Haittaako jos harjasin? Aamulla olin kuin Röllipeikon ja Mörököllin lemmenhetelmä, ei ole järin paljon parempi harjattunakaan. Eikä ole ainakaan ahkeruusmitalia rinnassa roikkumassa.

Jos Matin päivänä ryyppää maitoa, kuolevat lehmät kesällä ja jos Matin päivänä syö perunoita, tulee ajoksia koko kehoon. Nonni, onneksi ei ole lehmäkarjaa, kahviin nimittäin lorottelin pirkkamaitoa. Perunoihin en ole tälle päivää vielä ryhtynyt, enkä ryhdy. Ei ajoksia kiitos (pitää tarkistaa sanakirjasta mitä ne ovat, jotain paiseita kai?)

Hauskaa viikonloppua! Laskiaispulla päivässä pitää pyllyn pyöreänä ja luut piilossa.

Matin päivän sää

keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Valkotakki

Ei ole nämä asetelmat mun laji
Iltaa!
Viikko jo puolessa ja uusi lännestä lähenevä lumimyräkkä pieksää jo Torpan nurkkia. Hormi ulvoo ja pienenä vastapainona saunan puolella töhöttää savu taivaalle, se on pikkulauantaisauna tänään. Oikeasti nyt paleltaa kovasti ja on jotenkin virransäästötila päällä, saunan jälkeen pitäisi vielä karaista itseään ja kirmata talliin laittamaan yöheinät ja taputella hepat yöunille. Sen jälkeen sitä onkin taas hyvin hereillä kun pitäisi nukkumaan ryhtyä. Ei mene nallekarkit tasan, taaskaan.

Jos tässä nyt valita saa niin mieluummin minä vaikka jonkun vilustustaudin ottaisin kuin noroviruksen. Siskolikka perui tulonsa, kärvistelee vessan välittömässä läheisyydessä ja voi pahoin. Vaikka nyt jo olo olisikin hitusen parempi, ei lähde pöpöä kuljettamaan tänne. Parempi niin. Moinen raju tyhjennyskuuri saattaa vetää Seniorikansalaisen varsin veteläksi joten ollaan täällä ja eristäydytään. Tarvittaessa pitää vetää foliohattu päähän ja kelmuttaa itsensä basilleilta turvaan.

Eilisen aikataulut menivät ihan uusiksi kun kerrankin älysin tarkistaa kalenterin ennen liikkeellelähtöä ja tarkistaa missä pitikään olla tietyllä kellonlyömällä. Niinpä kohde vaihtui ns. lennosta neurologian poliklinikaksi.

Tapaamani vanhempi naislääkäri oli todella miellyttävä tuttavuus pitkässä valkotakkisten jonossa jota olen tämän aneurysmasta alkaneen tautitaipaleeni aikana kätellyt. Tai ei kätelty, koska noro.

Hän kuunteli, kyseli, kommentoi, ojensi nessuja ja vielä vähän lisää kyseli. Esihaastattelun teki kuntoutushoitaja ja hänen perusteellisen työnsä ansiosta meille jäi runsaasti aikaa keskittyä juuri minun vointiini, mielialaani ja kuntooni.

Vaikutti koko ajan siltä, että meillä ei edes ollut määräaikaa jossa homma piti saada pakettiin, paketti pulkkaan ja pulkka matkaan. Juteltiin lääkityksestä, mielialoista, suunnitelmista, jaksamisesta, nukkumisesta, kivusta. Siinä vaiheessa kun hän kertasi minulle ääneen viimeisen vuoden tapahtumat ja totesi, että ei ole ihmekään jos tuntuu pahalta, ymmärsin itsekin tilanteen kokonaiskuvan.

Pelkästään neuropaattinen kipu yksin on hermojaraastava seuralainen, siihen kaikki pelot, epävarmuudet, huolet ja murheet, oma ja toisten jaksaminen... ei ihme, että unettomuus vaivaa. Se lääkemäärä joka elimistööni on reilun vuoden aikana mennyt, eihän se voi olla jättämättä jälkiä.

Homma etenee nyt niin, että tapaan kaksi muuta oman alansa asiantuntijaa ja koetamme saada Armon tolpilleen taas, että elämään palaisi aito ilo ja nauru, värit ja valot. Yhtä nopeasti kuin ne katosivat ne eivät palaa, siksi tässä edetään maltilla.

Lopuksi niistin nenäni ja olin valmis lähtemään. Ei kätelty, halattiin.
Semmoinen valkotakkinen tällä kertaa.

Auringossa










maanantai 20. helmikuuta 2017

Hajamainintoja maanantaista

Pienet plussapallot
Yllätysvauvat

Jatkan nyt tipujuttuja kun kerrankin on aihetta. Saatiin kanalan puoleltakin jälkikasvua. Tuo mokoma kääpiökochmatami alkoi joskus välipäivinä hautomaan. Eihän niistä mitään tullut, mitä lie hautonut. Välillä viiletteli pois pesästä ja eihän semmoiset moneen kertaan lämmitetyt munat kehity. Tyrkkäsin kuitenkin kanan alle naapuriosastolta muutamia sussexin munia ja samaan pesään käy jättikochkanakin munaamassa, annoin niidenkin olla. 

Eipä mittään, eilen kuului kiivas piipitys tämän matamin helmoista ja yksi tupsujalka siellä oli, toinen on sileäkinttuinen eli sussex. Loput neljä munaa se hylkäsi ja lähti näiden kahden kanssa kulun päälle. Lyllertää kanalan lattialla ja ipanat kulkevat kätevästi helmoissa, näillä on ihan luomu lämpölevy. Mutta vain vähän aikaa, nimittäin kasvavat äkkiä kasvattiäidistään ohi. 

Jännä seurata tätä verrokkiryhmää konehaudottuihin. Hyvin nämä luomut elämässään menestyvät, kanoja jos ovat niin saavat meille jäädäkin. Kukoille tulee lähtö muihin kanatarhoihin. 

Ja jos nyt on vielä epäselvää jollekin, kesällä on ryhdyttävä tarmolla hommiin kanalan remontin osalta, minä tarvitsen sinne vähän lisää talvilämmintä tilaa.

Meripihkasilmä

Maanantai on ollut astetta ankeampi erittäin vähäunisen yön jälkeen. Iso-J lähti ennen sianvinkaisua liikkeelle ja kahisteli pakkaushommissaan ruokottoman aikaisin. Enhän minä siitä enää nukkua saanut, odottelin herätyshälytystä ja manailin huonounisuuttani. Niin lahjakas kun nukkumisessa joskus olin!

Selvisin kuitenkin kaupunkireissusta ehjin nahoin vaikka liukasta oli ja tiet tiuhan lumisateen jäljiltä kynnöspeltoina. Pahan kolarinkin tälläsivät tuossa nurkilla. Kun ajoin kolaripaikalta ohi noin puoli tuntia ennen kolaria, totesin jonossa körötellessäni ettei niin kiire ole, että ohituskaistalle pitäisi lähteä. Vähän myöhemmin joku lähti, sitten lähti auto lapasesta ja törmäsi vastaantulevan keulaan. Onneksi henkiä ei menetetty. Kaupungilta poistullessani paikalla oli enää Destian auto ja pari miestä ihmettelemässä tien kuntoa. Huono se oli vaikka ihan valtaväylää edustaa.

Kotona oli pakko elvytellä itseään vaaka-asennon kautta ja kukapa muu kuin Felix änkesi aivan tuntumalle. 

Naurahdin
Töitä tarjolla, sata vuotta sitten

Nämä pari muuta räpsyä ovat männäviikolta.

Ylempi oivallus pahvilaatikon kyljestä, siellä on ollut pakkaamon puolella ilmeisesti kapinahenkeä ilmassa ja painovaiheessa annettu kommenttia.

Ja tämä toinen on työpaikkailmoitusnäytteet sadan vuoden takaa. Paikallinen sanomalehti julkaisee noin kerran viikossa uutisia lähihistoriasta kahdella aukeamalla. Niitä on hauska lueskella. Maailma on muuttunut ja kieli myös, nykymaailman mittapuussa iso osa jutuista poikisi kanteluita ja kannanottoja epäkorrektin kielenkäytön vuoksi.

Pitäisiköhän näitä säästellä jälkipolville? Kummallekin Perilliselle on säästetty heidän syntymäpäiviensä Hesarit, ehkä se riittää. Kirjoittakoot oman historiansa.

Niin, talven ote ei hellitä. Nyt mittari jököttää kuudessa pakkasasteessa, yöksi ehkä vähän kiristyy. Taivaan pitäisi yön aikana seljetä ja huomenna meillekin paistaa vanha kunnon keltainen mollikka. Luvassa kaunis talvipäivä, kyllähän se kelpaa. Enempää lunta ei nyt enää tarvittaisi, torstaille on siitäkin uhka häälymässä. Pahempana uhkana häälyy epidemiana jylläävä norovirus, ripskakkatauti kaataa väkeä petiin siellä ja tuolla, toivottavasti ei täällä. Voimia parantumiseen ja pehmeitä papereita.

Koska tänään on maanantai ja melko pilvinen sellainen, nappasin kaupan ämpäristä nipun reilunkaupan ruusuja. Näistä iloa ja valoa tähän viikkoon!


Pikkukoiran maanantai


sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Voi että

Think outside the box

Voi että.
Se on käynyt viikonlopun aikaan monesti mielessä ja olenpa tainnut sanoa muutamaan kertaan ääneenkin.

Voi että miten nuo tiput kasvavat. Nyt ne alkavat muistuttaa yhä enemmän rotuisiaan, poissa ovat keltaiset suloiset ja pulleroiset untuvikot, nyt ne ovat ruippanoita esiteinejä ja höntyilevät puolelta toiselle laumana. Tämä uutinen Englannista kertoi myös tipulaumasta, mutta paljon ikävämmissä merkeissä. Voi että, miten ihminen voi olla julma.

Voi ettien että noita teinejä.
Yksi jos toinen kasvatuskeskustelu on kuluneen viikon aikana Perikunnan nuoremman jäsenen kanssa käyty. Ei meillä ole mitään kurivajetta, mutta semmoista teini-ikään ilmeisen  olennaisesti kuuluvaa itsekeskeisyyttä on pitänyt kitkeä pois ihan talkoilla. Asioita pidetään itsestäänselvyyksinä ja järkytys on suuri (ja loukkaantuminen myös) kun edes kehotetaan ajattelemaan, että jonkin ns. saavutetun edun voisi oman käytöksen perusteella menettää. Ääneenlausuttu menettämismahdollisuus aiheutti välittömän negatiivisen palautteen. Voi että, onneksi Perikunta on vain kahden jäsenen kokoinen, kolmatta teini-ikää en ehkä jaksaisi käsitellä.

Voi että yksinäisen viimeisiä aikoja.
Tuntuu niin kauhean epäoikeudenmukaiselta, että samalla kun minä manaan Perillisteni puolesta, toisaalla yksinäinen ihminen tekee lähtöä tuonilmaisiin ja aivan yksin, vailla omiaan. Maallista hyvää hänellä ilmeisesti paljonkin on, leskeksi jäänyt ja ilman omia lapsia. Itse en voi tyrkyttäytyä tuon ihmisen sängynlaidalle istumaan seuraksi, en ole sukua enkä oikeastaan huonettakaan. Toivottavasti hoitohenkilökunnalla on hetki aikaa seisahtua hänen luokseen ja vaikka sipaista kämmenselkäänsä. Sytytän hänelle kynttilän ja toivon hyvää matkaa.

Voi että kun sataa lunta.
Sitä on tullut yön ja päivän aikana kymmenisen senttiä, paljon se on jo painunut lämpimän ilman vuoksi. Olisin jo toivonut kesän heräävän ja kevään saapuvan. Voi että kun ei ikinä malta odottaa helmikuuta rauhassa loppuun. Se on kuitenkin kaunein talven kuukausista ja ansaitsisi lyhyydessään erityistä arvostusta.

Voi että. On tää tätä.