sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Terkkuja Duneltilta



Kas näin, huppukukko Dunelt on hän jolta keskimmäisessä kuvassa pilkottaa hienot punaiset heltan alut. Enpä muista koskaan ennen olleeni näin iloinen tipun paljastuessa kukoksi. Dunelt toki näytti heltan alkunsa jo monta viikkoa sitten.

Omena on suurta herkkua ja tuommoiset omenanpuolikkaat on nokittu hyvin siistiksi iltaan mennessä. Ovat siis aikamoisia syömäreitä nämä huntupäät.

Olen tässä aikani kuluksi suunnitellut kanalaan kaikenlaista projektia kesäksi. Osa hommista on niin isoja ja työläitä, että tarvitaan miesvoimia hommiin. Mutta maalaukset ja muut fiksailut on hyvä hoitaa vaikka sateisina päivinä, niitä kun kuitenkin riittää.

Kokonaan uusi osasto pitäisi laittaa, mikäli ne orpington -pylleröt käyn hakemassa -ja käynhän minä kuitenkin. Jättikochpariskunta (mustavalkeat) pitää majoittaa myös omaan tilaansa, jättikukko yrittää polkea kääpiökochkanoja eikä sellainen käy laatuun. Ja nämä seuraavan kuvan kukkopojat päätyvät erään kengittäjän paistinpannulle mikäli eivät omaa kotia löydä. Noista tuo etummainen on ainoa kana. Toivottavasti koneessa muhivista munista kuoriutuu edes pari kanatipua.



Sunnuntai on aurinkoinen ja hyvin keväinen. Otto tallusteli pihalla ja rikkoi pihatien liukasta jääkantta. Pyhäkoulu peruutettiin kentän tilanteen takia, onkin ensimmäinen kerta.

Eilen käytiin Savonlinnassa hautajaisreissulla, Iso-J:n isotäti pääsi kaipaamaansa lepoon. Illalla olin niin poikki, että könysin heti iltatallin jälkeen nukkumaan. Oloa ei yhtään helpottanut vatsassa vellonut yökötys ja yleinen paha olo. Meillä on nyt vähän jokaisella ollut vatsanväänteitä. Noroloroa ei sentään, mutta riittävän kurjaa kuitenkin. Kuopus oli tullut kaupungista vatsanväänteiden takia taksilla kotiin, ei olonsa vuoksi jaksanut odottaa bussia ja bussimatkaa. Hänelläkin meni levolla ohi, onneksi.

Mutta niin kipeä ei kukaan ollut, etteikö yksi Savonlinnasta tuotu Kansakoulun jyväleipä olisi tullut syödyksi, jäljellä on vain pikkuinen käntty. Onneksi pakasteessa on toinen leipämurikka, pahan päivän varalle. Maanantai on varmasti oikein hyvä syy raottaa pakastimen kanttaa.

Nyt vielä ilta-aurinkoon ulos, siellä on niin kevät!

Rimppakinttu-Otto



2 kommenttia:

  1. Vatsataudit on inhoja! Toipumisia sinne!

    Teidän kanalan henkilökunnassa on tapahtunut mekoista uusintaa. Hyvin mielenkiintoisen näköisiä tirppoja teillä - kuinka hyvin ne munaavat?

    Mukavaa alkavaa viikkoa koko Torpan väelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Inha on, välillä olo on ihan hyvä, välillä kuin jyrän alle jääneellä.

      Nythän on niin, että munissa ollaan nipinnapin omavaraisia, kennossa olisi tilaa runsaammalle munastolle. Panostan sussexeihin, ovat ihmeen laiskoja munimaan, nytkin tauolla kaikki kolme munintaikäistä. Silkit olivat laiskoja myös, tukkapäät ihan ipanoita. Jättikoch munii kiltisti melkein joka päivä. Yhden kanan tuotannolla mennään nyt ;-)

      Täällä alkaa taas akkain viikko, Iso-J pakkaa reppuaan.

      Poista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!