lauantai 10. joulukuuta 2016

Läpsystä vaihto

Tämmöinen sieltä purkautui

Tänään oli hevosenvaihtopäivä.
Nämä viimeiset päivät olen kärsinyt jumalattomat tunnontuskat kun niin epäisänmaallisen teon olen päätynyt tekemään, että lähetän Suomenhevosen taipaleelle ja otan tilalle ties minkä risteytysponin.
Mutta kun päätöksen pystymme itse hyväksymään, ei siihen tarvita enää muiden puumerkkejä.

Töttis pääsi takaisin synnyintalliinsa, omiensa pariin. En minä ainakaan keksi parempaa 'uutta' omistajaa tälle hevospersoonalle kuin oma kasvattajansa. Ensi keväänä ei vielä punnerra Suomi100-juhlavarsaa, mutta tiedä vaikka alulle semmoisen laittaisivat, sataykkösen.

Palataan Töttikseen myöhemmin, nyt on pakko purkaa nämä räpsyt. Teitä kuvien odottajia on siellä niin paljon, että minun nyt kertakaikkiaan pitää jättää Töttiksen lähtöitkut odottamaan aikaa parempaa ja julkistaa Otto!

Otto (on virallinenkin nimi) on 6-vuotias risteytysponi. Sukutaulu on pidempi kuin minulla ja siellä on suomalaisesta ponikasvatuksesta tuttuja nimiä. Walesinponia ja arabiakin.
Tuo väri on vielä ihan hassu, talvikarvainen nuori kimo. Vaalenee ja haalistuu kyllä vuosien myötä ja kesäkarva onkin jo paljon vaaleampi muutenkin.

Otto löytyi hirmuisella tuurilla, parin videon, muutaman puhelun ja yhden yön yli nukkumisen jälkeen päätimme järjestää ponille kyytiä. Sattui nimittäin niin, että Töttiksen hakijan traileri oli ajamassa aivan Oton kotitallin ohi. Niinpä tänään aamuviiden aikaan Otto talutettiin koppiin ja matka kohti Karjalan kunnahia alkoi. Traikusta laskeutui rento ja vähän ihmettelelevä ponipoika. Itäinen kylmä viima puhalsi persauksiin mutta poika sipsutteli Esikoisen vanavedessä kentälle koipiaan oikomaan. 

Pari tuntia Otto sai vielä hengailla rauhassa tarhassa, otimme Ponimiehen ja Töttiksen talliin. Kun Töttis sitten lähti, nämä kaksi pääsivät tarhaan. Ruunat ovat niin helppoja, ruoka yhdistää:



Jätkäjätkät

Niin se Töttis. Käveli koppiin nätisti ilman tyttömäisiä temppuiluja tai jalkaa polkematta. Ovet kiinni ja moikka, hyvää matkaa. Sinne män. Nyt tätä kirjottaessani purkavat hevosta kopista kaukana Kauhajoella, ei kai se sieltä ainakaan ihan tietämättä enää takaisin tule.
Matka oli sujunut hyvin. Pari ekaa tuntia oli hionnut ja stressannut, sitten rauhoittui ja oli ihan rentona mussuttanut heinäeväitään. 

Uskon, että iltapuuron jälkeen heittää oikoseen ja nukkuu päivän käänteitä vähemmäksi. 

Sinne lähti Pohjanmaan likka
Poltergeist iski?
Kauheesti väsynyt

MUOKS:
hiton bloggeri. Tästä on nyt useampi versio näemmä, puuttuu iso pätkä tekstiä ja kuvat päin helkkaria. Korjaan huomenna, nyt en jaksa. Sori.


keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Kiireestä toiseen

Oscar pienenä
Alan toistaa itseäni näissä päiväkirjamerkinnöissä.
Kiirettä ja muita (teko)syitä blogihiljaisuudelle, viikosta toiseen.

Hengissä täällä kuitenkin ollaan.
Esikoinen toipuu hitaasti mutta varmasti, piti viettää pari lisäyötä sairaalassa kun päänsäryt ja huimaus eivät millään meinaa lieventyä. Tehtiin magneettikuvaus, siinä ei onneksi näkynyt mitään hälyyttävää. Mutta hirvittävä migreeni tuli entisen päänsäryn lisäksi.
Nyt on kotona ja toipuminen näyttää hissukseen etenevän, lonkka ei kuulema enää ole kipeä, selkä vielä aristaa ja päänsärky on ainainen seuralainen.
Onneksi on koeviikko eli normaaleja oppitunteja ei ole ollenkaan. Yksi englannin koe täytyy jotenkin käydä hoitamassa pois, sitten se onkin siinä.

Töttis lähtee tämän hetkisen tiedon mukaan lauantaina ja haemme vanhan kunnon Vallupapan Ponimiehen kaveriksi. On meillä tässä viritteillä kaikenlaista, eiköhän hevoshommienkin osalta voida tiedottaa jotain ihan lähipäivinä. Ponimies pääsi eilen hankilaukalle, hartiavoimin sai tehdä töitä sillä meillä todellakin on lunta, koko ajan sataa lisää ja lumen syvyys on valehtelematta jo 35 cm.
Itsenäisyyspäivän kunniaksi Suomenhevonen sai taas yhden vapaapäivän.

Muilta osin elämä sujuu omalla painollaan. Eihän se ikinä helppoa saati kepeän kuplivaa ole, mutta kyllä minä tässä myllytyksessä vähitellen tasaisempaa jaksoa toivoisin. Odottelu on kauheaa, etenkin kun ei tiedä mitä odottamisen lopuksi saa tietää.

Joulu pakkaa päälle enkä ole vielä(kään) pistänyt tikkua ristiin valmistelujen suhteen. Tai joo, on meillä adventtikynttilät ja hyasintteja sentään.

Nyt jos olisin oikein ahkera, lähtisin lumitöihin. Sen sijaan taidan ottaa vielä yhden kahvimukillisen.
Mukavaa viikkoa, missä lienetkin!


Oscar isona




tiistai 6. joulukuuta 2016


Hyvää Itsenäisyyspäivää !