torstai 1. syyskuuta 2016

Ponimies on hieno mies

Jolkotijolkoti, hölkötihölköti

Olen toki aivan täysin jäävi ja tiesmitä sanomaan Ponimiehestä yhtään mitään. Mutta sanonpa kuitenkin, on se niin hemmetin hieno hevonen. Nuorimmainen on tehnyt hyvää työtä sen kanssa, tänään harjoittelivat laukannostoja ja raviin siirtymisiä liinassa. Valtavan nättiä ja täsmällistä työtä, molemmilta.

En voi ottaa krediittejä, ne kuuluvat tälle parivaljakolle. Ovat kasvaneet yhdessä ja opetelleet juttuja yhdessä. Apujoukkoja on toki käytetty, mutta kyllä se perustyö tehdään kotona, illan tunteina ja silloinkin kun ei aina niin huvittaisi.

Ihan valtavan ylpeänä huokailen. Elämän pieniä suuria iloja.

Mas guapo caballo
Ei lisättävää


keskiviikko 31. elokuuta 2016

Satoa tulee

Nämä ponnistaa kasvusäkistä
Äitienpäiväkukka vm-2016
Pajukorin punakat

Kuten aina, ne minun keväälliset chilien siemenkylvöni menivät niin komiasti persiilleen. Kai joku muistaa hienot styroxlauttaviljelyt, kelluvan puutarhani? Kompostiin päätyivät suodatinpussit ja kuivahtaneet taimenruippanat.

Onneksi puutarhamyymälöistä saa pontevia taimia. Niin tänäkin vuonna. Perhe ystävällisesti toimitti minulle äitienpäiväkukkana ensimmäisen chilin ja itse ostin vielä pari lisää.

Ja niinhän siinä kävi, että satoa tulee ruhtinaallisesti. Keräsin tänään ensimmäisen satsin uuninpankolle kuivumaan, ihan vaan uunipelleille sanomalehden päälle levittelin pulskat palot. Kunhan ovat vähän kuivahtaneet, siirrän ne ilmavaan koriin klapihellan yläpuolelle killumaan ja siitä ne päätyvät kukin vuorollaan patoihin ja pannuihin. 

Munakoiso ei kyllä kerkee
Vähän hitaalla tämä

Munakoison ostin suurin toivein Lidlin taimivalikoimasta. Kyllähän se on kasvanut komeasti. Nyt se kukkii ja hedelmä on kirsikkatomaatin suuruusluokkaa. Ei tuosta moussakaa saa. Semmoista tehdäkseni on syytä napata valmis munakoiso hedelmä- ja vihannestiskiltä. Pöh ja pöh.

Mutta kuten sanottu, chiliä meillä riittää ja halutessaan saa maistiaisia jos tänne asti piipahtaa.
Valkosipuli on vielä melko pikkuista, yhtään en muista mihin ne giant redit istutin. Taisivat mennä autuaasti sekaisin siellä penkissä. Se oli muistaakseni joku hiton kylmä ja märkä lokakuun päivä kun niitä penkkiin tyrkin. Ei silloin pelaa pää eikä äly.

Pieniä ja tulisia iloja kotikeittiöön

On syksyssä puolensa, yrttimaalle pitäisi pikimmiten hiippailla saksien ja korien kanssa, ei meiltä persiljaa puutu. Ja moni muukin tuikitarpeellinen yrtti näyttää puskevan kohti korkeuksia vielä täydellä vimmalla. 

Aurinkoisia päiviä vain toivotaan, kuka sitä vesisadetta nyt kaipaa?

Vähän jo repsottaa







tiistai 30. elokuuta 2016

Mainio maanantai


Eilinen ansaitsee ihan oman merkintänsä Torpan päiväkirjoissa. Oli nimittäin maanantai ja oli oikeasti kiva päivä aamusta iltaan.

Tuulikummun Heidi karautti pihaan aamupäivällä ja lähdettiin paikallisen kuuluisuuden tiluksille. Hevosväen valveutunein osa tuntee käsitteen Oivan Valinta ja sinnehän me suuntasimme.
Ukko löytyi hallista jossa roikkui katosta varsin hiljainen hevonen, hitaaksi osoittautunut ravuri josta Oiva suunnitteli lihojen leikkausta. Se on hevoskauppiaankin homma monipuolista.

Hevosia toki pyöri tarhoissa ja kentällä, ei me niitä nyt ihmeemmin katseltu. Yksi poniori oli kyllä tosi jyhkeä, en tiennytkään että niin isoja osaavat olla.

Siellä oli aitatolppaa, estepuomia ja ihan kaikkea. Ja vintti täys valjasta sun muuta roipetta. Ihan häkellyin siitä kaikesta enkä edes tajunnut kysellä tarjonnasta ihmeemmin. Estetolpat kyllä sieltä haen, jahka vironpojat saavat niitä tehtyä. Hyvät ja jämäkät galvanoidut tolpat ja hinta ihan naurettavan alhainen. Ainakin muihin toimittajiin verrattuna.

Nyt osaan reitin ja tiedän paikan, kiitos Heidi opastuksesta.
Meille tuli nälkä ja kurvattiin lounaalle, vanhaan kunnon Kerubiin tietysti. Ja sitten kierrettiin vielä muutama muu paikka joihin harvoin pääsee yksin ja ajan kanssa norkoamaan, aina on joku hihassa kärttämässä huomiota tai muuten vain aikataulu painaa päälle. Mutta huonoja shoppailijoita olimme, minä tulin kotiin pellavarouhesäkin ja kahden nuolukiven kanssa, Heidillä sentään oli yritystä ja auton perä täys tolppia.

Päivä jatkui parin tunnin kotihommarutistuksella ja sitten olikin aika suunnata takaisin kaupungin valoihin, Pilateskurssin eka ilta. Sitä ennen kurvasin jokirantaan hakemaan maailman parasta oliiviöljyä, kiitos vaan S&O.

Kurssilla oma kroppa tuntui ihan vieraalta, tönköltä ja paksulta. Pitkä sairastaminen, toipuminen, loma ja muu velttoilu tuntuvat ja näkyvät. Parin tunnin jälkeen loppuojennuksessa pituutta oli noin 5 cm lisää ja olo vahva. Kyllä se on vaan niin kokonaisvaltainen homma tuo syvävenyttely ja Pilates, tuskin maltan odottaa torstaita jolloin on jatkokurssi. Ja sitten pari viikkotuntia. Liikuntaa lisäilen elämään sitä mukaa kun vointi sallii. Viime yön nukuin tuhottoman huonosti, kroppa kävi kierroksilla.

Sillä aikaa kun venyin ja paukuin kurssilla, valmentaja-apuri oli käynyt höykyttämässä kummankin hevosen. Ponimies oli ollut oikein pirteä ja vauhdikas. Töttiskin pisti kintulla koreasti ja videopätkien perusteella ainakin ravi oli ihan nättiä. Aika hyvin se kopukka veivasi, on kuitenkin ollut koko vuoden hyvin säästeliäällä käytöllä.

Tänään on ollut käynnistysvaikeuksia, kello on yli puolen päivän ja mulla talli siivoamatta. Kai se on pikkuinen pakko lähteä.  Kukkokin komentaa, se on pullanjaon aika kuulema.


Lefa lepuuttaa