tiistai 29. elokuuta 2017

Jopas jotakin

Rouvien täysistunto

Just. Kesä on ihan kohta ohi ja täällä rouvat makaavat tuon näköisinä pesässä. Eivätkä ole ainoat. Kääpiökochien puolella kesämökki on täynnä kurnuttavia emäntiä ja kukko nuorikoineen istuksii yöt ulkona orrella.

Kanalahommat ovat muutenkin nyt ajankohtaisia. Se kanala jota kaveri myi pois ja joka olisi meille justiinsa passeli, taitaa nyt jäädä saamatta. Kuljetus tulee niin valtavan kalliiksi, ettei ole järkeä lähteä ilmeisestikään kuskaamaan. Itse asiassa, kuljetus maksaa varovaistenkin arvioiden mukaan enemmän kuin itse rakennus. Plus verot päälle.

Onhan se vähän omaakin saamattomuutta kun en heti kevättalvella tajunnut pyytää tarjouksia kuljetuksista ja ottaa selvää niinkin olennaisesta asiasta kuin kuljetuksen leveydestä.

Nyt pitää sitten miettiä koko kanalahomma uusiksi. Kaikki eivät talveksi mahdu, osa on pakko laittaa pakkaseen tai myydä. Niin että lissee tipuja ei välttämättä olisi tarvittu tähän tilanteeseen.

Tarttuva tauti tuo istumakuume 

Tänään olin todella mielenkiintoisessa tilaisuudessa jossa käytiin äärimmäiseen tarkkaan koko työhistoriani. Parituntisen tapaamisen jälkeen sain kotitehtävän ja seuraava tapaaminen on jo ensi viikolla. Jos ja kun tämä homma etenee maaliin saakka, pääsen ilmeisesti työkokeilun kautta syksyllä muutamaksi kuukaudeksi töihin ja sitähän ei tiedä mitä homma poikii jatkossa.

Parasta tässä on se, että tässä kokeilussa on ns. kaikki väylät auki. No en minä ehkä hävittäjälentäjäksi päädy tai ryhdy balettitanssijaksi. Mutta noin muuten, monta reittiä on tämän myötä auki. Myös ne alat, joita olen aina tuntenut omikseni mutta joille en syystä jos toisesta johtuen ole kuitenkaan päätynyt.

Oli oikeasti piristävää kelailla auki työhistoriaani ja muistella entisiä työpaikkoja. Tajusin, että olen saanut tehdä ihan äärimmäisen mielenkiintoisia juttuja. Eihän minun työurani ole hohdokkaan nousujohteinen ollut, niin että nyt olisi komea titteli ja virkaura huipulla. Mielenkiintoista on ollut ja pääsääntöisesti aina on ollut kiva duuniin lähteä.

Sokerina pohjalla, nyt minulla on tilaisuus hakeutua työkokeiluun juuri sille alalle joka on ollut jollain tavalla haaveena ikiajat. Sittenhän tuo selviää, onko kutsumus ollut oikeaan suuntaan vai vieläkö kurssia reivataan uusille ulapoille.

Tämmöistä tänään.





4 kommenttia:

  1. Sepäs on jännää nähdä, mihin uusiin seikkailuihin Torpan Armo päätyykään. Minullehan tupsahti ammatinvaihto rehdissä 50+ iässä harrastuksen viemänä. Olen kuutioinut viheralan ammattitutkinnon suorittamistakin. Töitä on lokakuun loppuun asti, sitten iskee talvi. Talviajan palaan tekemään hoitotöitä ihmisten pariin. Vaatinee parin viikon manikyyrin, ennen kuin voi nämä mustuneet kädet taas hoitajan käsiksi nimetä.

    Nuorin kanoistamme (Peukaloinen) istuu kans taas pesässä. Vasta hautoi setin mahoja munia. Toimitin munat alta pois todeten, että tyhjän saa tekemättäkin. Kukot eivät maatiaisia polje.

    Mutta kerrohan ihmeessä minne polkusi kulkevatkaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulla meni kyllä niin nappiin tuo homma, ainakin näin etäältä katsottuna. Toki ymmärrän tuskasi kun omat nurkat jää vähemmälle. Sitähän se tuppaa olemaan.

      Kiva kun nyt tämän syksyn myötä on jotain uuttakin tekeillä, ei pelkkää sateenkatselua.

      Poista
  2. Hyvältä kuulostaa. Oikein hyvältä.
    Peetu hoitaa kissanpoikkaa varsin tehokkaasti. Hyviä kuvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä kuulostaa ja tuntuukin hyvältä olla uuden edessä.

      Peetu on Tohtori Koira ja mottonsa mukaan 'hoitaa pois'. Välillä pitää jarrutella tuota hoitamista, Elmo-raukalla on kohta korvat karrella.

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com