torstai 28. huhtikuuta 2016

Rajaloukkaus

Roisto jätti jäljen

Nyt on lintukoto uhattu!
Aamulla kun ulkoilutin koiria (annoin niiden hulmuta vapaana laitumella), kuulin tilusten rajalta rasahduksen. Ja samassa näin kuinka kookas ruskea elukka pompahti poistuakseen. Seuraavat sekunnit katselin ilmassa iloisesti pompahtelevaa valkoista peuranpersausta.

Jo aiemmin keväällä Äitikulta raportoi kuinka vattupuskat on syöty sangen antaumuksella. Ihmettelimme kovasti miten ne rusakot nyt silleen ryhtyvät vattua järsimään kun eivät aiemminkaan ole niihin kajonneet. Toki hedelmäpuilla oli nyt ennätyksellisen hyvät suojaukset eli se kattaus oli suljettu tältä talvelta.

Kuulema isoa papanaakin oli ollut hangella nähtävissä. Arvelimme, että isommanpuoleiksiksi ovat Torpan rusakot lihoneet, mitä lie geenimutaatiojäneksiä.

Vaan niinpä sekin teoria mutanttirusakoista haihtui peuran persauksen myötä horisonttiin. Totisesti olivat isontuneet rusakonryökäleet. Niitä ei oikeasti talven aikaan juurikaan näkynyt, muutamat surulliset loikkajäljet ratsastuskentällä, perässä ilveksen tassunjäljet. Ilves harvensi tehokkaasti jäniskantaa.

No nyt on sitten uusi tulokas täällä eikä ole tervetullut alkuunkaan. Mokoma roisto syö kaiken ja sotkee sorkillaan loput. 

Pitää varata isompi ritsa aamun ulkoiluille, ajelen mokoman rajaloikkarin takaisin sinne mistä tulikin. Tänne ei tarvitse yhdyskuntaa perustaa.

Ei mulla muuta.

Päivä on ollut lämmin ja illaksi lämpeni lisää. Ulkona tarkeni ilman takkia ja oli jotenkin nihkeän lämmintä. Kevät on outo.
Mukavaa illanjatkoa, missä lienetkin!

Paskanmarjat
PeeÄäs:
voisiko joku puhua Iso-J:n ympäri niin, että saataisiin Leffe mukaan Hipsaaniaan kesällä? Sille ei oikein ole hoitopaikkaa ja Lefa varmasti viihtyisi Andalucian auringon alla. Koiraystävällisempää yhteiskuntaa saa hakea. Nyt vaan eräs niuhottaa... meistä se oli niin kiva idea. Mukavampihan Leffen olisi olla meidän kanssamme kuin ventovieraassa paikassa. Kun hän on vielä vähän herkempi kaveri jonka sielu järkkyy jos oma lauma hajoaa. Uuno Epsanjassa -tarinan uudet jaksot :D

tiistai 26. huhtikuuta 2016

Lämpöaalto

Plussalla, reilusti!

Nyt on totinen paikka, nyt on kevät, melkein kesä! Lämmin levisi eilisen illan ja viime yön aikana ja aamulla oli jo ihanat +8°. Päivä pisti vielä kertoimella paremmaksi ja auton mittari näytti viiden jälkeen mojovia lukemia.

Valitettavasti aurinko oli tänään ujo ja lymysi pilvien takana. Mutta mitä sitten? Ei tarvitse enää pipoa, hanskoja, kaulahuiveja, talvikenkiä, toppatakkia. Nyt voi ihanasti tepastella uutuuttaan hohtavissa tennareissa ja monta astetta kevyemmässä takissa. Tänään jopa ihan ilman takkia, hupparissa. Voi että kun minä tykkään tästä vuodenajasta joka vain paranee edistyessään! Ihan kohta on vihreää, ensin hennon herkkää ja sitten jo uhkeampaa sävyä. Keskikesällä ollaankin ihan vihreässä pussissa kun kukinnat on kukittu ja vihreys vain on.

Eipä mene maitotili kokonaan

Eilen oli koleaa ja kurjaa. Kurvasin kaupungilta poistullessani meijerinkauppaan ja ostin juustoa. Jumaleissöni, kannattaa kurvata jatkossakin. Eihän siellä aina ole Polar 15 tarjouksessa,  mutta joskus näemmä osun paikalle oikeaan aikaan. Nyt on jääkaapissa leivänpäällistä pitkäksi aikaa. 

Peetun persaus alkaa parantua ja kraateri umpeutua. Lääkkeet tehoavat hyvin ja pahin tulehdus on nyt selätetty. Eläinlääkäriä vain ei tahdo saada luuriin millään, tänään yritin varata aikaa lähes koko päivän ja kuuntelin samaa nauhoitettua 'olemme toimenpiteessä' -tiedotetta. Huomenna käväisen paikalla, kyllähän sieltä joku löytyy aikaa varaamaan.
Nyt ei onneksi ole Peetun kanssa enää niin tuhoton hoppu kun koira ei ole enää kipeästi kipeä. 

Ponimies liikehti eilen oikein rempseästi ja oli kiva nähdä rento ja hyväntuulinen hevonen. Yhä useammin huomaan pohtivani satulaan paluuta, ehkäpä Töttis pääsee pian terapiahevosen rooliin. Kun vain aikataulut ja säätilat kohtaisivat.

Eilisen illan iloksi käänsi Nemppakuoman viesti, meinasi kutsua minut avecikseen Elastisen juhlailtaan toukokuussa. Mikäli selviän Kuopion kontrollikuvauksesta hengissä, en näe syytä jäädä tilausuudesta pois. Pikkuisenhan se jo hiottaa se kontrolli, sattuu vielä olemaan perjantai, 13. päivä. 
Mietin sitä sitten edellisenä yönä sairaalassa, siinä on tulossa yö jolloin tuskin nautin olostani tai nukun.

Nyt ei kuitenkaan ole näköpiirissä esteitä kunnon yöunille, ihan kohta voikin siirtyä petiin lukemattomien kirjojen kanssa. Ikkunasta kuuluu lintujen iltasoitto, tänään muuten näin punarinnan ihan läheltä, se kökki kukkapenkissä. 

Ja herranjestas, pitihän se Kuningaskalastaja mainita! Karjalan kunnaille kasaantuu outoa porukkaa ja kummia kulkijoita, vuosi vuodelta enemmän ja oudompia.

Leppoisaa tiistai-iltaa, missä lienetkin!

Maamon vuokot


sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Ämpäripäissään

Peetun ankeampi lauantai

Lauantai valkeni aurinkoisena ja kauniina. Pikkulinnuista lähtee aivan käsittämätön metakka kun ne ilmaisevat kevään kuumotuksistaan muille siivekkäille. Pötköttelin pitkän tovin kuuntelemassa omenapuiden latvoista kantautuvaa konserttia, uskomaton äänimaailma. Toivottavasti visertäjillä flaksi käy ja pesäpöntöissä alkaa hyvä haudontajakso ja onnekas kuoriutuminen.

Peetun persaus helotti tuskanpunaisena ja koirapoika käveli hieman vaivaisesti ja varovaisesti. Selkeästi oli tee niinkuin tulehdus, är niinkuin räjähtänyt rauhanen ja vee niinkuin vaiva. Sovimme kasvattajan kanssa, että vien Peetun hänelle katsottavaksi ja edetään hommassa tarvittavilla toimenpiteillä.

Toimenpide kahdelta kantilta

Kotona jo katsottiin, että pahalta näyttää. Ammottava kraateri vasemman pakaran ja hännän vaiheilla. Peetulla oli sen verran pinna tiukalla, että Leffekin älysi siirtyä fanikatsomoon eikä liehunut suuna päänä apajilla. Kaupunkireissu poiki puhelinreseptillä antibiootit ja komennuksen tulla alkuviikosta näytille. Se vain käy.

Onneksi antibiootit alkavat purra varsin nopeasti ja tehokkaasti, Peetun elämän ensimmäinen kuuri. Ärsyttävin on koiran mielestä tietysti tämä muovinen ämyri joka täytyy pitää öisin päässä. Kiusaus nuolla kipeää kohtaa on varmasti kova. Nuolemallahan se oli sen alunperinkin saanut puhkeamaan lauantain vastaisena yönä, siis anaalirauhasen. Se on semmoinen kapistus koiran persauksessa josta tulee äkäisen hajuista rauhasnestettä koiran toimittaessa isomaa asiaa. Joskus rauhanen ei tyhjennykään luonnollisesti köntsäämisen yhteydessä vaan neste jää rauhaseen, jolloin se on syytä tyhjentää. 

Haju on jotain hirveän ja kauhean väliltä ja rauhasneste on kammottavan vahvaa. 
Semmoinen jos pääsee muhimaan tulehdukseen saakka ei ole kiva kokemus. Ilmeisen äkäinen ja nopeasti edennyt tulehdus tässä oli koskapa emme mitään oireita havainneet. Jälkikäteen oli tietysti hirveän helppo tajuta, että persauksen kihnaaminen matonkulmaan oli juurikin epätoivoinen yritys lievittää kutinaa. Joo-o, ei tajuttu ei.

Totiseksi vetää

Onneksi Peetu on reipas terrieri joka ei jää tuleen makaamaan. Kotiinpalattua piti palauttaa Leffe kuriin ja nuhteeseen ja putsata nulikalta naama. Leffekin kunnioitti ämyriä ja antoi putsata ryppyilemättä.

Ovat ne kyllä mainio pari, Peetu ja Leffe, Pefletti.

Nyt Leffe pysyt siinä

Lauantaille oli alunperin muita suunnitelmia, Tuulikummun tilalle piti lähteä katsomaan centered riding -valmennusta. No eihän se sitten onnistunut kun oli riparilaisen kuskausta ja tuo Peetun tapaus. Kaupunkireissu venähti muutenkin hirveän pitkäksi ja iltapäivä oli pitkällä kun pääsimme takaisin kotiin.

Huhtikuu näytti taas kerran koko repertuaarinsa, tuli vettä kaikissa olomuodoissaan, aurinkoa, tuulta, myrskypilviä ja sinistä taivasta. Aivan epätodellinen tunnelma katsoa sinistä taivasta ja auringonpaistetta  -lumisateen läpi. Ja kyllä satoi sakeasti. Mutta onneksi erittäin paikallisesti. Kun Torpanmäellä satoi pyrynä, kymmenen kilometrin päässä paistoi aurinko ja tie oli pölisevän kuiva.
Onneksi tämä huhtikuun hullutus loppuu pian ja päästään inhimillisempään toukokuuhun. Silloin yleensä homma joutuu ja kevät etenee.

Tänään on purettu viimeiset talvisuojaukset hedelmäpuilta, haravoitu ja siivottu pihaa. Minä yritin kynsiä vähäsen kukkapenkkejä ja kyllähän sieltä nousi monta kottikärryllistä risua ja tikkua, lehtijätettä ja koiranpaskaa. Toivottavasti kohta nousee paljon muutakin, esikoita, krookuksia ja tulppaneja. Sinivuokot näyttävät nostavan niskojaan myös. Jännä nähdä miten kaikki viime kesänä istuttamani vuokot ovat talvehtineet. Ainakin kylmänkukka ja jouluruusu pitävät hyvin matalaa profiilia. Toivottavasti siellä jossain kuolleiden lehtien alla kytee vielä voimaa uhkuvat juurakot joista ponnistavat ylös.

Minä ponnistan nyt petiin, runsas annos ulkoilmaa tuntuu nyt iholla ja kropassa, väsyttää armottomasti. Onneksi siihen on apu saatavilla, senkus hilaa itsensä petiin ja laittaa silmät kiinni. Maanantai ja uusi viikko, täältä tullaan!

Kivaa viikkoa, missä lienetkin.

Huhtikuu, hutikuu?
Niin tuoreet