maanantai 28. elokuuta 2017

Joka aamu armo uus


Niin hieno nimetön perenna

Tässä voidaan vähitellen katsoa tämä armon kesä 2017 nähdyksi. Ei ole enää montaa almanakan lehteä käännettäväksi kunnes syksy ja syyskuu saa.  Vielä on vähän rusketusta jäljellä käsivarressa, muualta on turha rusketusraitoja enää etsiä. Onneksi saatiin viettää lomaviikkoja Hipsaaniassa, ihminen tarvitsee aurinkoenergiaa ja luontaista d-vitamiinia, parhaiten sitä saa auringosta. 

Villasukista ja välihousuista minä saan vain syyhyttävää ihottumaa ja ankaraa pingotusta korvien väliin. Etenkin kesäkuussa (jolloin satoi vielä lunta) ja elokuussa (jolloin pitäisi olla intiaanikesän lämpö).

Onneksi ei sentään sada. Taivas on harmaa ja ankea, lämmöt rehvakkaasti +14° ja ihan oikeasti oli tosi vaikea repiä positiivista energiaa maanantaihin ja alkavaan viikkoon. Iloitsen siis sateettomuudesta kun en muutakaan keksi. Eikun joo, keksin! Tämä viileys aiheuttaa sen, että kukat kukkivat ennätyspitkään. Vieläkin on pioneissa nuppuja ja muutama ruusu ei kertakaikkiaan saa ensimmäistäkään nuppuaan auki. Pitäisiköhän ne leikata ja tuoda maljakkoon? Leimukukkia ja päivänliljoja saa vieläkin odotella, kultapallo ei taida edes ehtiä kukkaan. Mulla loppuu kuulkaa maljakot tätä menoa jos ennen halloja meinaan kaikkien kukinnan nähdä.

Vara-aurinko
Aamulla Torppa hiljeni kun yksi toisensa jälkeen katosi harmauteen. Iso-J onkin tällä kertaa pisimpään reissussa, piipahtaa ennen kotiintuloaan Saksassakin. Yritin kyllä ankarasti vihjailla, ettei Piha/puutarha/vapaa-aikamessuilta voi tulla kotiin ilman, että tuo vähintään viisi kiloa kukkasipuleita mukanaan. Veikkaan, että ne viisi kiloa tuliaisia ovat erilaisia makkaroita.

Tuntuu vähän oudolta, että ensi viikonloppukin ollaan ihan keskenään ja ruohonleikkuukin on nyt minun vastuullani.

Toisaalta nyt voin keskittyä kaikenlaisiin puuhasteluihin joissa nyt poissaoleva henkilö on toiminut ns. jarrumiehenä. Kunhan saan pakolliset pakkotyöt eli siivouksen ja paperihommat tehtyä, ryhdyn sekoittelemaan kalkkimaalia ja suttaamaan vanhan kanalan seiniä uuteen uskoon. Muutama muukin työmaa on aloittamista vaille valmis.

Ensin pitää kuitenkin tehdä huolellinen inventaario niin maalivarastossa kuin tallissakin ja sitten ajaa muutama hankintakeikka kaupunkiin. Harmillisesti väliin on muutama tapaaminen joissa pitää olla ns. ihmisvaatteissa. Toivottavasti olen oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja asiat lähtevät rullaamaan. Niistä lisää tuonnempana jos aihetta ilmenee.

Pikku-Elmo on kotiutunut vähän turhankin hyvin, sillä killiäisellä on järisyttävän kokoinen ego ja sairaan nopeet kintut. Paksut sedät Felix ja Oscar ovat ihan vastaantulijoita kun elosalama nimeltä Elmo pääsee vauhtiin.

Tästä on hyvä jatkaa tiistaita päin, joka aamu armo uus.


2 kommenttia:

  1. Nimetön on Veronicastrum virginicum 'Alba' eli Virginiantädykkö. Hieno perenna syyskesää komistamaan! Ja auringon sekä lämmön puutteessa ei ruusutkaan tahdo saada nuppujaan auki. Se kyllä vähän järsii mun järjestelmääni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alban ja tädykkeen muistin, osavaltio oli hukassa. Kiitos taas. Ja tuo on todella hieno kasvi, ne ovat kuin valkoisia soihtuja syyshämärässä. Pitää hommata jokunen lisää tai jakaa tuota puskaa kun näyttää jo lihoneen aika hyväksi.

      Poista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!