lauantai 14. tammikuuta 2017

Lauantai

Lauantaina kl. 9.20

Vauhdilla on tänäänkin taaperrettu. Aamulla oltiin Nuorimmaisen kanssa kuntotyrmässä hetipian yhdeksän lyönnin jälestä. Perillinen suunnisti kohti jalkaprässiä ja minä jumppasaliin, kas tänäänhän oli ikirakkauteni BodyPumpin versio 100.

Maailmanlaajuinen lanseeraus tänään ja Uudesta Seelannista (Les Millsin kotimaa) kun aloitetaan niin mekin päästään herkuille ennen eurooppaa ja jenkkilöitä. Oli oikeasti ihan huisan kiva ja hyvä ja musatkin viimeisen päälle. Varmaan ihan vaan jännityksestä olin luonnollisesti kukkunut hereillä suunnilleen australian lanseerauksesta, ei vaan pysy uniasetukset päällä, ei.

Kuvassa näkyvät sangen vaatimattomat painoni, yhtään kymppikiloista lätkää ei tuossa ole. Tällä väsymyksellä katsoin turvallisemmaksi pelata vaatimattomalla pakalla. Oli minulla kasikiloinen kahvakuula varalta, mutta sitäkään en kaipaillut. Itse asiassa, niin loppui kolmannen kyykkybiisin aikana reisistä jerkku, että nakkasin viiden kilon kiekonkin pois ja hädin tuskin kykenin oman ruhon painolla kyykkäämään. On se kovvoo hommoo kun ei omaa persettä jaksa nostaa.

Ja koska lanseerauksessa oli neljä ylimääräistä/valinnaista kappaletta, me tehtiin tietysti ne kaikki ja tunti olikin 90 minuuttia. Siihen päälle kuvat ennen ja jälkeen ja matkan varrelta plus ohjaajille lanseerauksessa sallitut 'eiku' -blackoutit, parituntinen kaikkinensa salissa meni. Ja hiki tuli.

Kotona odottivat tavalliset tallihommat ja kanatkin vaativat juomahuoltoa.

Toinen kaupunkireissu toi kotiin näyttelyreissulla olleen Esikoisen ja dieetissään onnistuneen Peetu Penteleen. Sertiä ei saatu, mutta hyvät arvostelut (erittäin vankka runko, hyvä ilme jnejne) ja ERI AVK2. Tuomaritäti oli ollut tiukka ja marssittanut koiria kotimatkalle H:n ja Hylätynkin kanssa.

Koska ketään ei huvittanut syödä mitään järjellistä, tehtiin sitä sun tätä ja tungettiin ne maissilättyjen sisään.
Klo 18.15
Vähän myöhemmin

Seuraavaksi olisi aiheellista hinautua saunaan. Joudun välillä kirmaamaan takaisin talliin tarjoilemaan yöheinäkattauksen ja lataamaan lämpimät vedet yötä varten. Otto on toipunut erittäin hyvin ja kinttu on taas aivan yhtä sorja ja norja kuin ennen kompurointia. Huominen valmennustunti jää kuitenkin väliin, sen sijaan pääsee irrallaan kentälle verryttelemään.

Torstaina käytin Peetua koirafysioterapeutilla hieronnassa. Löytyi kireyttä lonkankoukistajissa ja takareidetkin olivat tiukoilla. Tänään kehässä olikin ollut oikein letkeä ja rento koira. Samainen taikanäppi lupasi tulla kotikäynnille ja kopaista hevoset. Se onkin oikein hyvä juttu, Otolla on niskassa jumia ja haluan, että katsotaan myös takapään lihakset. Jäällä ja koppurassa tasapainoilu on varmasti tehnyt jumia ja jäkitystä ponin kroppaan. Ponimies on aina yhtä rento, saa silti hierontakäsittelyn, ihan vaikka vaan hyvän hevosen palkkana.

Ja torstaista vielä sen verran, että Peetupoikapentele se sitten källin teki. Lukitsi itsensä käynnissä olevaan autoon -ja minut ulkopuolelle. Onneksi oltiin kotitiellä postilaatikon kohdalla. Sattumoisin minulla oli kotiavaimet takin taskussa ja auton vara-avain kotona avainkaapissa. Eikä Peetu saanut käsijarrua (sähköinen, napin takana) itse pois päältä. Kyllähän se vähän silti kuumotti kun auto hyrskyttää käynnissä ja pikkuinen 'ehkä vähän hämillään oleva' koiranpää pilkistää lukitun auton sisältä. Hrrr.
Peetu, pihatien kuningas




keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Jopas taas

Himmeli

Keskiviikko ja nyt jo ihan väsynyt. Loppuviikosta ei lystimpää ole tiedossa. Onneksi sentään on ohjelmaa jonka mukaan sätkytellä, muuten ehkä nukahtaisin unenpuutteen ja yleisen apatian takia.

Kuten jo taisin mainita, Otto on nyt virallisesti meidän nimissä. Ja vastuulla. Ja juuri nyt kolmijalkainen. Eikä vakuutus vielä voimassa. 

Eläinlääkäri kävi aamulla työmaalle mennessään piikittämässä kipulääkeen ja jätti suun kautta annettavan kuurin. Ilolla merkillepantiin Oton moitteeton käytös, vähän korva heilahti kun kaulasuoneen soviteltiin piikkiä. Eläinlääkärikin iloitsi puolestamme (ja ehkä vähän omasta puolestaankin työolojen parannuttua potilaan vaihdoksen myötä) kun nyt on kaksi mutkatonta tapausta tallissa. Koipivaiva ilmiintyi eilen, tarhassa kl. 16-18.30 välisenä aikana oli Otto onnistunut kinttunsa telomaan jotenkin. Haavaa ei näy eikä ruhjetta, kuumottaa ja aristaa. Pistää sentään painoa kaikille jaloille. Niinpä nyt viettää pari päivää karsinalevossa ja pitää kylmäkääreitä ajoittain. Alkuviikosta mennään klinikalle jos vielä oireita.

Kävin aamulla klinikalla kuitenkin kyselemässä parhaat vinkit loppuviikkoon ja KKK:lla mennään eli kylmä, karsinalepo ja kevyt kävelytys kuuri loppuun.

Laitetaan pskan tuurin piikkiin. Ja Oton kokemattomuus näistä arktisista oloista tietysti vaikuttaa myös. Kun on tähän talveen saakka viettänyt kohtuullisen vähälumisissa maisemissa aikansa, tarhannut tasapohjaisessa postimerkkitarhassa ja liikkunut sulalla maneesihiekalla. 

Onneksi jätkät ovat niin rentoa porukkaa, että kumpaakaan ei haittaa vaikka toinen hevonen ei ihan kylkimyyryssä olekaan. Ponimies ulkoilee tarhassa ja Otto kuikuilee karsinan oven yli, välillä taitavat jonkun hörähdyksen päästää. Ponimies hirnahti huolestuneena aamulla luultuaan jäävänsä ilman heiniä. Ei onneksi sen kummempaa draamaa tai eroahdistusta.

Esikoinen kävi eilen neurologin juttusilla lopputarkastuksessa ja nyt lyötiin potilaskertomukselle piste. Varasin taikanäpiltä ajan, saa näpelöidä vielä ne kallonpohjanlihakset ja muun päänkääntäjämekaniikan kohdilleen. Helpotti kovasti taas yhden sairaushistorian loppuminen, uusia ei tarvitakaan, kenellekään.

Kun vielä saisin tämän oman väsymykseni ja muun alakulon pois, olisi elämässä taas hyvyys vikana.
Tämän aamun suunnittelukahveilla lyötiin kuitenkin kalentereihin ensimmäisen pilateskurssin alkamisajankohta, helmikuun lopulla aloitan ensimmäisen ryhmäohjaukseni. Onneksi saan harjoitusoppilaita eteeni, heti huomenna ensimmäisen. Tai kaksi. Tästä tsemppautuneena tilasin itselleni uudet trikoot, oikein hippihenkiset ja psykedeeliset Parakeetin pöksyt. Ehkä ne siivittävät uuteen nousuun. Vähän niinkuin tämän yhden joskus muinin:

Pullukka-Ballerina kokoaa itsensä

Torstaina huolletaan Peetua, koirafysioterapeutti kopeloi pikkurekun kropan rennoksi ja toivottavasti askel on lennokas myös lauantaina kehässä. Itse en reissulle ehdi mukaan, minä kylmään Oton koipia ja puuhaan muita.

Nassen dieetti ei mainittavammin etene, ilmeisesti Seniorikansalaisella on piparipurkissa vielä murusia eikä Nassen kroppa ole lähellekään näin virtaviivainen saati vauhdikas kuin joskus ennen:



Päivälle on vielä tehtävälistalla hommaa, joten nyt on syytä nostaa gluteukset penkistä ja siirtyä liikekannalle. Ensiksi apteekkiin hakemaan karvakavereille matolääkkeitä ja hieman myöhemmin takaisin kaupunkiin hakemaan pari muuta juttua. Satula-asiakin saatiin onnistuneesti hyvälle tolalle, pitäähän sitäkin muokata vähän toppaamalla, onneksi toppaaja tekee myös kotikäyntejä. Sikäli Oton sairausloma tuli hyvään saumaan, on aikaa seistä käytävällä sovituksessa.

Valoa kohti!




PeeÄäs:
lähetin Töttiksen kasvattajalle (nyt myös omistaja) tuon kuvan bulskasta ballerinasta. Sain kuulla, että kahtena työpäivänä oli kengittäjä rehkinyt sen eläimen mahan alla ja tänään oli vihdoin saatu kengät alle. On se heittäytynyt haastavaksi... Nyt tuo välimatkamme tuntuu rauhoittavan turvalliselta, ei se ihan heti takaisin osaa.


maanantai 9. tammikuuta 2017

Helge Herra kylvyssä

Helge ja voita kahta puolta leipää

Eipä tähän maanantaihin muuta kuin totean ilolla valoisan ajan pidentyneen taas kukon askeleen verran. Kukosta sen verran, että tämä Kääpiökoch Helge änkeytyi rouviensa kanssa kylpyyn härkäviikkojen alkamisen kunniaksi. Verkko-oven takana kuikuilevat Light Sussexit oman kukkonsa johdolla. Tuolla kukkoparalla ei ole nimeä, olisiko Frank (Underwood) jotain?

Tänä talvena olen pitänyt kanalian kuivikkeena hamppua, oikein mukava ja pölyämätön kuivike onkin. Maksaa Hankkijalla pari euroa enemmän kuin kutterilastupaali, kympin kantturoissa on hinta. Edullisemmin toki saisi jos tilaisi kerralla koko lavan ja vaihtaisi tallinkin kuivikkeet olkipelletistä hamppuun. Mutta en taida vielä olla valmis niin radikaaliin ratkaisuun. Meillä on hyvä ja toimiva diili olkipelletistä ja nykyinen säkki riittää hyvinkin pitkälle kevääseen. Hupailkoot kanaset hampussa ainakin toistaiseksi.

Tässä vielä yksi nättimys kanalian väestä, kääpiökoch on tämäkin. Samoin taustalla neljää munaa hautova rouva. Ensi viikolla saattaa piipitys kuulua, odotellaan vielä. Minä kelvoton en taaskaan muistanut merkata hautomisen aloittamispäiviä ylös joten hataran muistini varassa mennään. Taas.

Kaunis on aina kaunis

Tänään huomasin, että Hippoksen pyhään rekisteriin on korjattu Oton ajantasaiset omistajatiedot. Nyt ehkä uteliaat ja huolestuneet kansalaiset saavat sielunrauhan ja nukkuvat sen puolesta yönsä levollisesti. Ja edelleen olemme supertyytyväisiä muuminaamaan, kiva perusjärkevä perusponi se on. Just mitä haettiinkin. Josta tuli mieleen, että huomenna on Esikoisella aika neurologille, sen putoamisen jälkipyykkiä vielä analysoidaan. Muut oireet (huimaus ym) ovat suurinpiirtein kadonneet, mutta päänsärky on lapsiraukan ainainen seuralainen.

Toivottavasti saadaan lisäselvyyttä asioihin ja ehkäpä lähete Savonmuallekin, siellä on pelit ja vehkeet kuvantamiseen ja tarkempaan syyniin, nimim. Kokemustahan on.

Sää on kiva ja leuto. Loppiaisen lukemiin nähden nyt on kevät, pyöreä 0° möllötti auton mittarissa ja aurinko paistoi eteläiseltä taivaalta ihanan häikäisevästi. Ei se vielä lämmitä muuta kuin mieltä. Alkuhan se on sekin.

Viikkoa eteenpäin!

Ikioma muuminaama


sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Joulu paketissa

Tehty!

Tämä näky tuottaa aina iloa. On nimittäin seuraava kuusenkoristelukerta sujuvampi kun kuusenkynttilät on valmiina testattavaksi ja aseteltaviksi kuuseen. Kaksi valosarjaa varastoitu. Hyvä minä. 

Kuuset jatkojalostuksessa hevostarhassa, ja poneilla havunraikas hengitys.

Pakkanen lauhtui ja sen verran satoi lunta, etteivät kinokset helota kusenkeltaisina. Koirapojilla pitää taas kiirettä kun pitää merkata uudelleen. 
Leppoisaa sunnuntaita!

Punnittua puhetta?