perjantai 1. joulukuuta 2017

Kasvituholaisia



Ihanaa adventinaikaa ! 
Marraskuu jäi kalenteriin, seuraavan kerran sitä herkkua saa vuoden päästä. Ei harmita kuitenkaan.

Joulukuuhun kuuluu ainakin meillä hyvin olennaisesti joulukukat, istutukset ja asetelmat. Juuri nyt kukkivat valkoiset orkideat ja joulukaktukset, amaryllikset kasvattavat nuppujaan ja viikonloppuna pitää laittaa ensimmäinen sinivalkoinen hyasinttiasetelma jotta se on nättinä itsenäisyyspäivänä.

Kukinnan jälkeen säilön sipulikasvit paperikasseissa viileään ja keväällä lumen sulettua jemmaan ne kukkapenkkeihin. Jotkut jopa kukkivat uudelleen. Siellä ovat sulassa sovussa hyasintit ja pääsiäisistutusten helmihyasintit kuin penkkeihin ihan vasiten jemmatut sipulikukatkin.

Vaan nyt meillä on ongelma, kasvituholaiset. Perinteisistä tuholaisötököistä poiketen, nämä ovat nelijalkaisia ja pitkähäntäisiä ja niillä on nimet: Felix Turmelus, Elmo Killimys ja Oscar Pahastus. 

Felix aloitti kasvien silppuamisen jo pentuna kun se möyhensi maljakollisittain leikkopioneja, omista penkeistä tuotuja ihanuuksia. Minulla tovi kesti kunnes tajusin kissan osuuden pionituhoon, pionihan on kohtuullisen kestävä leikkokukkanakin.

Sille kelpaa kaikki, leikkokukista ruukkukasveihin eli ruusuista viirivehkaan. Surkea kohtalo oli myös tällä yläkuvan pinkillä pikkuisella ihanuudella, Princettialla. Se nimittäin silputtiin ja riivittiin niin tehokkaasti hapsulliseksi, että kiikutin kasvin Äitikullan residenssiin rescue -hoitoon. Seuraavaksi rescue -hoivaan päätyy ilmeisesti oliivipuu. Elmo leikki tänään ainokaisella täysikokoisella oliivilla ja Felix on ilmeisesti syönyt lehtien lisäksi kaikki pienet oliivinalut, niitä kun ei enää ole.

Sattuneesta syystä en nyt laita tähän kuvaa sammaleella täytetystä lasimaljasta jossa töpöttää kaksi amaryllista ja yksi hyasintti, sammal näyttää sangen kurjalta. Tämä alakuvan kasvituholainen sen sijaan näyttää oikein viattomalta ja tapansa mukaan tyytyväiseltä. 

Kaikesta huolimatta nyt on joulukuu ja adventin aika. Jos ne kukkahommat vähän repsottaakin, ei se kynttilöiden pehmeässä valossa niin pahalta näytä. 

Mukavaa viikonloppua!

11 kommenttia:

  1. Katit ja varsinkin nuoret katit saavat melko nopeasti aikaan mainittavaa jälkeä, olen tämän huomannut yhdellä systereistäni kun hän otti vuoden alusta pari kissanpentua. Luonteiltaan kuin yö ja päivä, toinen säikky ja toinen ylisosiaalinen mutta sitten kun aletaan harventamaan kasveja tai harrastetaan jotain muuta terroria, niin yhdessä tehdään ja jälki on sen mukaista.

    Eikös jotkut näistä joulukasveista ole myrkyllisiä? Joulutähti? Toki niin kateilla kuin muillakin elikoilla taitaa olla geeneissä että mitkä pitää jättää pureskelematta ja mitä voi vapaasti repiä.

    Mukavaa viikonloppua myös Torpalle, toivotaan ettette hautaudu lumeen (mikäli ennusteet osuu kohilleen)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillähän on tähän saakka ollut sangen fiksuja kattikokelaita täällä Torpalla. Muuttokuormassa tuotiin sniidut friidut Patsy ja Justiina, ne vain makoilivat nyrpeän näköisinä ja ilmestyivät poteroistaan vain asioidakseen hiekalla tai ruokakipolla. Kasveihin eivät koskeneet. Ikinä.

      Veljekset Hulluudessa, Winston & Milton Duo oli aivan posketon mutta aina äärimmäisen sofistikoitunut. Veli Milton retuutti kerran yhtä jäniksenpoikasta ja kiroili petomaisesti kun vapautin jäneksen matkoihinsa, siihenpä se sitten jäikin. Hiiriä toki kuoli ja pari lintuakin jäi leukoihin mutta eivät ne koskaan kasveja tuhonneet. Veli Milton toki nautti kesäisin pienet seitinohuet päiväkänninsä minttupuskissa (kuolasi niihin nukkuessaan) mutta muuten se ei kasveihin kajonnut.

      Hönö-Elli lyhyen ja traagisen elämänsä aikana aiheutti harmia vain hiiriyhdyskunnalle ja muutamalle myyrälle. Kukkia se lumppu ei vilkaissut edes niille pissiessään.

      Ja sitten nämä kolme, kaikilla intohimo purra kaikkea vihreää, johtuu tietenkin siitä, että nämä ovat sisäkissoja eivätkä voi syödä ruohojaan vapaasti ulkona.

      Ilmeisesti Princettia kuitenkin houkuttaa katteja sillä sitä silputtiin hyvin antaumuksella kun en ollut torumassa. Oliivipuu on siirretty nyt vähän turvallisempaan paikkaan, toivottavasti eivät löydä sitä.

      Sanomattakin kai selvää, ettei ruukussa kissoille kasvatettu kaura tai ohra kelpaa ollenkaan.

      Auramies on käynyt tänään kaksi kertaa ja portaat on lakaistu ainakin kymmenen kertaa. Juuri nyt lunta EI tule. Outoa.

      Poista
    2. Ahaa, tuo sisäkissa - hommeli selittää aikas paljon koska yhdellä tuttavallani sama ongelma. Katti ei koskekaan niihin valmiskasveihin vai mitä ne purkkirehut nyt sitten ovatkaan mutta varsinaiset kuvat kelpaa kyllä.

      Kävin just hetki sitten ahdistelemassa Ässää jotta hän kirjoittaisi jotain ja siellä tulin kommentoineeksi ettei koiruuksisa ole kuulunut mitään, tosin enhän minäkään ole ollut täällä almost vuoteen mutta jos viittit, niin ois mukava kuulla mitä niille kuuluu?

      Poista
    3. No minä päättelin, että tämä nykytrio ei käy tallissa heinää puremassa eivätkä kesällä temmellä niityllä (kukkapenkeissä). Joten purraan sitten ruukuissa kasvavia, niitä josta on maksettu jotain. Vehnä ja kaura ei kelpaa.

      Mie kerron Ässälle terkkuja kun häneen seuraavan kerran törmään. Laitoin hälle haasteenkin ja lupasi vastata.

      Poista
    4. Elikoissa on aina oma vaivansa mutta vaikka niissä on välillä vastusta, antavat ne silti sen oman lisänsä ihmisen eloon ja se on se pääasia.

      Ilmaisin itteäni taas huonosti, olisin näet halunnut tietää että mitä teidän koiruuksille kuuluu?

      Poista
    5. Juu, koirapoikien touhuista on juttua tulossa kunhan jaksan kaivella kameran esiin.

      Poista
  2. Vastaus on amppelit. Kattiterrori on niin tuttua. Tuskin maltan odottaa raporttiasi, miten käy teidän joulukuuselle. Hih hih...!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki nämä vuodet joulukuusi on saanut olla ihan rauhassa, edes Lellu ei ole nostanut koipeaan alimmille oksille.

      Elmo on ihan kääntämätön kortti.

      Oletko nähnyt koskaan oliivipuuta amppelissa? En minäkään. Lyijykukan taidan ihan varmuuden vuoksi laittaa, kiitti vinkistä.

      Poista
    2. Joskus täytyy turvautua ennen kokemattomiin konsteihin olosuhteiden niin vaatiessa. Kissat on relevantti syy. Rakentelimme kanaverkosta ihan uniikin suojan äidin siemenkasvatuksille pentukissan riiviöinnin suojaksi viime keväänä. Oli tarpeen ja toimiva viritys. Kissat on pahiksia kasveille.

      Poista
    3. Juuri näin ;-)

      Tunnustan tässä, että mitään en oppinut aiemmasta, ostin uuden valkean Princettian ja laitoin toisen sammalasetelman.

      Poista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!