maanantai 6. helmikuuta 2017

Unettoman yön jälkeen


Kumottaa vaan ei kuumota

No arvata kai sen saattaa, että aamukolmelta heränneen pää on sumuinen ja sekaisin. Olen yrittänyt pysytellä hereillä, pelaan nyt upporikasta ja rutiköyhää ja toivon tämän valvomisen takaavan edes muutaman tunnin unta ensi yöksi. Näköjään lääkkeiden teho on nähty, nyt siirryn joko astetta vahvempaan tai sitten tyydyn kohtalooni.

Yöllä pakkanen kiristyi reilusti yli kymmeneen pakkaspykälän ja sää selkeni. Taivas on sininen ja aurinko kirkas, räikeä suorastaan kun sitä unenpuutteesta verestävin silmin tihrustaa. Kuu on paljon sympaattisempi kaveri tämmöisenä päivänä ja ihmeen nätisti se suostui kuvattavaksi.

Vielä kun oppisi pimeäkuvauksen niksit ja muistaisi viritellä jalustan jo illalla lämpimässä kuntoon niin yöllä voi sitten valvoessaan vaikka opiskella pimeäkuvausta. Aivan varmasti tämmöisenä aikana näkee revontuliakin.

Tällä hetkellä tulia näkee vain leivinuunissa, täräytin ison uunin tulille koska pakkanen viilentää Torpan nopeasti ja tehokkaasti. Nyt jos olisin oikein viitseliäs, hakisin pakkasesta paistilihat sulamaan ja tyrkkäisin illemmalla padan uuniin. Jätän tuon jos -sanan takaportiksi.



Aurinko tekee jo työtään, pikkuhiljaa ja vähitellen jään valtakausi kääntyy lopulleen ja sulaminen nopeutuu. Nyt nuo pienet kiteet ja pisarat ovat vasta alkutekijöissään, räystäät eivät vielä sano tip-tip. Mutta katsotaanpa muutaman viikon päästä, jo litisee ja lirittää.

Kevätauringosta muistin taas kerran, että minulla on muutama havu jotka pitää visusti peitellä burkhaan. Kevätaurinko on kärventänyt pari kertaa irlanninkatajani eteläkyljen ruman ruskeaksi ja sitä on saanut leikkoa siistimmäksi turhan usein, alkaa muistuttaa enemmän pulloharjaa kuin katajaa. Hupaisaa se, että ko. havu on tuossa töllin nurkalla, ei olisi iso vaiva heittää sen päälle jotain vanhaa yökauhtanaa. Tämä toinen tapaus on vähän kauempana, kasvihuoneen itäisessä päädyssä. Eihän tuohon aurinko paista kuin muutaman tunnin, mutta ne tunnit suoraan etelästä ja täydellä teholla. Syytä jakaa riepuläjästä jotain tämänkin rääpäleen hennoille harteille.

Oma lukunsa ja varsinainen vaatetushaaste ovat autotallille vievän alatien varressa töröttävät tuijat, on niitä ainakin 15 ja nuttu pitäisi kaikille keksiä. On kyläläisillä jutun juurta luvassa kun meikämandoliinin vanhat paitulit ja muut kauhtanat pääsevät vielä kerran tuulettumaan ihan paraatipaikalle.



Tämmöinen maanantai tähän saakka, tasaista jurnutusta tunti tunnilta eteenpäin. Eikä tässä väsymyksessä oikeastaan kaipaisi mitään jännitysmomenttia, näin on ihan hyvä. Torppa lämpenee ja ilta hämärtyy pikkuhiljaa.

Kalenterin mukaan olisi syytä ryhdistäytyä ja saattaa aika monta keskeneräistä asiaa päiväntasalle, mietin niitä sitten ensi yönä jos ja kun uni ei pysy. Se on kuulkaa aika jännä tunne hätkähtää hereille siihen, että nukahti! Samoilla silmillä jatketaan.

Päivän pitkät varjot
PeeÄäs:

tein Ruusublogissa persoonallisuustestin jonka tulos ei todellakaan hämmästyttänyt. Minunlaisiani on (onneksi) vain 4 % ihmisistä, olen Yrittäjä, ESTP -tyyppi. Nämä pari lainausta analyysistä tuntuivat erityisen tutulta:


Teoreettiset konseptit tai muut vastaavat keskustelut esimerkiksi globaaleista kysymyksistä eivät kiinnosta ESTP:itä kauaa. He pitävät keskustelun energisenä ja älykkäänä, mutta he keskustelevat mieluiten konkreettisista asioista. ESTP:t loikkaavat ennen kuin katsovat, ja he korjaavat virheet matkan varrella. He eivät istu aloillaan miettien tekosyitä tai pakokeinoja.

---

SUURIN OSA IHMISISTÄ EI KUUNTELE TARPEEKSI

ESTP:illä on kaikista persoonallisuustyypeistä tarkoin ja puhtain näkemys, ja heillä onkin omalaatuinen taito huomata pienetkin muutokset. On kyse sitten kasvojen ilmeestä, uudesta pukeutumistyylistä tai muuttuneesta käytöksestä, ESTP:t huomaavat ja laittavat merkille piilotetut ajatukset ja motiivit, joista muilla persoonallisuustyypeillä ei ole hajuakaan. ESTP:t hyödyntävät havaintonsa heti, esittäen kysymyksiä, usein ilman minkäänlaista herkkyyttä. ESTP:iden pitäisi muistaa, että kaikki eivät halua salaisuuksiaan ja päätöksiään julkisuuteen.

Johtuisiko tästä se, että tulen yleensä juttuun eläinten kanssa varsin mutkattomasti? Ihmiset ovat usein huomattavasti haasteellisempia...

Käy tekemässä omasi.

8 kommenttia:

  1. Vai että Yrittäjä - eipä yllätä :) Mutta etsipäs kaikkein pinkeimmät ja iloisimman väriset muinaiset yöpaidat ilostuttamaan ohikulkijoita. Ja laita kuva tänne meitäkin naurattamaan.

    Toivottaisin sulle roppakaupalla makoisia yöunia, jos se jotain auttaisi. Ei ole hääviä väkisinmakuu - sanovat sitä jopa rikolliseksi. Seuraavat kemikaalit testiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hoipun vielä valveilla, käyn vielä tallissa ja sitten marssin suorilta petiin.

      Täytyy kyllä jotain keksiä suojaräteiksi, ehkä mustat jätesäkit ja sormimaalit herättäisivät inspiraatiota, hattivatteja ja hottentotteja!

      Poista
  2. Ah Uneton Torpalla ei Seattlessa! Redsy taapersi Ouluun ja pitkälle tuntui matka. Täällä uni maistuu yleisellä tasolla Radisson-kodissa mutta nyt on jokin reissukriisi, matkaaminen ei oikein maistu. No ehkä tämä vielä iloksi muuttuu. P.S huputan Tuijat heti keskiviikkona, muistin kyllä neuvosi Ystävänpäivästä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, se vaan jatkuu ja jatkuu, se unettomuus.
      Enkä kyllä yhtään ihmettele, että noilla sun kilometreilla matkustaminen hetkittäin tökkelehtää.

      Kas noin nerokkaan keinon olen antanut, Ystävänpäivänä huppu silmille. Menee ehdottomasti 'sokean kanan löytämä jyvä' -tämä neuvo, olinko minä ihan varmasti joka tuon helmen keksi?

      Poista
  3. Redsy kurvasi kotiin, hiphei,hurraa! Toivottavasti Napster on Seniorikansalaosen kanssa katsonut aamu-tv:tä, niin täydellistä bordercharmia edusti taas tänään Sini, sääkoira! Ehdottomasti Torpan koiravahvuuteen kuuluu bortsu, jollei kaksi. Tästähän me olemme keskustelleet aiemminkin ja Redsynkin takaikkunasta voisi katsella bortsu joskus tulevaisuudessa. Tämä on vähän huolestuttavaa, koska olen liputtanut niin vahvasti westin puolesta. Tänään Kajaanissa mietin, että kurvaamalla kohti Sotkamoa kulmillenne mutta yritän järjestää lähitulevaisuudessa. Hugs from Nemppa<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä se Redsyyn passaava borderi tulee sitten jos/kun työajokilometrisi muuttuvat vähän inhimilliselle tasolle. Tai sitten koulit siitä koirasta pennusta pitäen reissukoiran. Bortsu kyllä taipuu.

      Tänään oli päänsärkypäivä, se penteleen unilääke on ihan vihonviimeinen keksintö. Nukun kyllä -ja poden päänsärkyä seuraavan päivän. Ei ole minun hommia ei.

      Halit.

      Poista
  4. Reissukoira on hyvä idea, I love it<3!

    VastaaPoista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!