keskiviikko 1. helmikuuta 2017

Kahlaaja


Nasse-sedän lailla kahlataan viikkoa eteenpäin. Kieli keskellä suuta, raskasta (maha)reppua raahaten. Tärkeintä ei ole tyyli vaan päämäärä, tässä tapauksessa hankeen sinkoutunut talipallon puolikas.
Itse toki jätän talipallot tinteille (ja Nasselle) ja vaakalukemista päätellen olisi syytä jättää moni muukin asia suun ulkopuolelle, pysyvästi.

Suun sisäpuolelle sen sijaan päätyvät nykyisin nukahtamislääkkeet, niitä on nyt yöpöydän laatikossa jemmassa. Pari yötä olen nukkunut kemikaaliavusteista unta, sikeäähän semmoinen uni on. Aamun ja päivän olotila ei ole kovinkaan hehkeä, pirteästä puhumattakaan. Jonkinlainen pöhnä päällä koko ajan. Mutta jos minä nyt saan edes katkaistua univelan kertymisen, sehän on jo puoli voittoa.  Lisäksi olen kuulema jonossa ajanvaraukseen, siis ajanvarauksen ajanvarausjonossa. Onneksi oli mahdollisuus kurvata yksityissektorin tarjoamaa ohituskaistaa pitkin. Kehnoksi on mennyt tämä sotehomma, sieltä on tullut tähän saakka lähinnä myötätuntoa. Eihän se ole työntekijöiden vika jos systeemi estää heitä tekemästä töitä täydellä teholla.

Noh, isompiakin murheita maailmassa varmaan on, joten jätän tämän nyt vaan tähän.



Helmikuu on alkanut ja sen huomaa mitä mukavimmalla tavalla lisääntyvästä valosta. Aurinkokin kävi tänään näyttäytymässä. Auringossa melkein kuulin hankien sihisevän vajuessaan. Tämmöistä leutoa talvisäätä on käsittääkseni luvassa pidemmän aikaa, meillä sentään on lunta ja muutama pakkasaste, ei tarvitse peilijäällä liukastella vielä. Se aika on maaliskuussa.

Muilta osin elämä Torpan mäellä sujuu ennallaan, eilen toin kotiin pakillisen tipuja.
Ne kuoriutuivat vajaa viikko sitten kaverin keittiössä, lainasin hänelle hautomakoneen ja vuokraksi pyysin tyrkkäämään pari kennollista munia kyytiin. Seitsemän tipulia sieltä tuli, niistä viisi on Light Sussexeja ja kaksi hollannin valkohuntuja eli semmoisia vinhannäköisiä tukkapääkanoja.
Kuviahan ei tietenkään vielä ole, yritän jo loppuviikosta vähän kuvailla. Nyt tiput kököttävät lämpölevyn alla ja kahlaavat välillä ruokakupissaan, ei ole paljon kuvattavaa.

Seuraavaksi pikkuväki muuttaa kanihäkkiin ja siellä vipeltäessään joku osuu ehkä kameran eteen. Kanalaan ne pääsevät vasta muutaman viikon päästä, vasta kun ovat kunnolla sulkautuneet. Sussexit ovat reippaita ja kestäviä kanoja eivätkä pienestä viileydestä hätkähdä, varttukoot nyt kuitenkin vielä tovin lämpimässä. Tukkapäät menevät silkkikanojen seinähäkkiin paljon myöhemmin, ne ovat sen verran kylmän arkoja, että parempi niiden on olla lämpölevyn helmoissa.

Jossain vaiheessa keväämmällä meinasin hakea muutamia Orpingon -rotuisia, niissä on hienoja värejä ja ovat mukavia, melko raskasrakenteisia kananpylleröitä. Muuten saisivat lyllertää pihalla vapaana, mutta Leffe on noutaja ja harjoittelee kanankantamista aina tilaisuuden tullen. Joten orppirouvatkin päätyvät häkkilinnuiksi sitten aikanaan.

Tälleen täällä kahlataan kohti loppuviikkoa.










8 kommenttia:

  1. Mä taas voisin nukkua kellon ympäri ilman mitään kemikaaleja. Viime yönä vetelin sikeää yhden pysähdyksen taktiikalla 9,5 tuntia enkä olisi vielä silloinkaan herännyt, ellei kello olisi herättänyt. Ongelmansa kullakin, jees.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aah, nukkumisen lahja. Minä omani kadotin.

      Poista
  2. Minä löysin valitettavasti omani joulutauolla - ja vieläkin väsyttää. Tai siis se, että nukun neljän tunnin pitkissä edelleen.
    Minulla nuo nukahtamislääkkeet ei toimi. Uni piti tulla neljännestunnissa, vatvoin neljätuntia.

    Ai ei parvekkeella voi pitää kanoja? Ai, niitä ei saa tuoda sumuisille saarille, vai? Harmi.

    Nasse on hyvännäköinen.

    OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jopas ovat unenlahjat epätasaisesti jaetut. Minulle vähänkin kelpaisi, kunhan olisi luomuna ilman kemikaalien apua.

      Parvekekanat, ei ehkä meillä Suomessa, mutta monessa muussa paikassa kyllä. Kukko olisikin jo haastavampi tapaus tiiviisiin urbanisaatioihin.

      Nasse on.

      Poista
  3. Unikaalit (eli unikemikaalit :D) on tilapäinen apu kierteen katkaisemiseen. Kun asiat vähän hellittää, niin pääset varmaan lopettamaan ne. Nyt ne on tarpeen.

    Minä olen kans tosi hyvä nukkumaan, mutta huono heräämään. Tietynlainen öinen hikoilu herätteli viime kesänä, mutta sekin loppui.

    Tipupäivitystä on kiva odottaa. Sinä keksit kaikkia vinkeitä kanarotuja! Meillä ei onneksi kukaan vielä ole alkanut hautomaan.

    VastaaPoista
  4. Aina on minullekin unta riittänyt ilman unikaaleja.

    Kiva noiden kanarotujen kanssa tusata, mitä enemmän niitä näkee, sitä enemmän kiinnostun. Nuo englantilaiset ovat kivoja ja orpit valtavan sympaattisia, tuttavalla niitä on nätti parvi.

    Onko keväällä tarvis kanatäydennykselle? Kiusaus livauttaa ylläri sekaan on suuri ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Entisillä mennään ja ylituotantoa on riittävästi kavereidenkin munanhimoon. Eiköhän joku maatiainen päädy hautomishommiinkin kevään kuluessa. Omavaraisuus on kyllä kiitettävästi täytetty, mistä saa kiittää ihan puhtaasti sinua. Ilman ns. vierasta naista ei Maestro olisi alkanut kanalan rakennuksiin ensinkään. Nyt on hyvä!

      Poista
    2. Eihän se Maestro raaskinut minua pakottaa viemään kanoja takaisin, sen verran vinkeä käry autossani oli kun täältä sinne taivallettiin kanat laatikossa.

      Hyvä kun on hyvä!

      Poista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!