lauantai 28. toukokuuta 2016

Majakari


Hyvissä ajoin perillä. Tänne on aina kiva tulla.

keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Nyt on hyvä

Vallu pellossa
Tötsä pellossa

Siellä ne nyt on, pellossa. 
Vanha kunnon Vallu ja oma armas Töttis. Vaikka se varsa nyt ei tuolla kirmailekaan Töttiksen rinnalla, asiat ovat hyvin.

Olipa todella mukava saada hevosia maisemaan. Noilla kahdella on ihan kunnioitettava kesätyömaa tuossa pellonläntillä, hyvä jos saavat kertaalleen syötyä ennen kesäkuun loppua. Olivat heti tultuaan pari tuntia vihreällä ja yöksi siirrettiin tarhaan. Onhan sielläkin vihreää kasvustoa, laitoin lisäksi säkillisen kuivaheinää. Ettei vaan nälkä pääse yllättämään.

Sääskiä ja muita lentäviä piruja on aivan käsittämätön määrä. Koska en älynnyt tsekata karkoitusainevarastoja (tyhjänä tietenkin) ajoissa, jouduin kokkailemaan ihan omat cocktailit. Onneksi löytyi päiväysvanhaa jodopaxia, eukalyptusöljyä, tervaa ja tyhjä pullo jossa miksata veden kanssa hiton pahanhajuinen liemi. Sitä molemmille roimat lorottelut pitkin selkää, mahan alle, jalkoihin ja päähän. Ehkä ne pärjäävät yön yli ja huomisen aamupäivän. Luvattua vesisadettakaan ei näy eikä kuulu. Ilma on hellepäivän jälkeen hiostava ja tyyni. Pilviä toki kertyy ja matalapainetta pukkaa, mutta vettä ei.  Ja sääsket ja örkit juhlivat. Ei ole hevosen osa aina ihan helppo -vaikka polviaan myöten seisoisi ruuassa. Aina on joku hiertämässä hännän alla.

Ensi viikko tuo lisää hevosia Torpanmäelle, mahtuuhan tuohon peltoon vielä jokunen.
Nyt olisi syytä siirtyä raapimaan omia osumia ja puremia, korvaankin joku jo ryömi inisemään. Esikoisella on naama paiseilla, häneen ne purevat ja iskevät ihan kauhean voimakkaasti. Pitää huomenna kysyä apteekista apuja.

Kauniita kevätyön unia!

Vapise myyrä, hevosvartio partioi!


tiistai 24. toukokuuta 2016

Laidun

Siinähän sitä, keltaista

Radiossa kehuttiin tulevan kuuma päivä. Niinpä ajattelin (!) olla itseäni fiksumpi ja hoitaa laitumen aitaamisen hyvissä ajoin ennen päivän kuumimpia tunteja.  En sitten tullut ajatelleeksi, että kuumalla päivällä on lämmin aamu. Ennenkuin ensimmäiset vajaa sata keppiä oli maastossa, oli paita märkä ja niskatukkaa sai kohotella viilennyksen toivossa usein. Juuri kun jaksaminen oli äärirajoilla, loppuivat kepitkin vähän kesken. Puuttumaan jäi hätäisen arvion mukaan 25 kpl. 23 niitä sitten lopulta sinne meni.

Tuo peltoalue on Torpasta etelään, meidän tilusten raja on tuossa missä on leikattu ruoho ja laidunkeppi merkkinä. Oikein nätti kumpu jossa on varjoa laidoilla noiden kuvassakin näkyvien puiden ansiosta. Keskipäivän kuumin aurinko ei paista ihan tuohon metsän rajaan ja sinne hevosetkin varmaan maastoutuvat. Oikealla on pikkuinen suojametsän riekale ennen maantietä. Ja mikä parasta, laidun näkyy koko laajuudessaan meidän makuuhuoneen ikkunaan. Kun on vielä ikkunakin auki öisin, on helppo kurkata oudot äänet ja vilkaista nuppiluvun tarkistuslaskenta.

Eihän tuo ole ravitsemuksellisesti optimaalisinta ravintoa kun on apilaa, voikukkaa ja jotain heinää, ei ole vuosikausiin hoidettu sen ihmeemmin, niitetty vain. Omille olen syöttänyt joka kesä, hyvin on maistunut.

Ensimmäisenä saapuvat Töttis ja Vallu-Pappa. Meinaan pari päivää niitä puljata tarhan ja laitumen väliä, ovat sekä aamuun että iltaan pellolla jokusen tunnin ja sitten taas yöksi tarhaan. Talliin en näillä keleillä hevosia meinannut viedä. Sitä paitsi, Töttiksen karsinassa asuu juuri nyt kolme kanaa ja kukko. Toki ne voi vyörätä lammaskarsinaan jos tarvis sisämajoitukselle tulee.

Katsotaan nyt miten homma lähtee rullaamaan. Ensi viikolla pitäisi tulla vielä pari hevosta lisää, katsotaan keihin Heidin valintasormi osoittaa. Usva kyllä aiheuttaa vähän kylmiä väreitä, se ketkale keksii taatusti kaikenlaista jäynää vaivaista tätiä juoksuttaakseen. Ehkä sieltä löytyy joku vähän iisimpi polle?

Se tuli hulluksi

Muuta tähän hellepäivään ei juuri maininnan arvoista kuulukaan. Kanalan rauha on palannut, nyt ei ole turhaa metakkaa ja hulinaa. Sussexit pylleröivät tarhassa Kukkeuksen johdolla ja tänään löysin jo kolme munukkaa. Niitä on nyt pantu visusti talteen, hautomakone on jo matkahuollossa ja ensimmäiset tilaustipuset lähtevät haudontaan heti koneen saavuttua.

Muutenkin munakauppa käy kiivaana. Kerään kaikki kääpiökochien munat talteen, ensimmäiset 20 toimitin viime lauantaina Lahdessa, seuraavat postitin eilen ja uutta satsia kerään parhaillaan. Ovat sen verran harvinaisia kanasia, että harrastajat haudottavat sitten ostomunista itselleen tipuja. Meillä on vielä valttina hihassa se höntti Pölypallo joka on erinomaisen harvinainen suliltaan, friseerattu. Ei friteerattu.  

Ja kanasta toiseen, nyt oli niin veret seisauttava seiskan kansi, etten oikein pystynyt sanomaan yhtään mitään. Voi jestas tuota rakkauden määrää... tai sen katoavaisuuden raadollisuutta. Vastahan tuokin pari kuumotteli onneaan hääpäivänään ja nyt ollaan jo tässä. Oi aikoja...

Minä lähden nyt saunaan. Sääskenpuremat vaativat tehohoitoa.

Ehkä vähän tyly?


maanantai 23. toukokuuta 2016

Aamusta iltaan

Kukkeus jumpalla
Turha kai arvuutellakaan, mihin suuntaan tämän päivän kulku kävi useimmiten? No Kanaliaan tietysti.

Heti kun kotiuduin aamulla kaupungilta takaisin, kipaisin kiireesti grahamleipäpussin kanssa kanalaan. Isojen puolella oli tarha tyhjänä ja Kääpiökochin kukko seistä tönötti mökkinsä katolla odottelemassa turhaan kilvanlaulajia aamumittelöön. Niillä oli maatiaiskukkojen kanssa raivoisa suohonlaulanta joka ikinen aamu, alkaen kolmen jälkeen. Nyt oli hiljaista ja kukonpätkä hyvin hämmentynyt.

Kävin yksi kerrallaan nostelemassa sussexrouvat ulos, kyllä ne luukusta mahtuivat mutta eivät heti älynneet. Pikkuisen piti persauksesta pukata ja sitten ne jo pomppasivat maahan. Kukko on niin kunnioitustaherättävää kokoluokkaa, että pitkään arvailin mistä suunnasta mokomaan pitää tarrata kiinni. Päädyin vanhaan taktiikaan ottaa siipien ympäriltä kiinni ja painaa lintu rintaa vasten. Niin se meni nytkin. Vähän piti tunkea ja survoa, että kukko putkahti luukusta ulos. Kyllä se mahtuu, mutta eka kerta oli opettelua hänellekin. Ja nimi on sitten Kukkeus, ihan koska on niin mahdottoman kukkea ja komea.

Samalla nostettiin pienet silkkitipuset, ne uudet hopeiset, ulos ja valkea 'hautova' kana sekä vanha Gaddafi. Nyt on koko lössi ulkona. Koko kesän.


Monta tovia sitä hengailtiin kanatarhan aidalla ja ihmeteltiin uutuuksien upeutta.
Kaksi munaakin löysin jo isojen puolelta kanalasta, siitä se ränni aukenee.

Tänään oli hyvä päivä hyökätä etupihan ruusurydön kimppuun. Aloitin nostamalla ylös pelastettavat kasvit, niitä oli talven tuhojen jäljiltä vähän, yksi päivänliljan sintti, mantsuriankärhö, ternivuokko, joku jonka nimeä en muista ja kottikärryllinen akileijaa. Ja sitten ruusun kimppuun.

Onneksi Esikoinen tuli hätiin ja käytti äärimmäisen paljon sinnikkyyttään repiessään ruusunjuuria irti maasta. Sitkeässä istui vaan Teini oli sitkeämpi ja niin saimme kärrätä ison rytökärryllisen tallinpäätyyn, sinne A-katsomon takarinteeseen ne ruusut dumpataan, kasvavat minkä kasvavat. Ja kyllähän ne kasvavat.

Sitten riivittiin rautaharalla ja kuokalla multapenkki puhtaaksi niin ruusunjuurista kuin rönsyleinikistä. Lopuksi levittelin parisataa litraa uutta pussimultaa pinnalle ja voilá, pari neliötä uutta kuohkeaa istutuspintaa oli valmiina palvelukseen. Polkaisin multiin säälittävän näköiset taimenruippanat jotka Viherpeukalot toimitti teemalla 'Purppurapenkki' (tai joku semmoinen). Siinä on periaatteessa täysi istutussetti kasveja jotka ehkä kukkivat keväästä kesään, sammalleimusta ajuruohoon ja pikkuliljasta syysleimuun. Well, nähtäväksi jää mihin peukalo pannaan muutaman viikon päästä kun jotain pitäisi penkissä vihertää.

Pitää kuitenkin ensi lauantaina napata Särkältä mukaan riittävä arsenaali syysleimuja, talven tuska tuhosi nekin lähes täysin.

Sitten vielä piti pyörähtää parin istutusalueen äärellä kitkemässä, vuohenputkea ja rönsyleinikkiä ei kyllä mikään routa tai jääpolte tuhoa. Ne talvehtivat aina. Jotain pieniä lentäviä öppiäisiä oli jo niin paljon, että ne ampuivat hikisen nihkeään ihoon kiinni kuin pedot ja oli pakko poistua sisätiloihin. Korvassakin rahisi multa ja kädet ovat kipeänä ruusunpiikeistä (oli hanskat kädessä).

Onpahan nyt sekin savotta tehty, vasta sitä on sen kuusi vuotta suunniteltu.

Ansaittuun lepoon!


sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Superviikonloppu

Kutsutuille
Hengennostatusta
Yömyssyt ja hopiatossut
Samaan aikaan Osama...
Super-Sussexit

Aivan mahtavaa! Niin mukava viikonloppu takana ja lätkäfinaali meneillään.
Töölön sairaalan potilas voi päivä päivältä paremmin ja tuli hyvä mieli kun Iso-J pääsi itse toteamaan potilaan voinnin. Toivoa on paremmasta.

Super-Sussexit laskeutuivat Torpanmäelle ja kaikki viisi kanaa ja jättiläismäinen mahtikukko ovat upeuksia.  Tästä on hyvä jatkaa kohti seuraavia seikkailuja.

Palataan taas,
anna sen soida!

Keekki!