keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Jopas valkeni


Usein helpoin apu pimeyteen on yhtä lähellä kuin lähin töpseli tai valokatkaisija. Kun pieni ihminen taapertaa yhä tummuvassa kaamoksessa, pienikin valotuikku valaisee polun ja mielen. Tulikärpäsiä ei nyt toinna haikailla.

Torpan puut ja pensaat alkavat nyt olla jo sen kokoisia, että niiden oksat kestävät sekä lumen, että valonauhat. Tässä kun kävi nähkääs niin, että tuulet kääntyivät, ilma kylmeni ja sateen olomuoto muuttui lumeksi. Samalla muuttui maisema. Eihän sitä lunta paljoa tarvita kun koko tienoo valaistuu kuin itsestään.

Sääprofetioita tutkiessa vaikuttaa siltä, että tämä lumi saattaa jopa pysyäkin ainakin viikon verran, tämmöistä nolla -1° -keliä olisi luvassa ja sateet tulevat lumena. Sopii minulle hyvin. Kaikki valo otetaan vastaan.


Koirapojatkin nauttivat omalla tavallaan lumesta. Peetu pätkäjaloillaan pungertaa heinikossa ja Lellu loikkii kuin rusakko vieressä, epäsuhtainen mutta hauska kaksikko. Nasse nyrpistelee nokkaansa kuten aina ennenkin ensilumien aikaan ja toimittaa asiansa kiireesti, sipsuttaa sitten takaisin nojatuoliinsa takan eteen. Tupaukko ei enää lähde heinikkoon ryskäämään kun ei kerran ole pakko. Niinpä se on kirjaimellisesti Leffen heiniä. Leffeä ei hirveesti mikään haittaa, tuskin se edes tietää mitä on olla ärtynyt tai muuten upset.

Paitsi silloin kun tulee kissankynttä persauksille. Eilen nimittäin tuli pitkästä aikaa  -ja huuto oli hirmuinen. Olin pihalla lataamassa lintulautaa siemenillä ja pähkinöillä kun kiljuminen alkoi yhtäkkiä ja tiesin heti, että nyt on hätäasia. Sisällä Leffe kyyristeli kauhuissaan ja kissat parveilivat ympärillä hännät pörheinä. Meni pitkään kunnes koiraparka rauhoittui.

Minä en voi käsittää mikä Leffessä ärsyttää kissoja. Se ei ikinä kiusaa tai härki niitä. Ja se on aina Oscar, Ossi pahakossi joka aloittaa hulinoinnin.

Voi Lellu, kotikiusattu mammanpoika.
Toivottavasti sillä pää kestää eikä hyökkää vastaiskuun.






Irlanninkataja on jo iso
Eilen vietin luvattoman paljon aikaa netissä, etsimässä sopivia ruokalautasia, ihan omaan käyttöön nykyisten rinnalle ja ehkä vähän paremmiksi astioiksi. Kauhean vaikea päättää, etenkin kun budjetti ei salli kaikkea sitä mitä mieli halajaisi. Keittiöremonttiinkin löysin vaikka mitä ideoita.

Tiedän, että tekemistä olisi paljon ja muutakin etsittävää kuin jotkut ruokalautaset, tämä on ilmeisesti jokin sijaistoiminto.

Nyt aion kuitenkin ottaa tiukan otteen lokakuun tositteista ja niputtaa ne asianmukaiseen järjestykseen. Pari muutakin pakollista juttua pitää jaksaa hoitaa, sitten saa taas pohtia lautastarjontaa.  Ja amarylliksiä pitää hakea pari lisää, ne mun sammaleeni ovat vieläkin metsässä lumipeitteen alla, toivottavasti tuttu kukkakauppias antaa varastoistaan pikkuisen nyssäkän. Ja ja ja... kynttilänjalkojakin voisi vähän kiillottaa, keksisin vaikka mitä muuta hommaa tähän, jopa Torpan vähäiset pöytähopeat voisin jynssätä jos vain muitaisin missä ne pari hiihtokilpailuista saatua alpakkalusikkaa kierivät. Väistelyä tämä taitaa olla.

Valoisaa viikkoa, ollaan jo puolessa!




14 kommenttia:

  1. Todella kauniita kuvia, toisaalta marraskuun pimeydessä on jotain rauhoittavaa. Se antaa luvan käpertyä kotiin, sytyttää kynttilöitä ja downshiftata perusteellisesti. Pian kuitenkin siirrytään pikkuisin askelin kohti valoisampaa aikaa. Niin ainakin uskottelin kun peruutin ensi viikon Hispanian majoitusvarauksen. Koska nyt erityisesti tarvitsen jotain mitä odottaa, varasin lempimajatalostani Fuertesta vappuviikolle majoituksen. On ilmeisesti monen muunkin suosikki, vain neljä huonetta oli saatavilla n. 5 kuukautta aiemmin. Tänä vuonnahan jäin nuolemaan näppejäni Vapun suhteen. Muuten Nemppalassa eletään arkea päivä kerrallaan. Mr Dell, aamuiset juoksulenkit,arjen rutiinit, ystävät ja läheiset kantavat nyt eteenpäin. Hugs Kuomaseni<3 Toivottavasti pääsen kääntämään Redsyn nokan kohti Karjalan kunnaita sopivassa kohti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuutioinkin mielessäni miten mahtaa valohoitoreissun käydä nyt kun asiat saivat uuden, surullisemman käänteen.
      Mun pitää varmaan joku huoltoreissu ajoittaa samoihin aikoihin, jos vaikka kentällä ehdittäisiin kuulumiset vaihtaa. Palataan päivämääriin privaatisti. Joskus viikolla 9-10 meinaan pyörähtää Pacosin mäellä ja toisen huoltoreissun voisi ajoittaa hyvinkin juuri noille kevään kukkeille viikoille.
      Valitettavasti savolaiset sanovat tässäkin viimeisen sanan (toivottavasti se ei ole aamen) mutta aina voi edes suunnitella.

      Lämpimiä ajatuksia ja olkoon voima kanssasi <3

      Poista
  2. Voimia Nempalle <3

    Pienikin lumi on iso ilo ja valo. Meillä on vielä kausivalot käynnistämättä, mutta ehtiihän tässä.

    Meillä Rieko terrorisoi kissoja, mutta suurin osa niistä osaa puolustautua kynsin ja sähinöin. Vain kollipoikia retuutetaan niskavilloista, ja pitää mennä väliin pelastamaan villaveijarit. Vähän nynneröitä on nämä kollit koiran suhteen, ja nuoren aussin toimintatarmo on epätoivoisen ehtymätöntä.

    Ja ihan tuli elävästi mieleen yrittäjyyden ajalta kirjanpidon välttely. Silloin keksi vaikka ja mitä sijaistoimintoja, ettei tarvisi tositemappia avata. Kunnes oli ihan pakko. En kaipaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on se ainoa aika vuodessa kun lunta tervehditään ilolla ja kiitoksella. Muutama kuukausi eteenpäin ja jokaista lumisadetta tervehditään pystyyn kuolleilla fraaseilla: uusi lumi on vanhan surma kunnes touko-kesäkuussa manataan jo ihan avoimesti, pitääkö tuotakin pentelettä vielä sataa... Been there too many times.

      Riekolla onkin oikea kissa-asenne. Meillä Lellu on niin vätys, että se itkee kun vinkulelu rääkyy ja yrittää raukka nuolla ne rauhallisiksi (hiljaisiksi). Peetukaan ei oikein kehtaa ulvottaa kumihärkäänsä (sitä ainoaa jossa pilli vielä ehjä) kun Lellulle tulee niiiiin paha mieli :(

      Minä sain sen lokakuun tehtyä!
      Nyt kun kaiken kuittaan omaveroon, voin nakata mapit vähäksi aikaa kaappiin ja unohtaa koko pas... höskän. Ja myyn firman pois, ei tule ikävä. Ymmärtääkseni verottaja päästää vähemmällä (verrattuna lopettamiseen) kun myy toimivan firman yhtiön pois, korkeintaan verotarkastuksen tekevät. Eipä ole mun ongelmani se sitten enää. Kahvit voin keittää.

      Nyt niihin lautasiin... taidan kirjautua Pinterestiin ihastelemaan toisten elämää.

      Poista
  3. Kyllä se tuo lumi on kaunista. Meille mies oli viritellyt jo kesällä terassin kaiteiseen ulkovalot. Nyt pitäis varmaan alkaa jotain viritellä tuonne pihan puolellekin. Täällä vaan vettä ja mutaa. Onneksi naapurin maneesiin pääsee pientä kuukausikorvausta vastaan ratsastamaan päivittäin. Olen tässä odotellut pakkasöitä, että saisin ponin madotettua, no ei niitä tullut. Vein sitten kakkakokkareen tutkittavasti ja hupsista heijakkaan ponineidillä olikin sitten ihan runsaasti pikkukavereita sisuksissaan. Nyt sitten häädetään veijareita parin viikon välein loppuvuosi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se lumi tässä vaiheessa vuotta oikein ihana ja tervetullut piristys.

      Meidän lähin maneesi on noin 50 km:n päässä, kaupungissa parikin vähän lähempänä mutta paljon ruuhkaisempia ;-) Meillä oli yksi hiton iso ja hyvä maneesi ihan lähellä mutta sieltä lähti hepat veks ja nyt se halli toimii vasikkapihattona. Ilmeisesti karja tuottaa paremmin kuin ratsuhevoset.

      Madotusta odotellaan täälläkin. Meinaan ensin tuutata ihan rutiinisti jotain ja sitten seuraava näytteen perusteella. Olivat meinaan viime kesänä vieraassa paikassa ja vaikka madottomina lähtivät, taatusti oli tuliaisia mukana. Tulisi nyt se routa. Missä analysoivat näytteet? Meillä on Kuopion labra lähin ja vastaus tulee salamana, oikein hyvä palvelu.

      Poista
  4. Tää on semmonen pienempi vanha maneesi ja välistä aika kiireinenki, mutta tyttö soittaa koulusta tullessaan mahtuuko ratsastamaan ja mihin aikaan. Ja tietty parasta, että on max 200m meiltä. Tytön suureksi häpeäksi talutan heidät sinne ja takaisin. Meidän oma eläinlääkäri analysoi kakkanäytteen. Perjantaina vein näytteen ja maanantaina kilahti vastaus hoito-ohjeineen sähköpostiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo saattohomma maneesille on oikein fiksu turvajärjestely.
      Hieno juttu tuokin, että oma ellä analysoi, meillä homman hoitaa labra, onneksi niitä on tiuhassa ja tulokset tulee nopeasti. Viimeksi keväällä sain tulokset puhelimeen viestillä, vartissa siitä kun jätin sontaboksin labran respaan. Eikä maksanut kohtuuttomia, olikohan jotain 25€ yhteensä. Hyvä jos sitäkään.
      On muuten todella hyvä, että vasta analyysin perusteella madotetaan, niitä resistenttejä matokantoja on jo.

      Poista
  5. Vau, tuo jos jokin oli nopeata palvelua. Samoissa hinnoissa tuo analysointi täälläkin. Tää meidän ell ei oo ihan sellanen perinteinen länsimaisen lääketieteen kannattaja. Madotusohjelma on analyysi 2x vuodessa ja sen mukaan madotukset, jos tarvii. Rokotuksissa myöskin mennään tarpeen mukaan, jos hevonen ei kotoa poistu niin tarviiko koko repertuaaria vs. joku aktiivinen kisapolle saattaa tarvita rokotukset 6kk välein. Hampaitten raspauksessa kokeilee ensin ilman rauhoitusta, seuraava askel jotain yrttiä huuleen ja viimeisenä vaihtoehtona ihan tuhdimmat tropit. Palveluista löytyy mm joogaa, akupunktiota, hieronnat ja kiropraktikot...Joku voi olla sitä mieltä, että aivan huuhaata, mutta minä tykkään ja kun kemiakin kohtaavat niin mikä ettei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä sanoisin tuota teidän ellää ns. terveen järjen tyypiksi, lääkitään todennettuun tarpeeseen, ei tavan vuoksi. Tykkään!

      Poista
  6. Kiitos Kuomaseni ja kiitos Tita! Titalle teeveisinä, poikkean usein lukaisemassa blogiasi ja erityiesti Rieko-neidin kuulumiset, ja upeat kuvat sekä aussista ja ruusuista ilahduttavat kovasti. Kuullostaisi mukavalle jos Kuomaseni saataisiin kalenterit synkkaan huoltommatkojesi suhteen, voisin liittyä seuraasi vaikka pitkäksi viikonlopuksi jo aiemminikin. Muutoinkin ollaan jännän äärellä, katsotaan mitä tämä viikko tuo tulessaan. Yritetään soitella sopivassa kohdin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rahtunen iloa elämään, vaikka pienistä kipenistä, Nemppa! Rieko on suloinen riesa, kuten mikä tahansa puolivuotias piskinretale, joka on ladattu überenergialla.

      Poista
    2. Juuri nyt olen oikeasti aika tyytyväinen ukkoutuvista koirapojistani, puistattaa ajatus überenergisestä koiran rellukasta.

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com