perjantai 10. marraskuuta 2017

Viikkoa vähempänä

Lohtulaatikko

Marraskuusta on nyt kuitattu kymmenisen päivää vähemmäksi, 20 jäljellä. On toki typerää tuhlata aikaansa sellaisten asioiden moittimiseen mille ei itse mitään voi. Mutta valitan ja moitin koska sen edes voin tehdä. Marraskuusuhteeni on hyvä 11 kuukautta vuodessa, alkaen aina joulukuun ekana. Mutta tämän yhden kuukauden ajan rutisen ja ruikutan enkä hakemalla hae positiivisuutta asiasta jossa sitä ei kertakaikkiaan ole.

Lumet sulivat pois, tietty. Se mikä on satanut, on tullut ihan reilusti vetenä. Annoin sääennusteen lumitähtisymbolin jo vähän herätellä toiveita kylmemmästä ja valkeammasta viikonlopusta mutta taas Luontoäiti teki oharit ja laittoi lämpöasteita sekä vesisadetta.

Marraskuussa parasta on se, että sekin loppuu aina 30.11. kl 23.59,59 ja valoisampaa kohti käännytään, heti jouluhulinoiden jälkeen.

Onneksi on leipää ja lämmintä, marraskuun tekee siedettävämmäksi hyvä ruoka, alkava glögikausi ja tulevat pyhät. Uunissa muhii pataruokia ja laatikoita, yksi parhaista on mausteinen ja tuhti makaronilaatikko. Ihanien sitrusten sesonki alkoi ja persimonitkin ovat mehevimmillään.

Aamulla tupa tuntui kolealta, tuikkasin hellan tulille ja ihana lämpö levisi tupaan äkkiä. Se on suloista ja tavallaan ylellistäkin. Ystävä tuli leipätuliaisten kanssa kahville ja mukava olikin ihan kiireettä jutustella siitä ja tästä ja vähän tuostakin muutaman kahvimukillisen ja tuoreiden sultsinoiden parissa. Eivät ne tuoreet rinkelitkään hullumpia olleet. Ja voi jestas kuinka hyvää se aamulla tehty granola onkaan, kiitoskiitoskiitos!

Tämä viikko on mennyt eräänlaisessa toipumisessa, välillä särkee päätä ja välillä iskee armoton väsymys. Silloin pitää oikaista tuvan sohvalle ja ottaa nokoset. Tarpeeseen se uni taitaa tulla, koska nukahdan vaivatta eikä illallakaan tarvitse heittelehtiä sängyssä unettomana. Sekin vaiva kun on tullut tutuksi.

Sain eilen sairaalasta viimeisimmän hoitotiivistelmän. Sen minkä siitä ymmärsin (ja loput selvitin lääketiedesanastosta), tulkitsin niin, ettei case ole clousattu. "oikealla arteria carotis internassa näkyy vahvaa elongaatiota ja kallon ulkopuolella sakkulaarinen aneurysma. Lisäksi oikeassa arteria carotis internassa näkyy fusiformista dilataatiota". Loppukuusta saan Holter -mittauslaitteen mukaani ja vuorokauden rekisteröidään sykkeitä sekä verisuonikirurgi konsultoi arteria carotis internan tilaa. Että ei tästä marraskuun kehvelistä jännääkään puutu. Lisää haastetta näihin hoitoihin tuovat geenilotossa saatu jättipotti hemokromatoosin ja familiaarisen hyperkolesterolemian muodossa.

Sanotaan, että tieto on valtaa. Mutta tässä minun sairauskertomustapauksessani geenitestien tuoma tieto lähinnä lisää tuskaa.

Nyt on kuitenkin perjantai, katseet kääntyvät kohti viikonloppua. Meinasin hyödyntää sulaa maata ja käydä keräämässä sammalta ja varpuja joulukukkia varten. Kaupasta nappaan kunnon murikan vahvaa juustoa ja ehkä pari persimonia. Ja eikös se uusi Beujolaiskin tule alkoon näinä päivinä? Illalla on kiva jumittaa Netflixin ääreen juustolautasen ja viinilasillisen kanssa.

Lauantaille on kaikenlaista pihahommaa luvassa, sateen sattuessa kanalakin kaipaa siivousta. Sunnuntaina kiitellään isää. Nyt kuitenkin vielä pari sähköpostia ennen kaupunkireissua.
Mukavaa perjantaita ja viikonloppua!


4 kommenttia:

  1. Tuossa geenilotossa ei ollut jaossa paskempia kortteja. Tuosta toisesta selviää verta iskemällä ja toisesta ei sun arvoilla tarvitte välittää. Vaan nuo verisuonet on kirurgien toimialaa. Auts.

    Kannattaa nyt ottaa juustoa, viiniä ja hyvä leffa. Nyt noille ei voi mitään, ja ottavat sitten yhteyttä kun tutkivat viisaat valkotakit kuvia yhdessä.

    Niitä suotuisampia tuulia koitan manata kohti Torpan mäkeä. Olisi niiden aika vihdoin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, lisänumerokin auttaisi.
      Aika paljon on tullut tietoa puolesta ja vastaan. Panoksia en pistä vielä mihinkään vaan jään odottelemaan lisäarvontoja.

      Juusto oli oikein ihanaa evästeiden kanssa ja nyt kyllä aion nukkua raskaasti aamuun saakka. Kiitos murunen.

      Poista
  2. Tuossa diagnoosissa komppaan Titaa, onneksi sinulla on ollut onni myötä ja onneksi pääset verisuonikirurgille, asioilla on tapana järjestyä ja apua tulossa! Geenilotossa jaossa on tosiaan kaikenlaista, pahempaakin.

    Marraskuu on kuule hyvä kuukausi, mietis vähän uudelleeen: pihahommat tehty, sisällä voi puuhastella - no ulkonakin otsalampun kanssa (siunattu olkoon se ihminen joka sen keksi), ei tarvitse siristellä (ei tule ryppyjä), ei ole kiireen kierää, herkkuja löytyy kaupasta, netin ihmemaa on täynnä herkkua puutarhasielulle ja sängyn kutsua ei tarvitse vastustella!

    Nautitaan, nautitaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, marraskuussa on todellakin se hyvä puoli, että mitään ei oikein kannata enää tehdä puutarhassa, sen suhteen voi ottaa aika löysin rantein nyt kun puuvartisetkin on melkein suojattu.

      Silti en tykkää kylmästä, märästä ja pimeästä.

      Joutaa lueskella Docendon julkaisuja ja muita. Ja kirjastossakin on uutuuksia vaikka miten! Neulomisjuttukin odottaa rohkeaa ;D

      Poista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!