lauantai 8. lokakuuta 2016

Sylillinen lankkuja kerrallaan

Se on vaakalinja x 2

Lankkuja on tasan 70 kpl, pitkiä ja painavia. Kaikki kannettu maisemaan ja yläkerros on jo kiinni. Alakerros aloitettu, melkein puolet tehty. 

Eipä tänään juuri muuhun joutanut. Sää oli virkistävä, tuuli koillisesta ja hetkittäin idästä. Yhtään sääskeä ei ollut, kanahaukka ja kissa bongattu. 

Nyt on oikeasti hyvä hetki hiippailla saunaan. Kivaa lauantaita, missä lienetkin!

Se on Homekorva x 1

PeeÄäs: ihan oikeasti, ovat aivan järjettömän työn takana kun nuo naisvoimin kantaa hiekkakentän peränurkkaan ja siitä levittelee tolpanväleittäin, kintut kirkuvat hoosiannaa eikä selkäkään sulosäveliä lurittele. Mutta kun kerralla tekee kunnolla niin eipä tarvitse ensi vuonna parsia. Ratsastuskentän lankut ovat meillä muuten jykevämpää tavaraa kuin tarhan lankut, siellä tosin on sähkö varmistamassa, että hevosvoimat pysyvät sillä puolella aitaa kun on tarvis.

Mietin tänään mikä on kentän aitojen perimmäinen tarkoitus, ehkä se on hevosen pysäyttäminen sillä hetkellä kun kuski suistuu satulasta. Rajataan vahingot pienemmälle alueelle. Turvallista matkaa vaan, Norwegian Ponylinesin kyydissä...

torstai 6. lokakuuta 2016

Lokakuulla on huumorintajua

Lyhtykoisokos tämä nyt oli?

Lokakuu, tuo kuukausista toiseksi tympein, on hyvässä vauhdissa. Ja huonompaan suuntaan vain mennään, seuraavana nimittäin väijyy musta, märkä ja pimeä marraskuu. Ja ihan totta oikeasti, minun on vaikea virittäytyä joulun tunnelmiin ja tuoksuihin kun on märkää ja pimeää ja kaikkia ärsyttää. Mutta koska kevään ja kesän kuukaudet eivät tuntuisi niin upeilta, meillä on oltava vertailukuukausina nämä kylmät, pimeät ja märät inhottavuudet.

Tulihan nyt selväksi? Meikämandoliini ei nauti märästä viidennestä vuodenajasta, kevät, kesä, syksy ja talvi kelpaavat kunhan ne ovat aurinkoisia ja vähäsateisia.

Mutta on tällä lokakuulla huumoriakin. Oranssi on kuukauden ykkösväri. Kurpitsat, ruskan riemunkirjavat sävyt ja sitten nämä perennapenkistä löytyneet lyhtykukat. Herttinen sentään miten pirteitä luonnon omia värivaloja sieltä kuunliljojen pystyynkuolleiden lehtien välistä löytyikään! Minulla ei ole minkäänlaista käryä siitä, milloin ja miksi olen tämän penkkiini tyrkännyt. Mutta ei haittaa, kiva tuo on ja maljakossa näyttää viihtyvän hyvin.

Penkkiin tyrkittäviä on muuten taas kertynyt. Männäviikonloppuna Jypinkylässä ostin erilaisia laukkoja (allium) ja yhden hienon punaisen tulppaanilajitelman. Sitten on muutama istutusinspiraatiota odottanut taimipurkki (köhhöhökköh) ja talvivalkosipulit. Ja koska maa näyttää taas jäätyvän öisin, tänäänkin oli aamulla -3°, pääsen kohta rautakangen kanssa istuttamaan valkosipuleita, perinteet velvoittavat. 

Monena vuotena olen ihastellut paria lilana mollottavaa jättilaukkaani ja joka kerran päätän hankkia niitä lisää. Nyt ryhdyin vihdoin sanoista ja tuumista tekoihin ja ostin muutaman pulskan sipulin. Ukkolaukka, mustalaukka, jättilaukka ja vielä joku neljäskin. Lilaa ja valkeaa. Paikatkin niille on tiedossa joten homma vaatii vain viimeisen ryhtiliikeen, aloittamisen. 

Oranssia on myös uunissa, Torpassa on sakea chiliaromi, koetan epätoivoisesti kuivattaa paksuimpia chilejä kiertoilmalla. Äitikullalla on toki kuivuri, mutta tilanne vaati välitöntä toimintaa ja siksi nakkasin chilit uuniin. Nyt ne ovat kutistuneet huomattavasti, ehkä ne siitä kuivuvat. Pitäisi vain muistaa, että nämä nimenomaiset chilit ovat aivan kauheita pommeja ja käyttö pitää mitoittaa varovaiseksi. Jää muuten hutut syömättä kun nielu lyö tulta.

Ja koska pinkkikin on lokakuun teemaväri, minäkin mussutin eilen Roosanauhakampanjan nimissä korvapuustin. Paremmalle kanelipulla tuoksuu kuin chili, myönnetään!

On tässä kaikkea muutakin taas värkätty. Palataan savun hälvettyä!


Ite tein!

tiistai 4. lokakuuta 2016

Mitä musta jää kun mä lähden täältä?

Taivaaseen temmattu

Koko kansan keekin (Cheek) räpin riimit soivat päässä kun tätä Sussex -rouvan (RIP) kalmoa katselen. Lähtö on ollut arvaten nopea ja tuli yllättäen ja pyytämättä.

Rehellinen kun olen, on pakko myöntää, ettei kanarouvan lähtö nyt ihan yllättäen päässyt käymään. Kaikki ne vuodet, jotka olemme Torpan mäkeä asuttaneet, seuraa meille on pitänyt kanahaukka. Joka kesä on kahdesta neljään poikasta ja lentoharjoitukset ovat melko tasan tismalleen tässä meidän yläpuolellamme ja ympäröivillä pelloilla.

Kanalaan ei ole tehty iskuja, yksi pöllönviemä villisieluisen kanan sulkakasa löytyi eräänä aamuna pihalta. Aina kun haukka on naukunut taivaalla, kukot ovat ohjeistaneet rouvansa jemmaan ja hiljaisiksi. Ja niin on eletty rinnakkain vuosikaudet.

Nyt sitten sunnuntaina haukalta petti hermo ja huimuuksissaan iski pulskaan sussexrouvaan.

Eikä siinä kaikki, rikollinen oli löytynyt rikospaikalta. Aivan tarkkaa tapahtumienkulkukuvausta en ole saanut, Äitikulta se on ilmeisesti ensin huomannut outoa toimintaa kanatarhassa.
Jotain kummallista hässäkkää siinä oli sitten ollut haukan poistumisaikeissa, ilmeisesti oli räpistellyt päin verkkoa ja jotenkin tuupertunut tuumailemaan verkolle.




Ota tuosta nyt sitten selvä. Kanankalmo oli joka tapauksessa kanatarhan sisällä ja murheellinen sulkakasa muistuttaa asiasta vieläkin. Haukka oli poistunut kupu pulleana ja ilmeisen hyvissä voimissa pois.

Kanat ovat viettäneet hiljaiseloa sunnuntaista saakka, tänään sussexkukko kävi tepastelemassa aidan vieressä mutta liukeni paikalta nopeasti turvaan sisätiloihin. Sama meininki pienten puolella.
Vain jättikochkukko käy oikomassa koipiaan ulkona.
Haukka oli kuulema tänään käynyt kaartelemassa kanalan ilmatilassa, lähti pois tyhjin suin, ei kai sekään niin tyhmä ole, että jättikochia yrittäisi kaataa.

Noh, viikonloppuna on kanalan kesäkauden päättäjäiset ja herrasväki muilutetaan sisätiloihin. Ensin pitää vain siivota ja vähän rakennella.

Vuodesta toiseen lykätty kanalan remontti on pakko tehdä ennenkuin keväällä pääsevät ulos, tarhan katto on syytä viimeistellä, nyt siellä on haukan mentävät reiät isojen puolella. Ne tukkoon ensimmäiseksi. Onhan tässä nyt talvi aikaa miettiä sopivia ratkaisuja. Jätit joutuvat asumaan talven tallinvintille vievien rappusten alla, siihen tulee ihan hyvä, plussan puolella pakkasillakin pysyvä häkki. Porkkanavarasto on se joka väistää.

Kepeät mullat kanarouvalle, keväällä saavat hautoa parveen lisäväkeä.

---

Niin kylmä päivä on ollut, että tänään oli hyvä päivä lämmittää iso uunikin. Suloinen lämpö.

Katupartio




maanantai 3. lokakuuta 2016

Kotona taas


Kas niin, kotona taas.
Oli mukava ja kiva käydä maailmalla kääntymässä, nyt sitä jaksaa taas tätä kotoista kuviota pyöritellä. Outoa herätä aamulla ilman, että ensimmäinen homma on sonnustautua ulkoilmavaatteisiin, kerätä koirapojat matkaan ja lähteä ulkoistamaan hevosia. Että aamukahvin saa juoda rauhassa ilman juustonpalaa kärkkyviä karvakorvia, lehden lukea ilman, että kenenkään kuono tai käpälä änkeää lehden reunan ali tai yli.

Ja miten mukava istua valmiiseen pöytään johon edeskäypä ketterästi kuljettaa herkut ja lisukkeet. Joo, mukavaa on arkeni, mukava on vaihtelukin. Ja mukava on palata kotiin. Kaikki balanssissa. Seuraava reissu on kuun lopussa, sitä ennen toki on syysloma jonka ohjelma on vielä kutakuinkin miettimättä. Kovin kummoisia reissuja ei voi tehdä, koska hevosten siirtely vaatii täysvoimaisen ihmisen, ei voi Seniorikansalaiselle vastuuttaa. Voihan se toki olla, että jostain löytyy vapaaehtoinen kotitonttu joka hoitaa hevoset aamuin illoin ja siivoaa tallin, silloin voitaisiin piipahtaa yönylireissussakin.

En jää henkeäni pidätellen kotitontun ilmiintymistä odottelemaan. Keksitään jotain muuta. Tai liikutaan hajaantuneella kokoonpanolla.

Tänään oli aamulla hemmetin kylmä, ihan nollassa jökötti mittari. Sumuakin oli kohtuullisen paksut lautat ihan portailta lähtien.

Hevoset irvistelivät kylmää ruohoa ja tyytyivät jauhamaan aamuheinänsä kuivana versiona. Eilen muuten tuli ensimmäinen heinäkuorma talliin. Hienoa ja hyvää heinää onkin, vaikka heinänteko oli kuulema varsin haasteellista viime kesän sateiden vuoksi. Tällä tekijällä on kuivurit ja systeemit joten heinä on hyvää.

Tästä se viikko taas pyörähtää käyntiin. Esikoisella on koeviikko ja Nuorimmainen viettää päivänsä kaupungilla TET-harjoittelussa, kuntosalilla tietenkin. Vaihtelua arkeen silläkin saralla.

Katsotaanhan miten maailma makaa kun viikko vanhenee, näillä nyt mennään eteenpäin.

Ihan viimeiset kukkijat