tiistai 19. syyskuuta 2017

Homma etenee




Kuvissa Elmo etenee eikä mikään kuppi (tai saappaat) ole tälle seikkailijalle liian suuri. Kaiken voi tutkia, oppia ja valloittaa. Eihän siihen tarvita kuin annos uteliaisuutta ja riittävästi pokkaa. Sitähän kissanpennulla on.

Aavistus samasta uteliaisuudesta alkaa pikkuhiljaa vallata omaa päätä, ajatuksia, toiveita ja kenties pientä ilonkuplintaa pyrkii pintaan. Pitkästä aikaa.

Onhan tämä sairastamisen ja yrittäjän elämän korpivaellus ollut melkoisen pitkä ja hetkittäin jopa pikkuisen liian raskaan tuntuinen. Kunnioitus synnynnäisiä yrittäjäsieluja kohtaan on kasvanut potenssiin 'hirmuinen'. Siksi ei tule tekemään tiukkaakaan allekirjoittaa firman myyntisopimus ja siirtyä takaisin tavallisten tallaajien joukkoon. Firma siirtyy hyviin käsiin, ihmiselle joka ei muuta osaakaan kuin tehdä ja toimia.

Minä saan hyvässä lykyssä ihmisoikeudet takaisin ja jopa ehkä jonkinlaisen sosiaaliturvan sekä muut palkansaajan edut. Juuri ne, jotka yrittäjälle koituvat usein kohtalokkaaksi kulungiksi.

Ja koska yhtiö jää kuitenkin perheeseen, en minä siitä ikinä eroon pääse. Se on kolmas lapseni, se musta lammas ja murheenkryyni. Vaan on sitä tuhkasta ennenkin timantteja puristettu, tiedä vaikka vielä joskus ilolla ja ylpeydellä omakseni tunnustan.

Työhönpaluuprojekti etenee nyt niin, että tänään analysoitiin persoonallisuutta. Se herätti niin paljon ajatuksia, että kotiin tultua ja hoidettuani hevosten päivätarpeet rojahdin sohvaan ja nukahdin.

Välitehtävänä ennen seuraavaa ohjaustapaamista minun on määrä päivittää CV:ni (millähän koneella se alkuperäinen mahtaakaan olla??). Koska homma haiskahtaa pakkotyöltä, pakenin hetkeksi kanalaan. Siellä vesiä vaihtaessani tulin siihen tulokseen, että parempi hoitaa homma saman tien alta pois, heti huomenna jos flunssa suo.

Kananpenteleet ovat sattumoisin aloittaneet kollektiivisen sulkasadon. Joudun ehkä siivoamaan koko remontoidun palatsin ennenkuin uppoudun työhistoriani tiivistämiseen yhdelle (max kahdelle) arkille. No, ehkä siinä talikoidessa idea jalostuu.

Ja sitä pokkaa, sitä tarvitaan projektin seuraavissa vaiheissa, paljon. Vanha sotaratsu minussa jo kuopii, kuvainnollisesti. Vieläkö kerran sitä pääsisi uusille areenoille?

Mahtiäijä
Day Spa

Pakollinen säätilapäivitys on toistoa entisiin: sataa, tihuuttaa, tuulee, on kylmä ja kaikkia korpeaa. Olisiko se nyt liikaa pyydetty, että saisi muutaman kauniin, kuulaan aurinkoisen syyspäivän? Kylmäkin saisi olla kunhan ei olisi märkää.

Flunssapäivitykseen voisi lisätä hervottomat aivastelukohtaukset, nenä vuotaa kuin ränni ja yskänrakkula suupielessä loimottaa tuskanpunaisena. Välillä paleltaa ja sitten taas aivastellaan.

Illan kähmyssä aion vielä klikkautua pariin nettikauppaan ja katsella mitä uutta ihmisvaaterintamalla on tarjolla. Tänään nimittäin tajusin aamulla, että mikäli työelämä todellakin panostani tarvitsee, minun on syytä ottaa tuima tuijotus vaatekaappiin ja toivoa parasta löytöjen suhteen. Harvassa ovat ne työpaikat joihin voi lämpystää adidaksen superstareissa, farkuissa ja hupparissa. Toisaalta, ne ovat varmaan viihtyvyyteni kannalta parhaimmat paikat.

Tjaah, kaiken tämän jaarittelun tarkoitus on kai viestittää rivien välissä, että muutoksen tuulet alkavat pian puhaltaa täälläkin ja jonkinlainen käänne is on it's way. Se minkä luokan hurrikaanista on kyse, selviää syksyn mittaan. Veikkaan, että puhuri käy kuin kuuluisassa moilasen lompsassa.

Moikka, kuullaan taas!



PeeÄääs:

oivalsin ihan itse miten se suosittujen tekstien top10 laitetaan näkyviin. En kyllä millään tajua miten juuri nuo tekstit ovat ne luetuimmat? Luulin, että Harmaan hevosen muistoteksti 'Huoleton on hevoseton' olisi ykkösenä.

Vaan se banneri, auttakaa nyt ihmeessä, onnistuin sössimään tuon yläpalkin jotenkin yli-isoksi ja onhan siinä jo vanhaa tietoakin, Töttistamma toljottaa aina vaan tyhjyyteen...

6 kommenttia:

  1. Seisova vesi on alkanut virrata - minkälaisiin kuohuihin se päätykään vielä? Jännässä odotan uusia lukuja sinun tarinassa!

    Hupsista keikkaa sentään, minulla yrittäjyys loppui tiukan tiristämisen jälkeen, ja ammatinvaihto tuli tupsauksena eteen. Menen siis puoli askelta edellä ja toista latua. Nääs pukeutumiseen ei tarvi näissä hommissa paneutua. Dimexin kelta-mustat, pirun huonosti naisen vartaloon istuvat työkamppeet roikkuvat päällä. Niitä ei saa edes puhtaaksi enää, mutta pirunko väliä - ne on heti taas paskaiset.

    Laitoin sitten uuden ammatin koulutuksen tulille Alajärven suuntaan Etelä-Pohjanmaalle. Viheralan ammattitutkinto on kiikarissa. Ja ajokortti vaatii päivitystä pikku-e:n verran. Olen koko kesän ajanut jarrullista traileria työssä ihan hupsista vain. Ei tullut mieleen, ettei kortti riitä. Päivityksen paikka siinäkin.

    Iloa, valoa ja keveitä askelia tuntemattomille poluille ystäväni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, onhan tässä matkan varrella kaikenlaista koettu, yhdessä ja erikseen. Sinulla tämä vuosi on ollut muutoksen vuosi, minulla se taitaa olla tulossa. Onko ne niitä seitsemän vuoden syklejä vai mitä, ei kai tarvitse tietääkään. Pääasia, että pysytään kyydissä ja maisema vaihtuu.

      Sinulle on jotenkin tyypillistä, että joku mitätön pikkuee muotoseikka pompsahtaa eteen vaikka homma sujuu nykyisilläkin kirjaimilla mallikkaasti. On se kuitenkin ihan hyvä päivittää ajokortti, joku pikkumaisempi nuorempi virkamies voi vaikka takertua tuommoiseen.

      Ollaan me kuule tavallaan ihan juuttaanmoisesti onnekkaita kun saadaan vielä näillä kymmenillä päästä uuden eteen ja jännän äärelle. Taidetaan olla sen arvoisia ;-)

      Poista
  2. Kuulostaa hyvältä, täällä on vähän samat meiningit, sillä tavoitteella, ettei tarvitsisi kahdessa maassa asua ja tehdä töitä molemmissa, koska se on hankalaa ja työaika menee siirtymiin. Jompi kumpi, miel. sumuiset saaret.

    OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo sinun tilanteesi on jo ihan taas omanlaisensa solmu, sinua tarvitaan molemmissa maissa ja aika menee matkustamiseen. Se ei kyllä pitemmän päälle toimi -ja syö jaksamista. Toivottavasti saat itsesi ankkuroitua sinne sumuun, viihdyt siellä kuitenkin paremmin. Pitelen aikani kuluksi aina muistaissani peukkuja asioiden järjestymiselle.

      Poista
  3. No on kyllä tosiaan jännät noi suosituimmat postaukset. Otsikkojen perusteella vain hevonkusimunat olis looginen :D

    Bannereista en tiedä mitään, kun en oo koskaan käyttänyt bloggeria, että mitä se siellä puolella vaatii.

    Mutta ennen kaikkea onnea muutoksen tuulien kanssa, eiköhän siitä hyvä tule! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin kyllä pitkään mikähän tuokin Hevonkusimuna -juttu oli. Ei ollut edes omakeksimä termi, petyin vähän.

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com