lauantai 4. maaliskuuta 2017

Plussapalloja

Plussaa palloista

Nonni! Tukkapäät ovat viisiviikkoisia ja kasvattaneet viikossa komiat pallot päälakiensa suojaksi, Dundelt on oikealla, Reikäpää vasemmalla. Ne pomppaavat kädelle heti kun käden laittaa pupuhäkkiin eikä niillä ole mikään kiire pois. Istuisivat varmaan hamaan maailman tappiin kädellä. Ja sehän tietää onnea jos lintu kädelle paskoo.

Tänään pesin myös kolmen silkkikanan ja yhden silkkikukon kintut, niitä sai liotella ihan ajatuksella ja siltikin tarvittiin Iso-J:n linkkaria, että saatiin kaikki köntsäpallukat kynsistä ja jalkasulista pois. Silkit muuttavat huomenna uuteen kotiin, toistaiseksi luovutaan niistä kokonaan kun nämä tukkapäät ovat vallan hurmanneet meidät kaikki. 

Yhdellä silkkikanalla oli joku kummallinen sarkoidi hartiassa, siinä missä siipi alkaa. Rumahan se on, mutta vaaraton. Kyseessä on paras hautoja ja ainoa silkeistä joka munii. Vanha kehno Gaddafi jää tänne, se ei muuta mihinkään eikä näemmä ymmärrä edes henkeään heittää.

Sitä minä vaan mietin, että miten ihmeessä raaskin siirtää nämä pallopäät kanalaan, ei niiden kanssa sitten tule niin paljoa seurusteltua kuin nyt. Monesti kun pilkon porkkanoita hevosten puuroihin, nämä kököttävät vieressä tai käsivarrella. Enpä olisi uskonut, että lintuihin voi näin kovasti kiintyä.

Söpönokat
Viikko on ollut nopea, siis kiitänyt ihmeen nopeasti jo tänne lauantai-iltaan. Mitään ihmeitä ei ole raportoitavana, arkea on saatu elellä suhteellisen tasaisesti.

Sää on ollut vallan keväinen, hanget vajuivat ja rapa roiskui. Mutta nyt on selkeä muutos, plussakelit muuttuivat pikkupakkaseen ja lunta, sitä ryönää sataa taivaalta tasaisen tappavaan tahtiin. Onneksi luvassa on pakkasen myötä selkeämpää eli pilvimassa haihtuu lähipäivinä pois ja saadaan nauttia maaliskuisesta auringonpaisteesta useampana päivänä. Se vain passaa kun on hiihtolomaviikkokin.

Ponimiehen karvanvaihto kiihtyy ja ilmassa alkaa olla keltaisia villahousunriekaleita enemmän kuin linnunpönttöihin ikinä mahtuu. 

Otolle tehtii maailman mainioin loimilöytö, mistäpäs muualta kuin facebookin kirpputorilta. Esikoinen bongasi sieltä paksun fleeceloimen, yltää niskan yli korviin saakka ja imaisee treenin jälkeen hevosesta enimmät hiet pois salamana. Tätä loimea olen etsinyt turhaan verkkokaupoista, nyt joku kurja luopui omastaan ja varsin kohtuulliseen hintaan. 

Huomiselle on siis luvassa hevosten pyhäkoulua, silkkikanojen pakkaus ja muutto uuteen kotiinsa ja kuulema saadaan kahviseuraakin. Mainio päivä siis luvassa. Vielä kun saisin hyvät yöunet niin elämässähän olisi hyvyys vikana.

Kivaa lauantai-iltaa, missä lienetkin!

Keräilyharvinaisuus


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!