sunnuntai 5. helmikuuta 2017

After work party




Hevosilla oli tänään,  sunnuntaiseen tapaan, pyhäkoulua ja kumpikin toimitti työnsä hyvin. Raskaan työn raataja Ponimies heittäytyi seljälleen saatuaan kuivat nutut niskaansa rankemmanpuoleisen pyhätyön jälkeen. Koko tuntia en seurannut, mutta vastalaukassa siellä ainakin temmellettiin ja laukanvaihtoja tehtiin myös. Takaosa l. ahteri teki työtä hyvin, mutta eiväthän ne pumpissa pullottaneet pakarat tuossa enää näy. Melkoinen jötkäle Ponipojasta on varttunut, muistan erittäin hyvin sen kuuden vuoden takaisen silakanmuotoisen varsan. Skogspojkesta on vuosien mittaan varttunut raavas Ponimies, isolla pitäisi kirjoittaa tuo Mies.

Mahtiäijä, kiltti ja rehellinen hevonen. Ei temppuile turhia ja tekee työnsä ahkerasti. Toki viettäisi pekkaspäiviä mielellään useinkin, mutta toimittaa nurkumatta vaativammatkin kiemurat ja kuviot. Kunnollista hankilaukkarälläystä ei ole tälle talvelle vielä oikein saatu, eletään toivossa.

Loppuvenyttelyt

Koko talven ajan on hinkattu kentällä, välillä toki vapaampaa juoksentelua ja höntsäilyä. Keväällä olisi toiveissa saada kunnolliset estetolpat ja saada liikehdintään myös 'korkeammalle ja voimakkaammin' -pyrkimystä.

Otolla ei juuri nyt ole satulaa joten tunti meni kevyemmällä varustuksella. Hyvin meni silti ja uusia työkaluja ponin eteenpäinpyrkimyksen ylläpitoon löytyikin valmentajan niksinurkasta. Pääsivät pyörimään juoksutusliinan jatkoksi ja sekä kuski että kuskaaja puhkuivat tyytyväisenä kentältä tullessaan.



Muilta osin sunnuntai on ollut varsin laiska. Tai kun tarkemmin ajatellaan, minähän olen ainoa laiska. Rämmin sentään saha kainalossa tontin alanurkkaan ja sahasin pajupuskaa solakammaksi, hevoset saavat puuhasteltavaa alkuviikoksi.

Koirapojat ovat käyneet nuuskimassa koirapostin lukijakirjeitä ja ilmeisen kuumottavia uutisia naapurin sesset ovat sinne viestitelleet.

Tiput sulkaantuvat vauhdikkaasti ja ylioptimistisena näen vain kanamaisia piirteitä, kaikissa tipuissa. Ehkä minä vain suljen pois kukkomaiset piirteet koska sellaisia en tahdo nähdä.
Näihin tipukuviin terves ja morjens!



6 kommenttia:

  1. Kukkopojilla on pitemmät koivet - näyttäisi tasalaatuisilta sen suhteen. Sulkaantumisen yhtäaikaisuuskin on hyvä merkki, eikös kukonpojat sulkaannu kanoja hitaammin? Ihan ne kanoilta näyttää minustakin. Se olisikin merkittävän hyvä tuuri.

    Jokseenkin laiskaa sunnuntaita täälläkin on vietetty. Olin vähällä alkaa siivoamaan yhtä kaapia, mutta viisaasti suljin vain kaapin oven :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritin kyllä valkata haudattavaksi mahdollisimman tylppäpäisiä munia, terävä kärjen takana on kansanperinteen mukaan kukkotipu. Aika näyttää mitä noista tulee, reippaita ovat kyllä jokainen. Myös nuo tupeen kasvattajat.

      Hyh kaapinsiivoukselle, teetin perjantaina taksvärkkiläisellä enimmät kevätsiivoukset joten vähällä pääsen. Elä sinäkään siellä hosu, takatalven hidastaessa pihatöitä voit hyvin askaroida pirtissä.

      Poista
  2. The PonyMan on kyllä aika jytäkkä kaveri... Hah, pitäisikö Torpan kissat nimetä uudelleen helkatin sijasta Hel..tti ja Pirskatin sijasta Pers..pi:). Nemppalassa kannetaan edelleen huolta Lefan hyvinvoinnista. P.S tein muuten Ruusublogin persoonallisuustestin uudelleen ja lopputulos on edelleen Johtaja, Leif saa nyt siis poikkeuksellisen paljon empatiaa ja kaiholla lähetän lämpimiä ajatuksia Winstonille ja Miltonille helmiäispilvien taakse. Viikonloput edelleen kutistettuja, huomenna iltapäivällä nenä kohti Pohjois-Suomea! Hugs from Nemppa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin kaipaan Herrasmiesveljeksiä, ne eivät ikimaailmassa kiusaisi ketään!

      Ponimies on mahtimies, paranee vain vanhetessaan ❤️

      Poista
  3. Ponimiestä kun katsoo tuosta kulmasta, niin enpä haluaisi tuosta kaviosta ahteriini.
    Tirpat on suloisia.

    Mutta hei, se Nukkumatti on vielä täällä, itse asiassa jokin meni pieleen niissä kutsuissasi: tämä on jo toinen seitsemän-kahdeksan tunnin yhtämittainen yö ja sen lisäksi nukun neljän tunnin päiväunet. Tästä päivästä ei tietenkään tiedä.
    Mutta vuosien pätkäunien jälkeen tekee hyvää tämä.

    OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan hänellä sangen massiiviset turvakärkiset pitopohjatennarit jalassaan, ei tunnu kivalta kun tuo massa jysähtää jalkapöydän päälle. Onneksi tanssitaan omilla jaloillamme ja Ponimies on tarkka askeleistaan, ei rynni eikä ryysää. Eikä potki.

      Olen valvonut aamuyöstä saakka, 03.13 katsoin ekan kerran aikaa ja siitä olenkin valvonut. Vähän repisi leukoja jo.

      Poista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!