perjantai 25. maaliskuuta 2016

Menneen talven lumet

Aikamies

Hiljainen viikko alkaa olla loppusuoralla, nyt hissutellaan Pitkäperjantaita. Ikkunan takana sataa hiljakseen lunta. Tällä kertaa olen sateesta erittäin tohkeissani. Se on nimittäin sillä lailla, että nyt tuo sade on vihdoin alkaa nitistää lumipeitettä ja ennenkaikkea, sen myötä loppuu liukkaan kelin jääterrori. Piha on ollut suorastaan hengenvaarallinen liikuttava koska jään päällä ei pysy hiekka eikä mikään.

Siinä ovat olleet tervekoipisetkin persiillään, saati sitten me köpöttelijät. Nyt lumi tekee jään pinnasta tahmean ja tarttuvan. Asteet ovat jo nyt plussalla ja tästä nähdäkseni vielä vaan lämpenee. Juuri näin, tämä on sitä kehitystä josta minä pidän! Tervetuloa kevät.

Kävin juuri viemässä Nuorimmaisen tallille ja moikkasin samalla Ponimiestä. Kyllä se on nyt jo niin iso ja aikuinen. Järkevä ruuna, semmoinen kuin pitääkin. Pientä pilkettä on silmäkulmassa ja aina aktiivinen ylähuuli tutkii taskut ja korvantauksetkin jos ja kun jälleennäkemisen riemua koetaan. Ponimies käänsi oitis ahterinsa rapsutettavaksi ja tällä kertaa kävelykepin jääpiikit olivat erityisen yninän ja öhinän aihe.

On se hieno. Ja rakas.

Ei mulla muuta tänään, jatkan lumisateen ihastelua! Nyt lähtee lumet, ihanaa!

Rauhallista Pitkäperjantaita, missä lienetkin.


tiistai 22. maaliskuuta 2016

Ote omasta elämästä


Kukkaispoika Leffe, vaihteeksi vähän kesäisemmän vuodenajan kuva. Trimmausaika sovittu kiirastorstain iltapäivään, sitten lähtee liehukkeet ja muu turha (lue: ohdakkeenpalloja ja hiekkaa keräävä) karvoitus. Olkoonkin, että turkkikoiran sileäksi ajelevat kärventyvät kuulema hiljaisella liekillä pahoista teoistaan. Leffe ei karvojaan tarvitse kun näyttelyihin ei ole kelvollinen eikä täällä kotona niistä ylenpalttisista karvoista ole kuin riesaa.

Nyt keväällä irtokarvaa on muutenkin ihan julmasti joka puolella, kissat varistelevat karvojaan ja Peetustakin irtoaa valkoista nöyhtää. Pitäisi hankkiutua Kasvistädin tykö hakemaan kimppatilauksena hommatut groomer -kapulat, niillä kuulema lähtee tuppo jos toinenkin. Otin kaksi, isompi hevosia varten ja pienempi näitä pikkuepeleitä varten. Saas nähdä miten Felix panee suunsa kun lähestyn kissoja groomeri valmiina. Hyvällä tuurilla se ei piittaa yhtään. Huonolla tuurilla se käy kusemassa kenkiini. Tai treenikassiin.

Niin, treeni! Siitähän minun piti muutama rivi kirjoittaa.
Olen saanut tukevan otteen omasta elämästäni! Puuttuva palanen, liikunta, on jälleen lupaavasti osa arkeani. Ja nythän jokainen kuntosalilla vietettämäni minuutti on yleisesti hyväksyttyä kuntoutusta ja terapiaa, ei turhanpäiväistä ulkonäkökeskeistä keikistelyä <--- kin...="" minne="" p="" piikki="" pit="" sinne="">
En oikeasti ymmärrä sitä ajattelua, että kuntosalilla treenaaminen olisi tuota edellämainittua turhanpäiväisyyttä. En etenkään silloin, kun siellä rehkii paremman kuntonsa eteen kuka mistäkin lähtökohdista sinne pinnistelleenä. Siellä näkee kaikenlaista lisävastusta; liikoja kiloja, ikävuosia, klenkkakinttuja, skolioosiselkiä, ihan kaikkea. Jumalauta, minusta jokainen salille hankkiutunut on sankari, jolle pitäisi myöntää kansanterveyttä edistävän vapaaehtoisen liikunnan ja kuntoilun kirkkain mitali.  Siellä me sulassa sovussa pyörimme, vanhat ja vaivaiset, riskit ja rimpulat, fitnessbeibit ja punttipojat. Kaikille on tilaa.

Minä aloitin tämän uuden kuntoutumiseni vaihtamalla lämmittelytekniikan uuteen. Tähän saakka olen sätkinyt crosstrainerissa alkuun 10 minuuttia ja lopuksi verkkaisemmalla tahdilla vähintään 5 minuuttia. Nyt on toisin! Koska minusta ei ole tällä kunnolla vielä sätkimään (ja se on ihan pahuksen puuduttavaa neljännen vuoden jälkeen), parkkeerasin ahterini soutulaitteeseen, köytin töppöset kiinni ja aloitin veivaamisen. Kun rytmistä saa kiinni ja ajatukset nollattua, soutelu on mahdottoman mukavaa, tehokasta ja nivelille ystävällistä.

Soutelun jälkeen emäntä on lämmin ja valmis sitkeään treeniin. Turha kai mainita, teen kaiken hitaasti, pienillä painoilla ja mahdollisimman puhtaalla tekniikalla. Minä siis peilaan salilla!!!
Peili on armoton, se näytää kropan vinouden ja auttaa oikaisemaan.

Painoilla en juhli, teen pitkää sarjaa ja paljon toistoja.
Hyvä tulee silläkin tavalla, eikä ainakan mitään turhia takapakkeja tule revähtymien tai muiden harmien muodossa. On muuten ihan huippuhomma, etten ole vielä kertaakaan rikkonut itseäni treenissä, tässä kiitän peilikuvan tyyppiä ja sitkeää lämmittelyä ynnä puhdasta tekniikkaa. Ei ne romut siellä tangon päässä tai pakassa vaan se, miten ne liikutellaan ylös ja alas.

Mikä parasta, korvien välys laulaa kiitosta ja ylistystä. Näin on hyvä ja treeni jatkuu.




Samaan aikaan Ison Kirkon iloihin siirtynyt Iso-J oli tehnyt tarpeellisia hankintoja. Astianpesukoneemme sanoi itsensä irti palveluksesta ja tässä on useampi viikko tiskattu käsitiskiä, kirottu ahdasta kuivauskaappia ja manattu muutenkin.

Onneksi tämäkin piina loppuu ja uusi uljas tiskari saapuu kotiin parahiksi pääsiäiseksi. Samassa kyydissä tulee kaksi uutta postilaatikkoa ja pari kaapin ovea. Jälleen kerran Vahinkopalvelusta löytyi se mitä tarvittiin ja sopuhintaan. Koko lasti reilut 400 €, pelkän tiskarin myymälähinta on liki 900 €,  joten kannatti odotella muutama viikko. Jos joku ei tiedä, Riihimäellä on Vahinkopalvelun myymälä. Sinne päätyvät vakuutusyhtiöiden myymälöille korvaamat uudet laitteet kun niitä ei voi vahingon jälkeen enää myydä täyteen hintaan kaupassa. Tämä tiskari on jonkin kodinkonemyymälän vahinkokuormasta, sprinkleri suihkinut vettä myyntipakkaukseen päälle, paketti kuivuttuaan kurttuinen ja siksi myyntikelvoton.

Meillä on pyykkikone, jonka kyljessä (kalusteisiin upotettu, edestä täytettävä malli) oli naarmu. Kyseinen 'vika' ei haittaa koneen käyttöä millään tavoin, mutta kuluttajahan ei maksa vioittuneesta tuotteesta täyttä hintaa. Samoin liesi, siinä oli kanssa jokin pieni kolhu jossain kohdassa, täysin priima Upon parempi malli. Jää-viileäkaappi oli myös jonkin väriviirun sivuunsa saanut 'vahingoittunut' vehje.

Näin. En suoraan sanoen muista, milloin olisi ostettu joku kodinkone (paitsi televiissori ja läppäri) kaupan hintaan. Kyllä vähintään puolet pitää pois saada ovh:sta.

Päivän uutiset ovat surullisia, Eurooppa ei ole ollut aikoihin se vanha ja vakaa alue, nyt se on daeshin kaltaisille roskajoukoille helppo iskukohde. Pienessä tilassa saadaan hirvittävä tuho pommeilla ja räjähdevöillä. Samalla yksi terroristi vilahtaa Paratiisiin. Toivottavasti eksyy matkalla ja kärventyy ikiajat aivan jossain muualla.

Ei näin, maailma. Ei näin.




sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Bongauksia

Ready, steady, roll!!!

Ihan vaan pari huomiota sunnuntaille. Kissa pesukoneessa. Tulin takaovesta sisään ja minulla oli outo tunne, että minua tarkkailtiin. Tokihan olemme tottuneet Oscarin ninjailuihin, mutta nyt se ryökäle vei stalkkauksen ihan uudelle tasolle. Retkotti reteässä selkänoja-asennossa pyykkikoneen rummussa, tuo luukku oli melkein kiinni.

Enää ei voi pyykkiäkään ladata koneeseen ilman, että rumpu on tsekattu pummilla matkustavien  pieneläinten varalta.

Toinen huomio autoa tankatessa. Tokihan piiloväkeä, haltioita, peikkoja ja maahisia ynnä tonttuja on, mutta nyt on joku ollut todella huomaavainen ja varannut Pistokepaikan haltioille ihan oman tilan. En kyllä käsitä mitä ne tekevät tuossa, lataavat itseään? Onko niillä joku kommuuni tuossa pistokepaikassa? 

Me emme ole täällä yksin

Kolmas, ja huolestuttavin huomio. Nuorimmainen pelaa Kim Kardashian -peliä (joku puhelin appsi). En tiedä mitä siitä ajatella. Elämme outoja aikoja.

Enkä tiedä minkälaisia kuvia Perikunnalla on puhelimissaan perheestämme, tässä tuorein versio minusta. Joku ufoeditori on nyt näköjään testissä ja Torpan Armokin on muuttunut humanoidiksi. Johann af Grannin visiittiä odotellessa rapistelen folioturbaanin päähäni ja odottelen yhteyksiä vaikka noilta Pistokepaikan haltioilta.

Illanrattoa, missä lienetkin!