lauantai 1. lokakuuta 2016

keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Ei mulla muuta...


On se taitolaji tuokin!
Tässä kaikki tänään. Hmph.

tiistai 27. syyskuuta 2016

Pojat, monessa mukana

Pojat saunoo

Morjensta pöytään!

Tiistaihin on tultu ja tänään meinaa ajatus karata. Syy numero 1 on hiton huonosti nukuttu l. valveilla heittelehditty yö. Jalat olivat jälleen kerran ärsyttävän kipeät, kuumat sisältä ja kylmät ulkoa ja särky siinä luussa. Aion seuraavaksi kysyä tohtori Googlelta sekä luuvalon että aavesäryt, ei ole yhtään kivaa. Joka ilta suoritan itselleni viimeisen voitelun Voltarengeelillä ja suihkin vähän myöhemmin päälle Magnesiumsprayta. Yleensä sprayn laventeliaromi tainnuttaa uneen, eilen ei.

Syy numero 2 on muuan ostotarkastus jonka tulosta odottelen enemmän kuin jännittyneenä. Että tuleeko puhelu ja millainen se on. Minun hevostani siellä ei tarkasteta, mutta kuten edellinen päiväkirjamerkintä ehkä kertoi, lumipalloefekti on lähtökuopissaan ja tuo mahdollisesti tuleva puhelu on se lähtökäsky.

---

Huonosti nukutun yön jälkeen saattelin etelän valoihin lähtijät matkaan. Nyt ovat kuulema jo Johanneksen kirkon liepeillä ja likat pääsevät muutamaksi tunniksi ihan ydin-Helsinkiin humppaamaan. Illalla sitten sinne konserttiin. Vähän minua ärsytti aamun nettilehden kriitikon nuiva arvio eilisen keikasta, ei kuulema yllä vuoden 2013 keikan tasolle. What the hittoa, joillekin eilisen ja tämän illan konsertit ovat monille faneille ihan ensimmäisiä  kokemuksia joita ei himmennä ärsyttävän kriitikon 'olen nähnyt tämän ennenkin' -asenne. Päivän kunto lienee ihan hyvä Kanadan ihmepojallakin ja toivon sydämestäni likoille kivaa iltaa. Ja tietysti kaikille muillekin Areenalle vaeltaville.

---

Eilen saatiin hevosten talvitarhaan sähköt. Testerin mukaan tälli on hyvä ja pitäisi olla talviuskottava viritelmä. Laitoin eilen viimeiset nauhat paikoilleen ja iloitsin uusista kunnollisista liittimistä. Tänään meinaan vielä korjata kentänpuoleisen pitkän sivun ylärivin eristiminen korkeutta, esteettistä silmää hiertää hirveästi kun ei ole viivasuorassa.

Lievällä kauhulla odotan Leffen ensimmäistä tälliä, se reppana kun varsin huolettomana hutkeltaa lankkujen ali ja häntä huitoo välillä vaarallisella korkeudella sähköaitaa ajatellen. Peetu ja Nasse eivät enää tälliä ota, ovat sen verran kokeneita kettuja kumpikin.

Aloitimme myös ratsastuskentän lankkujen asentamisen. Nopeasti se etenee ja upealta näyttää (ainakin omaan silmään, pinkkien lasien läpi katsottuna), kyllä kelpaa sitten hiekkalaatikossa kurvailla. Odotan itsekin ihan innoissani ensimmäistä ratsastuskertaani ikuisuuksiin. Nuorimmainen saa toki juoksuttaa ja läpiratsastaa Ponimiehen huolella pariin kertaan, niin että minulle on sitten tasainen kyyti.

Eikä työmaa olisi työmaa ilman pomoa. Meillä on Ryobin ruuvinvääntimen kutsuun välittömästi reagoiva pomo, eikä pettänyt nytkään. Turpa asentajan olalla (tai omenaeväiden toivossa taskulla) työn edistymistä kyttäävä keltaiseen karva-asuun sonnustautunut pomo, el Jefe on mainio. Ei sitä oikein raaski poiskaan hätistää, toinen on niin innoissaan surisevasta koneesta ja rapisevasta varustekassista.

Tämänpäiväiseen eristinkerroksen siirto-operaatioon saan varmasti valvonnan, Ponimies on valppaana. On se mainio.

Security check
Omena päivässä ei pidä ponia loitolla

PeeÄäs:
olin hieman huolissani hevosten talvitarhan koosta, se pieneni kentän verran ja minusta se on melko pieni nyt. Mutta aivan heti emme lähde paaluttamaan lisätilaa, antaa tilusten takalaidan vähäisen koivikon ensin vähän kasvaa ja rotevoitua. Huonomminkin voisivat päivänsä viettää, 12 tuntia kuitenkin saavat talviaikaankin ulkoilla ja mahtuu ravailemaan ja laukkapyrähdyksiäkin tekemään. Töttiksen liukupysähdys portilla on aika hieno, on se jotain oppinut jo. Alussa liukui päin porttia.


sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Odottavalla kannalla

Bougainvillea ja punamulta

Niiskniisk.
Ensimmäinen (ja toivottavasti viimeinen) syysräkätauti on vielä tykönäni. Mieluusti mokoman jo pois lähettäisin, vaan sitkeässä istuu tauti. Männäviikolla ensin Nuorimmainen aloitti niiskuttamisen ja sitten minä ja Esikoinen perässä. Minä olen ainoa meistä jolla tauti on lämpöäkin nostattanut, nuoremmilla vain takiainen kurkussa ja ankara nuhastus.

Onneksi nyt alkaa kääntyä ainakin Perikunnan osalta voiton puolelle, oma olo on vielä kehno ja kurja. Peruutin kaikki liikunnatkin, tiistaina olisi seuraava yritys. Senkin perun jos tämä ei tästä vieläkään asetu.

Alkava viikko tuo kaikenlaista jännää, Esikoinen lähtee pikkuserkun kanssa Isolle Kirkolle Justin Bieberin keikalle. Vielä muutama vuosi sitten se olisin ollut minä joka keikalle lähtee, mutta näin on aika muuttunut ja jään ihan sovulla pyörittämään arkea. Iso-J vie tytöt tiistaina ja lähettää junalla kotiin keskiviikkona.

Nuorimmainen odottaa kieli pitkällä tiistain ruokailua, tulin kai epähuomiossa luvanneeksi, että voimme mennä ulos syömään ja kaupungin nepalilaista ravintolaa on useampikin tuttu kiitellyt, sinne siis.

Ja jos kaikki menee niinkuin on kaavailtu, voipi Hopianuoli ampaista Jypinkylän suuntaan perjantaina. Sepä olisikin lystiä viettää viikonloppu Nempan seurassa.

Lisäksi alkavalla viikolla saattaa Töttiksen kauppa-asiakin nytkähtää eteenpäin, kaikkein potentiaalisimpana pitämäni ehdokas näyttää nyt saavan omansa myytyä ja sehän tietää kaikenlaisia mielenkiintoisia kuvioita jos ketjureaktio etenee toivotulla tavalla. Niistä sitten aikanaan lisää mikäli aihetta ilmenee. Peukkuja saa toki pitää.

Hevosten talvitarha alkaa nyt olla kunnossa, huomenna saavat isomman alan käyttöönsä. Kaikki pystytolpat on vaihdettu, eristimet on ruuvattu ja lankut maalattu. Iso-J teki ison maalausurakan sillä aikaa kun minä makasin lapamatona sängyssä räkimässä. Nyt pitää väsätä huomiseksi Iso-J:lle ostoslista, yksi lisärulla leveää nauhaa ja kaikenlaista muuta roinaa vielä tarvitaan ennenkuin aidassa sähkö kiertää ja Ponimies saa tällin jos änkeää liian kauas nurmen puolelle. Ensimmäinen uuden sadon heinäkuormakin mahtuu jo talliin, ylivuotista olen syötellyt tähän asti. Yhden päivän jumpat korvaa kesälaitumen purku ja nauhan rullalle kierittäminen. Hitollinen savotta jonka vaikein kohta on aloittaminen. Kyllä se sitten etenee kun alkuun pääsee.

Kentän valaistus taitaa tulla sittenkin voimakkaista ledheittimistä, se on tähän mennessä kaikkein järkevimmän tuntuinen ratkaisu. Eikä ole edes kallis.  Katsotaan nyt mihin päädytään, tolppa on valmiina. Illat pimenevät järkyttävän nopeasti eikä aamuisinkaan kovin valoisaa ole, ainakaan näinä pilvisinä päivinä. Tänään tuli vähän vettäkin, näyttää ihan syksyltä.

Mukavaa viikkoa, missä lienetkin!