maanantai 29. toukokuuta 2017

Suomi100 - hengessä mukana


Ruukkushakkia

Nyt on pakko pitää tämmöinen puolivälin purkupalaveri ja koota ajatuksia ja ideoita yhteen, kun niistä vielä väikkyy visio kirkkaana mielessä.

Muinaisesta syksyn 2015 kenttätyömaasta syntynyt päätykukkula on ollut tyhjä taulu, no okei, ruohoa kasvava tyhjä kangas. Vähitellen minulle kirkastui, että kukkulan pääty kaipaa istutuksia. Muutama momentum myöhemmin (yli vuosi siinä vierähti) tajusin, että Torpan mäeltä lähes tyystin puuttuvat havukasvit saisivat siellä valtavan hyvän tilan. Valoa ja suojaavaa luntakin riittäisi kriittisiksi alkuvuosiksi.

Niinpä vihdoin tänä keväänä ryhdyin ideaa jalostamaan. Lähetin havainnekuvia ja kasvitoiveita sähköpostilla PääPuutarhurille.  Männäviikon lauantaina oli seuraavan askeleen aika, jalkauduttiin Toveri Titan kanssa Särkän taimistolle ja saatiin korkeimman tason taimenvalitsija käskassaraksi.

Reilun tunnin rivakan liikehdinnän jälkeen kattaus alkoi olla valmiina.
Koska muistini on uskottava kuin seitsemän euron seteli, uskoin viisaampiani ja ryhdyin pelaamaan ruukkushakkia. Kun ruukut olivat kaikkia miellyttävässä järjestyksessä, oli aika ottaa muistin tueksi kuvia suunnitelmasta.

Seuraava vaihe oli lastata koko kattaus Hopianuoleen. Koska PääPuutarhuri on myös pakkaamisen mestari, osakseni jäi seisoa ihastelemassa kun ruukkutetriksen taituri kikkaili kaikki kasvit kauniisti autoon, loksautti takaluukun kiinni ja toivotti hyvää kotimatkaa.

Isojen asioiden äärellä
Ruukkutetristä

Kotimatkalla kurvasimme karun Kainuun kautta, siellä saa vielä kevättä odotella tovin jos toisenkin.
Sunnuntaina flooran sekaan survottiin muutama laatikollinen faunaa ja rankkasateessa ajelimme kotia kohti. Tässä kohtaa on pakko mainita, että unohdin sitten pakata sen tärkeimmän laatikon, sen jossa oli oma kruununjalokiveni. Ynnä kaverille kaksi tipua. Onneksi linnut löytyivät hyväkuntoisina laatikostaan ja saivat siirron takaisin synnyinkanalaansa.

Auto on lastattu

Tänään ilma vihdoin illaksi selkeni ja pääsin levittelemään tuliaiset lopulliseen sijoituspaikkaansa. Koska istutusalue on laaja ja istutettavaa paljon, meinasin vähän säästää vaivojani nyt ja kitkettäessä. Tuo istutusalue myllätään maanmöyhentimellä ja peitetään maisemointikankaalla. Kasveille tehdään kankaaseen reiät ja hyväksi lopuksi kangas katetaan valikoiduilla kivillä sekä katehakkeluksella.

Rikkakasveille tulee toivottavasti niin masentavat olot siellä kankaan alla, että lopettavat yrittämisen ja hankkiutuvat muihin maisemiin.

Enää pitäisi selvittää miten se maanparannus nyt menikään, kuka oli kalkinkarttaja ja mihin väliin möyhennetään myös lantalan antimia. Muistaakseni nämä seikat huomioitiin kasvishakkia pelatessa.

Tänään luin jostain lehdestä, että kansalaisia kannustetaan Suomi100 -juhlavuoden hengessä laatimaan juhlaistutuksia. Kyseeseen voivat tulla joko kesäkukkaistutukset, yksittäiset muistopuut tai muut. Torpalle tulee vähän laajempi kokonaisuus. Minä uskon tähän kuin peruskallioon, siitä tulee hieno. Kun nyt en vain tyri istutuksessa.

Ruukkushakki osa 2
Kesätöitä näkyvissä

Kiitos vielä kaikille viikonlopun reissumme mahdollistaneille. Olette ihania!

Mukavaa viikkoa, se on kesäkuu kohta.




6 kommenttia:

  1. Havukasvishakki näyttää hauskalle. Joku voisi tulla puutarhuroimaan tännekin:) Terkkusia Nemppalasta p.s iPad ei suostu kommentointiin, missähän vika?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on varsin hauskaa. Etenkin kun puuttuvia palasia voi kätevästi kipaista taimiston puolelta ;-)

      Tuskin iPadissa mitään vikaa on, eiköhän se ole taas se sormi joka ohjainta sörkkii...

      Poista
  2. Taisi olla mukava reissu, Särkässä varmasti oli kaikkea mukaan tarttuvaa...sinne joskus haluaisin, mutta ohimennessämme Lapin reissuilla isäntä painaa kaasua, joka kerta. Titan kanssa varmaan aika kuluikin siivillä. Hauskaa tuo havukasvishakki. Minkäs rotuisia kanoja sinulla onkaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi että, se todellakin oli sielun ja mielen terapiaa, etenkin kun Tita on oppaana ja yllyttäjänä.

      Minä olen aina sanonut, että valikoima on niitä kuuluja helmiä sioille, etenkin kun minä löntystelen alueella. En todellakaan osaa bongata joukosta niitä helmien helmiä. Onneksi Tita nostelee koriini ne, joita ilman ei kannata poistua. Tällä kertaa vihdoin älysin nostaa kyytiin myös Tuurenpihlajan. Tita jo vähän kuittaili asiasta.

      Kanalassa on kääpiökochit, jättikochit, muutama orpington, light sussexit, vähän valkohuntuja ja tipulassa lissee orppeja ynnä muita yksittäiskappaleita.

      Poista
  3. Haa - viimein löysin tänne. On lukemattomia postauksia melko paljon viimepäivien hulinasta johtuen.

    Onnea ja menestystä havujen kanssa! Hyvä siitä tulee - näyttävä kesät ja talvet. Niihin kuusiin vedät sitten jouluvalot, kunhan kasvavat! Näkyvät tielle aseti komeasti.

    VastaaPoista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!