sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Valoa pimeyteen

Valon pisaroita

Pyhäinpäivään meillä kuuluu autoilukierros. Tällä kertaa mukaan pakkautui hyvin pieni porukka, vain Iso-J, minä ja Äitikulta. Perikunnan nuorempi viettää viikonloppua Espoossa ja vanhempi jäi vahtimaan Torppaa.

Ajettiin ensin eteläiseen naapurikuntaan, siellä on valtavan kaunis kirkkomaa rinteessä. Tasaista maata näiltä Karjalan kunnailta ei oikein tahdo löytää.

Jätettiin havukranssit ja pitkään palavat kynttilät kahdelle haudalle.
Sitten kurvailtiin itäistä rajaa ylöspäin, sinisten vaarojen tiehän se on. Sulamaan ryhtynyt lumi teki ajamisesta varsin rankkaa koska pyörät vetivät jokainen omaan suuntaansa ja loska virtaili omaan tahtiinsa.

Päädyttiin kuitenkin kommelluksitta pohjoiseen kaupunginosaan, isovanhempieni haudalle jäi kranssi ja kynttilät.

Lopuksi pysähdyttiin vielä kotikaupungin kirkkomaalle. Hämärtyvässä kaamosillassa hiljalleen vahvistuva kynttilämeri on aina yhtä vaikuttava näky.


Kun sitten vihdoin päästiin takaisin Torpalle, olikin aika sytytellä tulet myös tänne. Tämä on sitä aikaa kun tuikkuja kannetaan kaupasta kiloittain kotiin. Ja ensimmäinen muovikassillinen tuikunkuoria odottaa jo poisvientiä. Onneksi joissakin kouluissa pidetään tuikkujahti -keräys ja tuikunkuoret päätyvät tarkan laskennan jälkeen metallikeräykseen tai mihin ne nyt ikinä kuuluvatkaan.  Ihan turhaa jätettä kuitenkin.



Ilta meni mukavasti kotosalla, ruokaa, saunaa ja lepäilyä. Onhan tämä ollut omanlaisensa viikko ja vaatii kuitenkin sulattelua. Tämän päivän voin vielä ottaa löysästi, huomisesta alkaa taas ihan oikea viikko ja kaikenlaisia suoritteita on tehtävälistalla, huvitti eli ei.

Tänään oli meininki viritellä vähän rusakonryökäleille ja kauriinketaleille riesaa erilaisten puiden turvaverkkojen muodossa. Omenapuita ei enää sen kummemmin suojata, mutta luumut ja kirsikat saavat yhäkin verkkonsa. Samoin muutama pihlaja. Erityisen tarkkana pitää olla uuden kaivokseni luona, mitähän sieltä kannattaisi suojata? Parasta varmaan huputtaa ainakin kaikki uudet lehtipuut ja pensaat, mongolianvaahtera ja pallesorvarinpensas etunenässä. Havukasveihin ne roistot eivät käsittääkseni koske.

Tänään huomasin ensimmäisen rusakonryökäleen loikkajäljet hevostarhan aidan vieressä, lumi paljastaa retkujen reitit.

Leppoisaa pyhäpäivää ja valoa päivän harmauteen!


4 kommenttia:

  1. Kynttilän valoa ja sähkövaloa kaipaan, lumen valoa en ollenkaan! Hautakierroksen tein viikko sitten - kotona sytyttelen kynttilät poisnukkuneille rakkaille vielä uudelleen!

    Vai ryökäleitä teillä riittää, pupuja meilläkin, onneksi ei muita. Onneksi lumi suli pois!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täältäkin lumi sulaa pois, tuskin sitä aamulla enää on. Tykkään paljon enemmän pikkuisen kylmästä ja kuivasta säästä. Silloin tuntuu valoisammaltakin, myös ilman lunta.

      Poista
  2. Lumi paljastaa kulkijat. Omalla metsälenkkireissulla vastaan käveli ilveksen tassunjäljet. Taitaa olla kauriiden perässä, sillä niitä ei ole nyt näkynyt. Lumikin suli,joten en pääse jälkiä tutkailemaan.

    Samoissa puuhissa ollaan - verkkojen virityksissä ja muissa talvisuojauksissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on verkotettu ja huputettu kaikki herkuksi kelpaavat. Uusimmista istutuksista en oikein tiedä, siellä on vielä ne hurmehappomarjat ilman suojaa ja olikohan se nyt joku kuutamohortensiaryhmäkin. Eiväthän ne ryökäleet havuja jyrsi? Tuurenpihlaja sai niin moninkertaiset suojaukset, että sitä voi syödä vain juurista päin, on runkosuojaa, katiskaverkkoa, minkkiverkkoa ja muoviverkkoa suojana pitkälle ylös asti. Mojova paketti.

      Poista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!