lauantai 30. joulukuuta 2017

165.

Kerjäläiset tulossa
Tässä sitä parhaillaan rikotaan ainakin edellisvuoden ennätystä, päiväkirjamerkintöjen määrän suhteen.

Se, että rikon kohta omat ennätykseni mm. päivittäisten lääkkeiden määrässä, ei ole nähdäkseni mikään lesoilun aihe. Mutta valitettavasti tänä vuonna on semmoinenkin ennätys rikottu.

Kivaa on se, että pihalla käppäilee tämmöisiä hiippareita ainaisten rusakoiden ja uuden, turhankin tuttavallisen naapurin, ketun lisäksi. Tämmöisiä pitkänaamoja (nelijalkainen tyyppi) käy ovella harva se päivä kopistelemassa ja pummaamassa leivänkänttyjä.

Pihalla on kiva kävellä kun autojen, koirantassujen, ihmisten ja rusakoiden jälkien lisäksi on poninjälkiä. Vain rusakot jättävät papanansa meidän siivottavaksi. Kelvottomia otuksia!


Ylemmät kuvat kertovat omalla tavallaan sekä lumen määrästä, että ihmisen nokkeluudesta. Iso-J rehki pari päivää pudottaessaan märkää lumikuormaa katoilta alas. Mummolan ikkunat meinasivat peittyä ihan tyystin. Niinpä Iso-J käytti huilitaukonsa fiksusti tekemällä Seniorikansalaisen asunnon eteen hienon linnanmuurin. Tuo oli hirmu hieno ja parani parilla lyhdyllä. Mummo nauroi remakasti ja oli kauhean iloinen. Niin minäkin.

Viime yönä plussalle kääntynyt keli ja vesisade notkistivat ja lopulta lyyhistivät hienot muurit. Mutta hirveästi huti ei mene kun veikkaan lisää lunta tulevan. Jos ei enää tänä vuonna, niin aivan varmasti tammi-toukokuussa lisää tulee. Ja keväällä, muurien sulettua tuossa lainehtii varmaan muutaman päivän ajan vallihauta. Kunnes sieltä ponnistavat esiin kuunliljat, narssissit ja muut ihanuudet.

Tänään en jaksa enää mitään 'new year, new me' -lupauksia miettiä. Parempi kun yrittää elää kohtuullisesti renttuilemalla, hoitaa asialliset hommat ja luottaa siihen, että ajopuu kolahtaa edes joskus oikeaan rantaan. Ehkä huomenna teen jonkinlaisen katsauksen kuluneeseen vuoteen, ehkä en. Millään lupauksilla en kuitenkaan alkavaa vuotta orjuuta, kohtuullisuudella pääsee käsittääkseni aivan hyvään lopputulemaan. Eikä kuitenkaan voi vaikuttaa kaikkeen silläkään.

Mukavaa vuoden viimeistä lauantaita, ensi vuonna niitä on taas kalenterin täydeltä !

Lämpö notkistaa

6 kommenttia:

  1. Upea muuri - pisteet Iso-J:lle luovasta (kirjaimellisesti) otteesta ja taiteellisesta näkemyksestä. Niin se vanhakin nuortuu (hih!)

    Uuden Vuoden lupauksia - not! En edelleenkään harrasta itseni silmään pissimistä. Koitan kuitenkin elää ihmisiksi noin suurin piirtein.

    Liian kilttihän minä valitettavasti olen. Joulupukkikin osoitti mitä vistointa huumorintajua tuomalla Paavo Väyrynen mukin lahjaksi. Sen, missä Paavolla on kuninkaan kruunu päässä. Olin mykistynyt. Ehkä ne rehelliset risut olis ollut vaan parempi lahja. Tietenkin pelättävissä on seuraavat joulut. Niitä mukeja kun on kai viisi erilaista versiota. Joulupukki voi lahjoittaa koko sarajan. Ngggh! Saa nauraa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No EI ja pitkä nauru perään. Kerää koko sarja -ja anna perillisille häälahjaksi :D

      Muuri on/oli hieno. Rakas sisareni totesi; tuo jos mikä on todiste siitä, että Iso-J on hyväsydäminen ihminen. No on.

      Voin vain kuvitella millaisia Mordorin muureja täällä väsätään jahka vaarivaihde jyrähtää päälle. Toivottavasti on lumisia talvia jatkossakin.

      Poista
  2. Mahrottoman hyvää ja kivutonta ensi vuotta sulle rakas Hirnakka!
    Ja tietty koko pesueelle, olkoon teidän polkunne kevyet ja vaaroista vapaat <3

    Jumalaisee mutta onpas nättejä kerjäläisiä teidän suvussanne ja tällä en tarkoita pitkänaamaista nelijalkaa vaikka kaunishan sekin on :D

    Ja lunta, sitä teillä näköjään piisaa!
    Näillä selkosilla on sellaista räkätalvea ollut jo useampana vuonna peräkkäin ja olen varma - tuolla toisaalla jo sanoinkin tästä - että jatkuva kosteus on se josta sikiää niitä helvetin tauteja joihin ei tehoa mitkään antibiootit tai muutkaan rohdot. Kolmekymmentä naulaa pakkasta muutama kuukausi, niin jo vain pöpöt nujertuisivat ja mikä parasta, se helvetin teiden suolaaminen jäisi pois.
    Katselin tuossa noita nuukaakin nuukempia kyläläisiä jotka vetelivät sipulisäkkeihin pakattuja lahnoja pitkin tietä ja kun menin tyhmänä kysymään että mitä pimpainta te teette, niin hyö vastasivat että suolataan kaloja.

    Elä riehu, oikeesti. Ota rauhallisesti vaikka tiedänhän minä että sut pitäisi sitoa sänkyyn (khihih) jotta sä et tekisi koko ajan jotain mutta sinä Hirnakka et tule kuntoon koskaan jos sä remuat alvariinsa. Ihan oikeesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnellinen olen minäkin, kun saan survoa leivänkänttyjä ja omppuja näiden pummien matkaan. Ei se toinenkaan tyyppi tyhjin turvin poistu.

      Joo, lunta on.

      En minä riehu, elämä se riehuu minun majassani. Minä ihan rauhaa rakastavana sieluna ottaisin paljon iisimmin.
      Hyvää ja antoisaa alkavaa vuotta sinullekin <3

      Poista
    2. No teillä sitä elämää varmasti piisaa ko on ne katit ja koiruudet ja kaikki mutta siltikin....minä en kun ei aina jaksa uskoa että sä maltat olla paikallas <3

      Poista
    3. Olen minä kuule jo oppinut laiskottelun jalon taidon. Nykyisin alan olla melkein Pro.

      Poista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!