lauantai 24. joulukuuta 2016

Torpan Joulu 2016


Puurolautasen ääreltä se vihdoin löytyy, Joulurauha.

Turku sen julisti ja me juhlistimme puurolounaalla. Nyt on juoksut juostu ja ajot ajettu, paitsi hautausmaalla käymme vielä illemmalla. 

Päivän ostoslistan tärkein asia oli hiekoitussepeli, moni muukin sitä kaupalla kuulema kyytiinsä lastasi. Olisihan se perin harmillista jos Joulupukki lankeaisi portaiden juureen tai joku muu tonttu kompuroisi ns. käsi maassa saunapolulla.

Naapurit on tervehditty ja muistettu, tuvassa tuoksuu kalkkuna. Erityiskiitos kauppiastontulle joka ystävällisesti puhelimitse ohjeisti epätietoista kalkkunarullan verkkoasiassa. 

Ilma pakastuu ja taivaalta kihisee jotain lumen olomuotoa.

Tässä kaikki tällä kertaa, hyvää ja rauhallista Joulun aikaa toivottaa Torpan väki!


perjantai 23. joulukuuta 2016

Vähän ajamista

Siinä se töröttää nyt taas

Tämä joulunalusviikko on ollut melkoista haipakkaa ja ajolähtöä, ihan kirjaimellisesti. Ajomatkojen aikana on ehtinyt juuri sopivasti suunnitella reittejä ja tekemisiään niin, että mahdollisimman monta asiaa saisi hoidettua saman kurvailukierroksen aikana.

Nyt on haettu karjalanpiirakkavarastoon mojova lisätäydennys naapurikunnasta, sienisalaatti toisesta pitäjästä, samalla reissulla kyytiin tulivat paistilihat ja Otolle taas yksi satula sovitettavaksi. Kinkut ja kalkkunat haettiin yhdeltä kylältä, glögiliemet toiselta. Ja kaupungin marketista muut eväät. 

Eilen pyöritin ruokatehdasta, nyt on viimeinen satsi laatikoita uunissa. Jokavuotinen kamppailuni perunalaatikon kanssa on finaalissa, uunissa köllöttää nyt kaksi mojovaa vuoallista ruokaa, jota en itse syö enkä siis tiedä miltä sen edes pitäisi maistua. Jo sana imellyttäminen on jotenkin vähän ällö. Herkkunsa kullakin, kaikille onneksi riittää.

Uskollinen uunini ei ehdi viilentyä tänään yhtään, laatikoiden jälkeen Perikunta ryhtyy piparinpaistoon ja kun se savotta on ohi, vuorossa ovat kalkkunat ja possunpersaus. 
Jos illalla vielä löytyy joku turbovaihde, värkkään suklaa-kirsikkakakun. Sitten alkaa olla evästä moneksi päiväksi.

Tämäkin päivä vaatii autossa istumista, haudat on kierrettävä tänään, huomenna ei ehdi kuin kaupunkiin. Että jos ei viilenny uuni, ei sitä tee Hopianuolen konepeltikään.

Illalla saadaan jouluvieraat, tai tuttujahan ne ovat. Turvallista matkaa kaikille kulkijoille!

Ilahtunut ponikansalainen

maanantai 19. joulukuuta 2016

Umpihankeen

Ystävyyden polun alussa

Adventtipyhään mahtui paljon kaikenlaista. Hohtohetkiin lukeutuu ehdottomasti hevosten parissa vietetty aika. Ponimies jumppasi niin maan perusteellisen hienosti, syksyn työn hedelmäsatoa poimitaan nyt ja makealta maistuu. Ja näyttää aivan äärettömän hyvältä.

Esikoinen pisti kypärän päähänsä ja kipaisi Oton selkään, sinne ne menivät pehmeään lumeen pellolle kahlailemaan. Valitettavasti aikataulu painoi päälle ja piti hätistellä tuo kiva kaksikko pois kesken kaiken lystin. Satulaahan Otolla ei vielä ole, mutta on mukava selkä joten satulanpuute ei ole isokaan ongelma.

Olipa muuten erikoista, ettei yksikään hevonen mekastanut toisen kadotessa maisemasta. Muutenkin nämä jätkät ovat rentoja ja mutkattomia tyyppejä. Täytyy pitää huolta, ettei läheisriippuvaisuutta pääse syntymään, eli toinen syö jatkossakin välillä heinänsä tallissa, toinen ulkona. Etteivät koko aikaa ole kuin paita ja persaus. Silloin toisen satunnainen poissaolo ei ole mikään juttu. Etenkään huolestuttava sellainen.

Otto on onni

Kuten kuvasta ehkä näkyy, täällä on sekä lunta, että kaunista. Lumiset puut ovat kuin sadusta ja paksu lumikerros hiljentää äänet hyvin tehokkaasti. Kuvista ei näy eikä kuulu hevosen pärskähtely, se kuitenkin oli ainoa ääni hämärässä maisemassa. 

Muutahan siihen ei tarvittukaan, täydelliseen hetkeen. Tähän on tultu pitkä matka ja monesta suosta noustu, nyt olisi vallan hyvä näin.

Toimeliasta jouluviikkoa, muista hengähtää ja hiljentyä sinäkin.

Yhteiset askeleet



sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Neljäs adventti, hellurei!

Siihen rojahti

Joulu hölkkää kohti maalia, taitaa ryöstäytyä kohta maalilaukalle mokoma.
Lauantai meni kotihommia värkätessä, toki käytiin palauttamassa yksi sovitussatula ja hypistelemässä seuraavia soviteltavia.

Piipahdin kaupungin parhaan palvelun kukkakaupassa ja se keikka kannatti! Ensinnäkin, pihaan kaartaessani kyltti kertoi, että lauantaisin on auki kl 13 saakka. No kellohan oli jo 13.46 joten vähän epäillen kokeilin puljun ovea, aukeni se. Isäntä hääräsi tiskin takana ja kun kysyin aukiolosta, hän hymyillen totesi, että aukioloajat ovat viitteellisiä. Niin sitä pitää.

Ihan vaan muutamaa täydennysyksilöä hyasinttivarastooni olin tarjoushaukkana hakemassa. Sehän meni ihan klassisesti. Mukaan lähti superedullinen jouluruusu joku erikoisempi sypressi sen kaveriksi, tulppaanipuntti, niitä söpöjä hyasintin tupsukoita ja iso pussillinen rahkasammalta.

Kotona värkättiin muutama 'istutus'. Sammalta käytettiin Esikoisen kanssa reilusti kun sitä kerrankin oli. Minulla on jotain vanhoja liemikulhoja ja muita pyttyjä joissa törröttää nyt muutamia hyasintteja ja ainoa 'koriste' on vihreänkirjava rahkasammal. Minusta ihan mahdottoman tyylikäs ja kivannäköinen laitos, jokainen toki erilainen. Muutamassa sylinterinmuotoisessa ikealaisessa kirkkaassa lasiastiassa on nauhakoriste pytyn ympärillä. Muuta ei tarvitsekaan.

Niin että pisteet taas kerran Kellokukkaan, ystävällistä ja hyväntuulista kaupantekoa. Kiitos taas.

Ryllikkä pitää olla, mieluummin monta!

Sitten kun joulukukat saatiin kutakuinkin kondikseen, vaihdettiin vähän tekstiilejä. Tuvan sohvaan muutamaksi viikoksi punainen peitekangas, punaiset hevoskuosiset kaitaliinat tuvan pöytään ja punaiset koontipannat tuvan verhoihin. Enempää ei tarvita. Joulu on muutenkin niin yltäkylläistä värien ilotulitusta.

Tänään Iso-J hakee joulukuuset ja toivottavasti muistaa tuoda hevosille havuja. Kahlattiin eilen Esikoisen kanssa naapurin pajukkoon ja sahattiin iso paju katkipoikki. Nyt se rojottaa jo kertaalleen huolella inventoituna hevosten tarhassa virikeleluna. Havuja ei omista kuusista katkota eikä naapurin metsästä pöllitä, joten hevoset saavat vasta joulun jälkeen kuusensa. Kuusimiehellä on onneksi aina havuja liikana ja mielellään antaa ne jatkokäyttöön, kun vaan muistaisi kysyä.

Iltapäivällä on ratsastustunti ja kaupungissa yhdet glögit. Sitten onkin hyvä jatkaa kotona jouluhommeleita.

Leppoisaa adventtisunnuntaita!






Joulunaikaa Hirnakalle ja koko Torpan väelle!

Tietomurrot ovat vakava asia. Blogger on tällä kertaa tehnyt entistä hakalammaksi kaapata käyttöoikeus, mutta onnistuihan se pienillä virityksillä. Näkösällä on Hirnakan blogiin tehty tuunaus blogiluettelon osalta. Näet sen kun kelaat alaspäin naulaten silmäsi oikeaan palkkiin. Tässä olis niinkus mun joululahja Hirnakalle - tuolle mainiolle monien sotien ja taisteluiden weteraadolle.

Täsä vielä jouluksi ruusutkin... 😄 ei sitte oo jouluruusuja. Niillehän sinoot allerginen.
Jätin vielä oikean sivupalkin häntään entiset linkkilistat, mutta kuvittelisin että tuo tuunaus palvelisi himpun paremmin Torpan Armon blogia. Saa ihan vapaasti valita kumpi on paree omasta mielestä. Yhdestä ruksista saa poistettua tarpeettoman osion bloggerin Ulkoasussa.

Röyhkeän tietomurron ja ajatuksellisen ulkoasun nujakoinnin jälkeen toivotan lämpimästi Torpan koko henkilökunnalle rauhaisaa Joulun aikaa ja aivan ehdottomasti huomattavasti tasaisempaa Uutta Vuotta 2017!! Muuta joulukorttia tai lahjaa meiltä ei vain tule 😄

💗 Tita 💗