perjantai 1. syyskuuta 2017

Perjantaina sataa aina

Otsikkoon voisi tämän viikon perusteella vaihtaa kunkin päivän nimen. Sataa aina.

Onneksi Texasissa taitaa sade sentään laantua, aivan kaameita kuvia ja videoita sieltä on saatu nähtäväksi. Siellä on kaikki aina suurempaa, myös tuho ja kärsimys. Siihen nähden on tietysti aivan näpertelyä täällä ruikuttaa säistä.

Mutta eihän se käy kieltäminen, että lähes tauoton sade estää monen ulkotyön tekemisen tai ainakin siitä lähtee mielekkyys. En pidä kovin järkevänä lähteä pesemään matto- tai loimipyykkiä ulos, kuivatustilat sisällä ovat varsin rajalliset ja nurmikonleikkuukin sateella on oikeastaan bensan ja ajan tuhlausta.

Viikonlopuksi minulla on varattuna säkillinen kalkkia ja muita kemikaaleja kanalan valkaisemiseksi. Tulisi nyt edes yksi kuiva yö, että voin häätää muutaman sisälläyöpyvän kanasen yöksi ulos ja kanala kuivuisi.

Kitkemishommiahan voi toki sateella tehdä ja tavallaan kitkemisen kurjuushan maksimoituu potenssiin sata kun vesi ropisee niskaan. Voi vain kuvitella millä voittajafiiliksellä urakan jälkeen leijuukaan.


Eilen torstaina saatiin vielä kaiken muun ankeuden lisäksi iloita matalapaineen aiheuttamasta ilmalukosta hormissa. Laitoin hellaan tulet ja kas, kohta kaikki sanoivat kuorossa köhköh kun savu puskeutuikin ulos hellan levyistä ja luukuista. Kahden klapin ja sytykepapreiden savut saatiin tupaan ja loput lähtivät hormia pitkin ylös ja ulos. Ai että.

Savupirtti saattaa olla kansallisperinnettä ja suomalaista sieluntunnelmaa (en muuten yhtään epäile, kyllähän se vtuttaa kun silmät vuotaa ja yskittää), onneksi tässä tilanteessa apuun tuli ranskalainen ystäväni, Lampe Berger. Varsinainen taikalamppu jonka hommasin jo keväällä, mutta en ole muistanut kehua.

Koska sateisena ja matalapaineisena päivänä ei läpivedosta ollut mainittavaa apua, tuo ranskan lahja savupirttiläiselle helpotti tilannetta hieman puhdistamalla ilmaa savunhajusta. On täällä vieläkin mieto savuaromi, mutta kaipa se kuuluu puulämmitteiseen torppaan. Ja haihtuu ajan myötä.

Lyhkäisesti, tuo lamppu toimii niin, että pulloon laitetaan neutralointineste ja halutessaan sinne voi lurauttaa jotain tuoksua, minulla on nyt Jardins de Riviera (voittaa savunhajun). Polttimeen tuikataan tuli, annetaan palaa pari minuuttia ja puhalletaan liekki pois. Sitten päälle laitetaan kuvassa näkyvä reikäkorkki ja lampun henki saa höyrytä ilmaan parikymmentä minuuttia. Sitten tiivis korkki kiinni ja homma on hoidettu. 

Kokeile jos kohdalle osuu, voin suositella (eikä tämä muuten ollut maksettu mainos). Koirahuushollissa ilma on joskus sakeana aromeista ja koiranhöngästä, ilma on tunkkainen tai muuten vaan tympeä. Tuo toimii ainakin meillä.


Nyt muihin hommiin, sateisena perjantaina voi vaikka laskeskella veroja ja niputtaa tositteita. Iltapäivällä on vuorossa kaupunkikeikka ja erittäin outoa kun Iso-J ei ole tulossa kotiin viikonlopuksi. No, kyllä me likkaporukallakin pärjätään. Otetaan vaihtelun kannalta. Voitaisiin mennä vaikka syömään kiinalaista. Tai jotain.

Kaikesta huolimatta, mukavaa viikonlopun alkua sinulle. Missä lienetkin !



2 kommenttia:

  1. Ihan on outo lamppu. Meillä onneksi veto käy yleensä tosi hyvin, mutta joskus syksyn ensi tulia laittaessa tulee savusukellusta harjoitettua. Syynä on yleensä kesän mittaan pesään tungetut palavat jutut, joita on vain ihan liikaa haitaten ilman kiertoa.

    Jatkuva sade on lannistava asia. Meillä pudotteli kahdessa vuorokaudessa 50 mm vettä. Piisais vähäksi aikaa taas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Veto käy hormissa kuin Moilasen lompsassa (Isävainaan sanontoja), yleensä. Pari päivää sitten viimeksi poltettu klapihellaa ja nyt oli ilmatasku. Kyllä ärsytti.

      Nyt ei sada ja mulla on pyykkiä ulkona, meinasin saada ne kuivaksi ihan lähipäivinä.

      Poista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!