keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

Hölmö hevonen


Tajusin juuri, että hevoset olivat viime vuonna samaan aikaan hajasijoituksessa. Tämä kuva Töttiksen karvanlähdöstä viime vuodelta, nyt on ihan samat hommat meneillään. Ponimies on jo kesäkuosissa (enimmäkseen) mutta tämä jälkijättöinen pöljäke seisoo ja pöllyttää karvaa. Eipä puutu Tuulikummun tinteiltä pesänrakennusaineita.

Mukava kengittäjätuttavuus tuli täsmällisesti sovittuna aikana vuolemaan Töttiksen kuljettimet. Pikkuisen piti painia ottaa vasemman takajalan kohdalla, mutta niin Töttis kohtasi vahvempansa ja sekin kavio sai pedikyyrin, nips ja naps ensin liiat pois ja sitten raspilla loput. Eihän siinä ammattimiehellä kauaa mene eikä yhtään manasanaa kuulunut vaikka tamma taas alleviivasi omaa tyhmänylpeyttään ja tahtoaan. On se kyllä kumma kun hevosen pitää urpoilla. Mutta peiliin saan katsoa sikäli, että tämä hevoseni on jäänyt sattuneesta syystä vähemmälle paapomiselle.

Kyllähän se on ihmisen kaveri luonnostaan, eikä noita porsasteluyrityksiä (kavion riuhtominen, kuopiminen) ole silloin kun eletään normaalia kotitalliarkea. Nyt on hevonen henkisesti hieman hukassa ja kun ei ole lauma tukena, se reagoi sekä eläinlääkäriin, että kengittäjään uppiniskaisella käytöksellä ja töllön töillä. Huoh. Hetkittäin hävettää.

Sulaa sinistä

Paisteiseen, mutta hieman koleaan päivään on sisältynyt sekä Äitikullan kuskaamista, jokirantakahvit että aurinkolasien sovittelua. En raaskinut ostaa uusia vaikka tarve olisi kova. Minulla on Espanjassa oikein hyvät plehat eikä tässä ole enää kuin reilut kaksi kuukautta sinne menoon. Pärjään ilman.

Paitsi että ryppyjä tulee siristelystä ja tarjous oli oikeasti ihan hyvä. Harkitsen vielä.

Iltapäivällä oli varattu aika kylän pajalle ja niin Hopianuoli sai taas kesämokkasiinit alleen. Ilmanpaineiden kanssa oli vähän säätämistä ja Hopianuolen tietokone kertoi ilmanpaineiden olevan turhan korkeat. Niinpä kurvasin kylän huoltikselle ja hain reippaan naisihmisen avukseni. Yhdessä saimme turattua ilmanpaineet ohjekirjan arvoille. Silti se pahuksen tietokone kertoi lukemien olevan vielä liian korkeat, mokomakin hienohelma! Kotona otin tuiman tuijotuksen ohjekirjaan ja sieltä löytyi ohje ajaa parikymmentä kilometriä pohjille jotta rengasdata päivittyy autolle saakka.
Eivät ole autot entisenlaisia, kauheasti on dataa ja tietokonetta, anturia ja muuta.

Huomenna kurvaan uudelleen Tuulikumpuun, ihan vaan Töttistäkin kiusatakseni. No oikeasti minä vien Heidille pari kanaa, siellä ne saavat tepastella komean kukon johdolla vapaasti ulkosalla. Hauskan näköistä kun kanaparvi siellä pyllyilee milloin milläkin mättäällä. Omat ulkoilevat aidatulla alueella, en oikein usko Peetun itsehillintään vapaana kirmailevien kanojen suhteen. Leffelläkään ei pokka pidä, sehän nappaa heti jonkun helttapään suuhunsa ja roikottelee saalistaan autuaana. Kurpannoutaja ei erota kanaa kurpasta.

Mukavaa kevätiltaa, missä lienetkin!

Pikkukoiran maja
Retkauta rennoksi





tiistai 12. huhtikuuta 2016

Oho!


Flunssa ja muut vaivat, en nauti.

Aika kuluu, minä myös.
Alan olla aivan tuhannen tylsistynyt tähän vaivaisuuteen. Kinttu kihelmöi, palelee ja kuumottaa. Päätä särkee ja kröhä ei helpota. Yöt sentään saan nukkua suunnilleen hyvin, yhden herätyksen taktiikalla on toistaiseksi pärjätty.

Mitään uutta ja erityistä ei tänne kuulu. Ponimies on varmuuden vuoksi saikulla, tallilla on ollut pientä virusperäistä oireilua ja yleistä karvanvaihtoapatiaa. Yhdellä hevosista ollut vatsavaivoja ja kuumetta. Ponimies on vain ollut vaisu, ei muuten kipeä. Olkoon nyt vielä ainakin yhden päivän levossa ja sitten katsotaan kiinnostaako liikkuminen missään muodossa.

Koirapojat voivat hyvin, Leffe sai hännänpäänsä veriseksi, se höntti kun läimii kaikki nurkat ja kulmat hännällään. Ei ihme, että nyt sitten vähän aukesi iho. Ei tarvittu kipsiä eikä laastaria, tuskin edes huomasi.

Lumet ovat sulaneet ihan huimaa vauhtia ja maa alkaa olla hienosti kuivahtanutkin lumien haihduttua. Iso-J kärkkyy aina tilaisuuden tullen haravansa kanssa ja lumen alta paljastuva nurmi saa raaputusta heti aluksi.

Minä yritän vielä pitää näppini kurissa kukkapenkkien pöyhimisen suhteen. Nyt kun sitä aikaa olisi niin tekisi mieli kerralla rynnistää kuopimaan. Ei ole viisasta vielä se. Ja ostin chilin. Puolimetrinen taimen piiska tuolla odottelee kasvihuoneeseen pääsyä. Sijoitin sen viileään eteiseen jossa on valoa ja viileää. Niistä muista chileistä ei toinna puhua enempää.

Uusia lintuja on ilmestynyt äänimaisemaan, en minä niitä tunnista muuten, kuin että aamuisin koivikossa vislailee ja lurittelee vanha kunnon satakieli. Ruisrääkkää vielä odotellaan, toivottavasti se  harvinainen (ja hermoille käypä) vieras taas tulee. Näin myös hienon 11 -päisen joutsenparven ylilennon. Kaarsivat nätisti metsäntakaiselle pellolle ja tööttäsivät komeasti. Heti tuli ylevä olo.

Nyt on syytä kaartaa kaupunkiin, kaikenlaista pientä käpisteltävää on taas päivään ohjelmoitu. Heipat sulle, missä lienetkin!