sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Viikonlopun askelmerkeistä



Joo, aasinsilta Oton tahtiin.
Viikonloppu alkaa olla ohi, kohta siirrytään maanantaihin. Iso-J pötköttelee sairaalanmäellä tarkkailussa, ei onneksi mitään hirmuista mutta tutkimisen arvoista kuitenkin. Hyvä kun tutkitaan nyt eikä tarvitse arvailla kotona.

Viikonloppuun mahtui niin hikihellettä kuin vesisadettakin. Ei sentään tulta eikä tulikiveä eikä ukkosta, lunta, räntää tai rakeita. Kirsikka varistelee pikku hiljaa terälehtiään ja onhan se kaunista katsella ikiomaa hanamia.

Edellinen postaus taisi päättyä lauantaisaunaan. Kuokin kaivoksella rivakan iltaurakan ja tänään oli kiva palata työmaalle kun ensimmäinen urakka oli raahata kaikki istutukseen kaavaillut ruukut ja purkit asemiin. Paikalle kuskattiin toki kärryllinen lantaa, turvepaaleja, multasäkkejä ja uskollinen pistolapioni ynnä rautahara. Perikunnan vanhin tarjoutui vapaaehtoisena avuksi, hänellä nimittäin on melko ilmiömäinen avaruudellinen hahmotuskyky ja kyky nähdä kokonaisuuksia.

Homma joutui.
Tehtiin urakka osissa jakamalla alue (se vapaasti hoiperteleva kaivos) pätkiin. Kunnostettiin maaperä ja kuopattiin taimet. Välillä satoi, välillä piti seurata ruunaduon edesottamuksia ja sitten taas istutetiin. Tai siis Pv heilui lapion kanssa ja minä könysin istuttamassa.

Keskeneräistä työtä ei pitäisi esitellä, mutta esittelen kuitenkin. Tästä puuttuu vielä reunukset, katteet ja kiviasetelmat. Synttärilahjaksi saamani aurinkokello tulee tuonne kukkulalle myös, se idea jalostui tänään.

Syksyllä tuonne jemmataan runsaasti laukkoja (tietenkin) ja valkoisia tulppaaneja, se Suomi100 -tulppaani on pakko saada.

Otan kokonaisuudesta kuvia kunhan ruoholaatat on saatu pois, nyt ne on rajattu pois eikä kokokuvaa oikein saa järjellisesti otettua. Pitää ehkä hommata tikapuut kuvaamista varten. Titalle tiedoksi, kasvien etäisyys on reilu, eihän se noissa kuvissa näy.

Kasviluettelon meinasin myös laatia. Olkoon se seuraavan kahden vuoden projektini.

Nyt hyvää yötä.








PeeÄäs: vaikka kukaan ei kysykään, kerron vähän. Tässä on lähdetty siitä, että on muutama iso Hahmo, ne ovat Hopea/Sinikuusi, Mustakuusi ja jotain muuta (en just nyt muista nimiä). Sitten on pari tähtiyksilöä, mm. riippuvaoksainen lehtikuusi Puli. Muutama pensasryhmä joiden arvo on erityisesti vaihtelevanvärinen lehdistö (Kuutamohortensia ja se toinen jota en nyt muista), joitakin ainakauniita kuunliljoja, jaloangervoja, pari hienoa erikoisperennaa ja punalehtinen Hurmehappomarja.

Lisäksi soppaan pääsivät Italiankello, Pallesorvarinpensas ja Mongolianvaahtera.  Kokoavana tekijänä on lamokasvuinen Tuivio, se niputtaa nämä pienemmät ryhmät yhteen.
Kun vielä saan ne laukat (siniset ja valkioiset) tuonne sekaan ynnä jotain lemmikkiä (sinistä ja valkoista) siirtona omista penkeistä, alkaa olla melko kiva kattaus.

Vähän sinivalkoista jonka ruskavärit tekevät revontuleksi. Tai jotain. Mie tykkeen.

2 kommenttia:

  1. Ou JEE - siellä syntyy uutta kovaa kyytiä ja hyvällä sykkeellä. Kaikki kuulostaa tosi kivalta, ja tarvitaan vain muutamia vuosia (jotka kuluvat luvattoman nopeasti) kasvuston tuuhistumiseen. Tuo on sijoitus tulevaisuuteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeejee hyvinkin. Kävin tänään istuttamassa vielä pari tiarellaa sinne väleihin ja kopistelin kolmesta pussukasta sinne unohtuneet ostokset, ne olivat muistaakseni jotain Lidlin juttuja, toiveikkaana tyrkkäsin ne kikkareet astilberyhmän taakse ja toivon parasta.

      Tuo on kyllä todella hieno jo nyt, voin vain kuvitella mitä se on vuosien päästä. Suomi100 -istutukseni <3

      Poista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!