torstai 12. toukokuuta 2016

Reunalla


Käytiin kurkkaamassa Seinävuoren rotkolaakson reunalla. Pudotusta oli paljon, hrrrr.

Nyt olen sairaalan viidennessä kerroksessa ja melkein huippaa. Ei tämä ole kivaa joutenoloa ensinkään.

Aamulla sitten tutkitaan.
Olen varautunut kassillisella kirjoja koska nukku-Matti ei työskentele täällä.

Herran haltuun, missä lienetkin!

maanantai 9. toukokuuta 2016

Ponimies tässä terve!

Anna pullaa!

Terkkuja Ponimieheltä!
Maanantai-illan liikunta oli letkeää juoksentelua narun jatkona, viikonlopun ratsastelut painoivat vähän jaloissa joten rentoa koipien oikomishölkkää oli työlistalla tänään.
Tallilla eletään jänniä aikoja, yksi tamma posahtaa varsoiksi ihan koska tahansa. Vatsa roikkuu jo synkeän syvällä. 

Ponimies ja kaverit ovat nyt olleet viikon ajan ulkoruokinnassa, myös öisin. Eivät toki vielä laitumella, omissa tarhoissaan kuitenkin. Ponimies saa laidunkaverikseen uusia ruunatuttavuuksia, muuan suomenhevoslapsonen tuntuu olevan uusi bestis. Kun se aiempien kesien tyttöystävä on nykyisin niin snobi uraohjus, nämä maanläheiset maalaisponit pojat eivät enää seuraksi kelpaa.
Tämä uusi ruunaystävä on liinaharjainen hippi ja varmasti epelit kehittelevät aikansa kuluksi kaikenlaista metkua. Toki syövät ensimmäiset viikot hitaasti ja huolella.

Tuulikummun Heidi kävi tänään katsomassa yhtä laidunalaa, pikkuinen eteläpellon nyppylä saa toimia totuttelulaitsana heti touko-kesäkuun vaihteen tienoilta aina kesäkuun loppuun. Eikä siinä pidemmäksi aikaa olisi syömistäkään, ainakaan isolle porukalle. Töttis nyt ainakin tulee ja tumma Valtte, kenties pari muutakin ruunaherraa. Ihanaa saada taas hevoset Torpanmäelle. Eiväthän ne pitkää aikaa ole, lähtevät toisaalle loman ajaksi. Ja omat hobuset tulevat kokonaan kotiin elokuun alusta.

Jos.
Ilkee akka pihtaa herkkuja

Niin se JOS. Tämän viikon perjantai, 13. päivä on Suuri Tutkimuspäivä. Ja kieltämättä vie ajatukset varsin tehokkaasti. Sen päivän jälkeen olisi paljon suunniteltua tekemistä ja menemistä. JOS.

Aloitin tämän kituviikon salitreenillä. Ikinä ei ole ollut niin tympeää asetella ahteria soutulaitteeseen ja ryhtyä kitkuttamaan. Mutta reilun tunnin soutelun ja treenailun päästä olo oli jo paljon pirteämpi. Kurvasin kysymään kampaajalta huoltoaikaa ja kas, 40 minuutin päästä semmoinen olisi. Pikainen lounas aurinkoisella terassilla oli juuri sopivaa ajantappoaktiviteettia ja sitä seuraavan parituntisen vietin väriä vaihtaen ja kuulumisia vaihtaen. Kyllä, olo parani taas.

Illan hevosterapia kruunasi päivän ja tästä tuli loppujen lopuksi ihan kelpo maanantai.
Huomiselle on omat ohjelmansa, niistä sitten enemmän mikäli mainetekoihin yllän.

Töölössä tilanne on käsittääkseni vakaa, useita leikkauksia tarvitaan kuitenkin. Peukkuja saa pidellä ja parasta toivoa. 

Ja toivonpa myös, että vähitellen tämä meno rauhoittuu monellakin suunnalla. Sitä tasaisempaa jaksoa odotellessa.

Mukavaa viikonalkua, missä lienetkin!

Ponny Hoikkimus

PeeÄääs: kuka kehtaa väittää, että kaikki vuonohevoset ovat läskejä talipalloja? Ponimies on sporttimies.  Joka tosin seisoo kuin muuli. Se mököttää kun ei herkkuja heru. Nenänrapsutus ei suussa makialle maistu. Pitää ensi kerralla viedä edes omena.

sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Onnea äideille!

Atsalean uudet värit
Kevätilta Torpanmäellä

Kaunis ja lämmin Äitienpäivä, taatusti lämpöennätykset menivät uusiksi useammallakin kulmalla, meillä ainakin alkoi jo olla aivan hiottavaa. Lammasaidan jämät on nyt kiepitetty rullalle ja rullat taltioitu heinävaraston peränurkkaan. Heinävarastosta kiikutin kateheinät valkosipuleille ja tallipihakin on haravoitu. Kukkapenkit ovat saaneet niskaansa roimat kerrokset uutta multaa ja vuohenputkea on revitty irti monta metriä. Miksei meillä käy ketään silloin kun kukkapenkit ovat näin tipstillilleen?

Äitienpäivää on juhlistettu aamuisella yhteiskahvilla Äitikullan kanssa ja vohvelinpaistokesteillä iltapäivällä. Äitikulta iloitsee ketterästä padistaan, ilmeisesti älylaite on myös ilolaite.

Kevään viikonloput näyttävät täyttyvän yksi toisensa jälkeen, uusimpana aktiviteettina näyttäisi tulevan reissu Raahen suuntaan, se on ilmeisesti uusi kevätperinteeni. Ja koska perinteet velvoittavat, kyydissä on mennen tullen kanoja ja oletettavasti kasvejakin.

Tulevalla viikolla ajatus keskittyy torstaihin, silloin kirjaudun sisään savolaesten saeraalaan. Meinaavat varjoainekuvata komentokeskuksen uudelleen. Olenko luottavainen? En.

Huolta ja hätää tuli uutisten myötä Espoosta, vakava putoamisonnettomuus ja seurauksena appi makaa Töölön sairaalassa monta luuta särkyneenä. Onneksi tila on suhteellisen vakaa nyt. Sydän jätti monta lyöntiä väliin eikä hommista meinannut tulla mitään uutisia odotellessa. Nyt uskaltaa jo puhaltaa.

Kaikkea sitä ihmisen elämään.

Valoa viikkoosi, missä lienetkin!