perjantai 22. heinäkuuta 2016

Viernes



Elämän suuria ajatuksia, ehkäpä hyvinkin.

Täällä ei ole juurikin unelmoitu, on vaan eletty ihanaa arkea suotuisissa olosuhteissa.
Kaupassakäynti on aina yhtä suuri ilo. En minä tarvitse kymmenien hehtaarien kokoista vihannesosastoa jossa on vähintään neljäätoista kurkkulajiketta, minulle riittää yksi laji joka on sekä maukas että älyttömän halpa.

Pussillinen rakastamiani vaaleita paprikoita (grillataan) maksaa noin 50 snt. Niiden marinointiin tarvittavat sitruunat haen pihapuusta (kukkii ja tuoksuu) ja tarvittavan oliiviöljyn saan kaupasta reilulla eurolla.

Kauppareissulta selviää parilla kympillä, siinä on jo lihaakin (yleensä kanaa), salaattitarpeita, hedelmiä, leipää ja leikkeleitä mukana. Viiniostokset nostavat kauppalaskun ehkä kolmeen kymppiin.
Voin jo kuulla sisäisen kirkumiseni kun asion ensimmäistä kertaa suomalaisessa ruokakaupassa... huoh. Mieluummin en ajattele sitä nyt.

Viikkoon on mahtunut pari pilvisempää päivää. Saimme jopa sadekuuroja ja etäinen ukkosen kumu jymisi merellä.

Kävimme uusintareissulla Rondassa, Nemppakuoma ei ole koskaan siellä käynyt ja mehän lähdimme oppaaksi. Perikunta jäi tänne rantakylään. Tällä reissulla kävimme kahdessa museossakin, toinen oli joku yleinen Rondan historiasta kertova museo, taisi olla peräti kaupunginmuseo. Toinen oli mielenkiintoinen, Bandolero (tai jotain vastaavaa) -rosvomuseo. Näyttelytilassa soi musiikki Carmenista ja esillä oli hurja kattaus mielenkiintoista dokumentaatiota, kuvia, esineitä, aseita, vaatteita ja muuta mikä valotti noiden vuoristorosvojen elämäntapaa ja -aikaa.

Paha setä
Kuolinilmoitus
Yksityiskohta maalauksesta
Rondan rosvot
Mottohan se tämäkin

Ronda, se ei petä, lämpöä piisasi utupilvistä huolimatta, lähtiessä napattiin mittarista kuva, +39°.
Eilen pidettiin ihan reilu rantapäivä ja käytiin Esikoisen kanssa näykkimässä lounaaksi kreikkalaiset dolmadekset ja vanha kunnon fetasalaatti. Hyväksi annoksen teki se, että kyseessä on ihan oikea kreikkalainen perheravintola ja maku sitä myöten autenttinen.

Vieressä istuva ruotsalainen mamma-dotter -kvartetti naukui ja narisi ja selkeästi traumatisoitui kun annokset eivät olleet samalla sekunnilla pöydässä. Voi voi, eihän se nyt voi olla niin justiinsa?
Olisin minä siellä rannassa viihtynyt vielä tunnin, pari pidempään. Ne viimeiset tunnit ennen auringonlaskua ovat parhaat. Ei polta, mutta lämmittää ja meri humisee vieressä. Onneksi vielä ehtii uudelleen sinne fiilistelemään ja vielä on House of Cardsin kolmososaa jäljellä.

Luettujen pokkareiden pino yöpöydällä kasvaa, lukemattomissa on enää pari ruotsalaista dekkaria. Hyvin minä onnistuin mitoittamaan lukemistarpeeni.

Tälle perjantaille on jatko-ohjelmassa pitkäksi venähtäneen aamun jälkeen liikkeellelähtö. Löysimme lähikaupungista El Corte Ingels -tavaratalon, semmoisen jossa ei olekaan vielä käyty. Siellä on hyvät mahdollisuudet löytää Iso-J:lle passeleita espanjalaisia nahkaloafereita, osti jo siniset, nyt olisi haussa kulahtaneen punaiset, ihan mahdottoman hyvä sävy.

Coinista ajelemme vuoristotietä Ojeniin ja illaksi Marbellaan syömään Nempan seuraan.

Huomisesta en huolta kanna, nyt on ihan hyvä näin.
Hasta luego!

Ehkä vähän jo perse homeessa?

PeeÄääs:
mikähän lie enne oli se, että aamulla somen uutisvirrasta bongasin Suomessa myytävän Andalucialaishevosen? Orihan se on, mutta vaikutti pahuksen järkevältä elukalta, niinkuin monet orit ovatkin. Ja vielä niitä voi jalostaa ruuniksi joka on hevosessa älyn korkein aste. Ehkä pala Andaluciaa kotiin? No ei kai sit, palana ja siivuna jatkossakin niin kauan kun tallissa tököttää kaksi hevosta ja karsinoita kaksi...

sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Hyvältä näyttää

Kukkiva palmu?

Noh, eipä tässä juuri mitään lisättävää aiempiin. Mukavaa on ollut ja mukavalta näyttää lähitulevaisuuskin.

Kaikenlaisten lähiseutureissupäivien (kamerassa on todistusaineisto, puran kun jaksan) jälkeen oli tänään hyvä köllähtää Juanin isännöimän Tropical Playan patjalle ja antaa auringon tummentaa nahkaa. Joka muuten on meillä kaikilla jo ihan hyvän värinen. Iso-J tosin muistuttaa enemmänkin rapurapurallaata, perikunta ja minä alamme käydä paikallisväestöstä. Rannalla tarpovia yöntimoja (sori, se on täällä ihan yleinen ilmaus) ei sentään vielä ihan muistuteta. Muuten, en ole eläissäni nähnyt niin lakumustaa miestä nähnyt kuin eräs hujoppi joka osaa sanoa suomeksi ostaosta, haistapaska. Just for your information.

Tänään oli kuitenkin rento playapäivä. Lukemista riittää vielä, olen House of cards -sarjan ykkösosassa ja alan vasta koukuttua, onneksi on vielä osia jäljellä.
Köllähdettiin pedeille joskus kahden maissa ja kun aurinko painui rantakadun talon taakse iltakahdeksan maissa, olikin ihan sopivan raukea olo löntystellä vakiokuppilamme pöytään. Pieni kevyt snackspala ja ostosreissu lidlin lauantairuuhkaan ei tuntunut enää niin kovalta haasteelta.

Kotona odotti säkillinen pyykkiä ja iltaruuan vaatimat askareet. Jotenkin tuntui kauhean kolealta, ulkona on vain vähän reilut +20 ja minä vedin pitkähihaisen paidan päälle. Kaupungilla vietetään tänään Carmen pyhimyksen päivää ja asiaankuuluvia iltafiestoja. Katselimme ilotulitusta täältä mäeltä ja totesimme, ettei Nizzan tapahtumien jälkeen hirveästi houkuta lähteä isojen väkijoukkojen vellonnan keskelle.

Ei tässä mitään pelkäämään suostuta, kunhan vain vähän enemmän käytetään ajatusta siihen, missä aikaamme vietetään. Turistirannat ja hotellisumppu ei houkuta muutenkaan, nyt vielä vähemmän. Tuo meidän vakiorantamme on ihan paikallisten kansoittama, alan jo oppia tuntemaan eri perheet, heidän lapsensa ja vakioasemapaikkansa.  Siellä on mukavan pieni porukka, Juanin valvova silmä näkee kaiken eikä kännääviä brittejä hoipertele siellä seassa.

Tänään muuten oli kuulema ties monesko päivä peräkkäin kun rannalla liehuivat punaiset liput ja rantavahdit partioivat tarkasti. Aallokko oli ennätyskorkea, mutta vesi miellyttävän lämmintä ja siellä lillui ilokseen.

Lomaräpylä

Huomiselle ei ole vielä suunnitelmaa, mutta koska Nemppakuoma on onnistuneesti rantautunut naapurikaupunkiin, voi olla, että suuntaamme sinne.
Pikkuisen suu jo napsaa yhden tietyn pizzerian artesaanipizzojen perään ja perinteinen Puerto Banuksen sunnuntaikävely olisi ihan kiva. Onhan siellä myös se Astral Bar jonka tinto verano on vertaansa vailla. Jo hintansa (11€) takia... kerran kesässä ja laiskasti lomalla, niin on hyvä.

Kurkkasin sääennusteita, aika tasaiselta ja yllätyksettömältä näyttää. Mutta rehellisesti sanoen, minä voin ihan hemmetin helposti elää tämän tosiasian kanssa. Ennen Suomeen paluuta pitää ehkä käydä ostamassa paksu huivi syksymallistosta, sitä jo kantavat kauppoihin.

Leppoisaa sunnutaita, missä lienetkin!
Hasta luego!

Huomaa sadesumma