sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Äidit nuo, väkevien toivossa

Kyllä kelpaa

Räkäflunssa piti minut tiukasti vällyissä aamuun saakka ja tällä kertaa perhe ja Perikunta pääsivät oikeasti yllättämään. Pulskat aamiaisletut, vahva kahvi ja ajatuksella harkitut muistamiset, niistä on hyvä ja kiva Äitienpäivän aamu tehty.

Tämä oli taas yksi niistä päivistä jolloin tunnen olevani juuri siellä missä pitääkin, juuri oikeiden tyyppien kanssa. Olen kyllä oikeasti aika onnekas.

Down under
Maassa ei ollut viime päivistä poiketen yhtään lunta, joitakin höyheniä kyllä. Eilen oli vallan massiivinen hanhiparvi aivan Torpan ilmatilassa ja kiittelin (ensimmäistä kertaa) hidasta kevättä, kanaset ovat turvallisuussyistä sisätiloissa vielä tämän kuun loppuun. Tuossakin ylilentäneessä parvessa saattoi joku flunssainen hanhi räpistellä eikä niitä tuontipöpöjä tarvita, ei meille eikä varsinkaan naapureiden tuotantotiloille.

Omissakin pöpöissä on kieltämättä sietäminen. Sitkeä kevätflunssa piinaa meitä kaikkia, minuun se iski voimalla eilen ja tänään on ollut ehkä pahin päivä, toivottavasti huomenna jo helpottaa.
Perikunta voi sen verran vahvasti, että ratsastustunnille osallistui vuorollaan kaksi taitavaa poniratsukkoa.

Ponimies nostaa ja kokoaa itseään niin hienosti, että keräilin leukaani maasta. Tänä keväänä otettu kehitysaskel ei ole askel, se on loikka. Ja kyllä, Ponimies olisi rantakunnossa, vatsalihakset näkyivät selkeästi, ei tarvittu edes vaaleanpunaisia aurinkolaseja.

Puoli vuotta (kohta) täällä asuneena Otto pisteli hyvää askellusta, persaus on pyöristynyt ja poni jaksaa jo kantaa itseään aivan uudella asenteella. Laukka rullaa ja homma etenee.

Päivän treeninä oli kummallakin avotaivutus, tuo tuikitärkeä jumppaliike kaikille hevosille. Nätisti sujui kaikille uusi asia. Tallissa kumpainenkin neliveto upotti turpansa pyhäillan erikoiseen, lämpimään ja tuoksuvaan mash-puuroon. Se on semmoinen ponien palkka hyvin tehdyn duuniviikon päätteeksi.

Team Otto

Alkava viikko pitää toivottavasti sisällään paljon terveitä päiviä ja muutenkin mukavia sattumia. 
Keskiviikolle on lupailtu lämpenevää ja vesisadetta. Jos kerrankin pitäisi sääennustus kutinsa ja Luontoäiti lupauksensa, mekin saataisiin kevät, ihan oikea terminen kevät. Ja kasvukausi käyntiin.
Voin vain aavistella miten paljon patoutunutta kasvuvoimaa tuolla silmuissa ja juurissa kytee, tarvitsee vain vähän vettä ja lämpöä. 

Sitä odotellessa otetaas vielä yksi huikka munkintippoja, niillä pysyy henki raikkaana ja ääni kulkee. Väkeviä siis, kerrankin.

Uskalla olla erilainen
PeeÄäs:

A) yleensä on Äitienpäivä ollut se päivä, jolloin täällä kuulee ensimmäistä kertaa käen kukunnan. Nyt pysyi vaiti.

B) yleensä on Äitienpäivä ollut se päivä, jolloin teen kevään ensimmäisen fillarilenkin. Nyt en.

C) tänä Äitienpäivänä tajusin, että meillähän on täällä kaksi niin pätevää poniratsukkoa, että ne pitää toimittaa muidenkin nähtäväksi. Syksyllä voisivat käväistä joissakin paikallisissa kisoissa hakemassa kokemusta.


2 kommenttia:

  1. Paranemisia Torpalle! Ei ole kivaa kulkutauteja potea. Toivotaan täälläkin lämmintä vesisadetta ja kohenevia lämpötiloja! Tänään satoi räntää taivaaan täydeltä. Lämpömittari väitti +6 astetta, mutta viiltävä pohjatuuli sai sen tuntumaan vitsiltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, olo on kyllä varsin kurja.

      Aamun kuvat Kainuun puolesta eivät naurata enää edes säämiestä. Lunta oli kymmeniä senttejä.

      Täällä jo vähän ehkä on aavistus lämmöstä, ettei nyt vaan kuumetta olisi. Pyh ja pöh.

      Poista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!