lauantai 9. heinäkuuta 2016

Pihahommia

Reilu metri

Käytiin hankinoilla, tällä kertaa vähän erilaisella taimistolla. Täällä talvi ei ole ollut ankara, lyijykukat kasvaa rojottivat reilun metrin mittaisina ja olivat kuulema vielä pieniä. Ne, mitä olen tällä mäellä nähnyt, roikkuvat ties mistä useamman metrin varrella. On se vaan huisaa kun kasvit omassa ympäristössään viihtyvät. Melkein kävi sääliksi niitä ruippanoita joita kotona varjelen aarteinani.  Pitäisi oikeastaan ostaa semmoinen Välimeren alueen kasviopas, eihän noita tunnista kun kasvavat ihan älyttömän kokoisina. Fenkoli kasvaa muuten rikkaruohona ojanpohjilla.

Hintakaan ei ole kasvien hankinnalle esteenä, semmoinen laventeli joka Plantagenilla maksaa vähintään 15 €, lähti kyytiin kolmella euritoksella. Hommattiin takapihan muurin ruukkuihin kukkivia mehikasveja, tuoksupelargoni, laventeli, iso basilika ja joku muu kukkiva yrtti, koko setti yhteensä 15 €. 
Lähtövalmiina
Viisimetrisiä

Autoon ei mahtunut, muuten kyllä olisi palmukin hommattu. Olisi kyllä kiva hommata kerrankin vähän reteämmän kokoinen palmupuu. Etuparvekkeen edessä kasvaa komea johanneksen leipäpuu, takapihalla appelsiinipuu. Kyllä sinne palmukin mahtuisi eikä tarvitsisi edes survoa. En tosin ole koskaan selvittänyt millaiset juuret palmu kasvattaa ja onko miten iso riski sillä rojahtaa talon päälle jos puhuri käy kovemmin. Ne ruikulat mitä kotona on yritelty, ovat kaatuneet lähinnä kissojen urheilutelineinä toimimisen jälkeen. 

Värejä ja tuoksuja
Grillikin saapui, vajaassa viikossa se Suomesta tänne tuli. Rahti oli satasen verran mutta kerranhan se vain pitää maksaa. Nyt Iso-J sitä tuolla takapihalla virittelee, ties vaikka tänään jo rillattaisiin. Pitää ehkä hakea Suomikaupasta Wilhelmiä ja ihan kansallisromanttisessa hengessä hotkaista edes yksi kyrsä sinappidipillä.

Muissa puuhissa ei mitään mainittavaa, arkeahan täällä eletään, pyykinpesut ja kauppareissut sulassa sovussa rantapäivien kanssa. Eilen oli rannalla punainen lippu salossa ja tomerat rantavahdit vislasivat pilliin heti jos kahlailijat menivät liian kauas. Aallokko oli kova ja virtaus petollinen, nähtiin kaksi pelastusoperaatiotakin kun virta vei ihmiset turhan kauas. Mutta silti jätin minäkin talviturkin Välimereen, virta vähän heilutti mutta pysyin tiukasti pohjaan ankkuroituneena ja omin jaloin tepastelin takaisin maihin, ei siihen hengenpelastajia tarvittu avittamaan. Olisivat toki saaneet tulla kättä ojentamaan, en olisi pahastunut ensinkään.

Täällä siis kaikki hyvin, hasta luego!

Saalis




keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

Siellä sun täällä



Nytpä on laajennettu kokemuspiiriä oikein urakalla. Ensinnäkin olemme onnistuneesti asioineet autokorjaamossa jossa ei luonnollisesti puhuttu sanakaan suomea ja englannin sanastokin käsitti pari sanaa, toinen oli Okei. Hyvin saatiin kuitenkin auton kytkinjärjestelmän osat vaihdettua ja nyt volkkari hyrrittää taas kuin uudempikin peli.

Mukavaa oli toki se, että auton remppa valmistui alta aikayksikön ja remontin hinta oli noin neljäsosa siitä mitä se Suomessa olisi tehnyt.

Autovuokraamosta jäi vähän kökkö fiilis, netissä varauksen hinta oli jotain ihan muuta kuin tiskillä ja kun käsitin, että pablohan yritti myydä kaikki mahdolliset vakuutukset ja nipistää luottokortilta kaikki mahdolliset takuut, hinta putosikin ihan kohtuulliseksi. Parasta oli se, että koska autokorjaamo oli salamannopea ja ripeä, emme tarvinneetkaan vuokra-autoa kuin muutamaksi tunniksi. Pitää vielä kotona kuitenkin syynätä luottokorttilasku tarkasti ja vaatia, että hinnassa on huomioitu auton ennenaikainen palautus.

Bussillakin on ajeltu. Täältä meidän mäeltä lähtee tunnin välein bussi joka köröttelee kaupungin halki aina Miramaren ostoskeskukseen saakka. Hinta (eikä vauhti) ei päätä huimaa, mutta mihinkäs täällä olisi kiire ja kiva kun vähäinen julkinen liikenne on halpaa. Outoa, ettei tuo yhtälö toimi Suomessa. Bussiliikenne on meidänkin selkosilla minimissä ja maksaa aivan järkyttävästi.

Noh, kaikkea ei tarvitse tietää eikä ymmärtää. Pääasia, että aurinko paistaa ja mieli on hyvä.

Pikkuisen jännää oli asioida gestoriassa, asiointitoimistossa. Apen veroilmoitusasiat piti saattaa ajantasalle ja se homma lankesi minulle. Onneksi hänellä on täällä vakiovirkamies jonka kanssa minäkin saatoin asioita hoitaa. Ja käsittääkseni verohomma on nyt ajan tasalla ja tulos mieluinen. Kiinteistöverojuttuihin minun ei ehkä tarvitse sekaantua. Onhan se aina vähän vinhaa asioida vieraalla kielellä toisen ihmisen henkilökohtaisissa veroasioissa, yhteinen kieli kun oli meillä englannin ja espanjan sekoitus. Hönkäisen syvään kun homma on nyt hoidettu.

Muuten on otettu rennosti. Syöty, laiskoteltu, viety Perikuntaa ostoksille ja käyty lähikylissä tutkimassa maisemia. Eilen osuttiin Marbellasta paluureissulla Mondaan, pikkuiseen kyläpahaiseen jossa onnistuttiin hankkimaan vähän tapaksia ja kylmät juomat, pelkällä espanjalla tietty koska tiskin takana hosunut aikamiespoika ei englantia osannut, paitsi sen okayn verran.

Nyt ollaan hankkiutumassa Malagaan, puutarhakalusteita ja tapettia olisi ostoslistalla jos sopivat löytyy. Illalla menen kampaajalle.

Säästä ei muuta raportoitavaa kuin, että kyllä toki tarkenee. Pari iltapilveä on taivaalla näkynyt mutta eivät ne mitään vetisiä ole olleet.  Ja kyllä, villasukat vetäisen jalkaan heti kun tullaan kotiin, kylmä lattia on myrkkyä vaivaisille jalkapohjilleni joita todellakin paleltaa jopa silloin kun ulkona on +31°. Jopa rannalla jossa hiekka oli kiehuvan kuumaa minulla kulki vilunväristykset jalkapohjissa ja tuli vähän suonenvetoa. Hmph.

Hasta luego!

Mopsikin on rantakunnossa... ihan kuin minä.


sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Kohteessa kaikki hyvin


Fudismatsi, villasukat ja maksimekko. Kaikki elementit kohdillaan, vanhat crocsit jätin kotiin, joudun ehkä ostamaan uudet.

Kaikki hienosti, palataan!