lauantai 6. helmikuuta 2016

Sötnosar

Liha, tule lähemmäs, mie maistan

Peetukin tuli katsomaan kun Ponimies ja uusi tiiminjäsen liikehtivät kentällä.
Kenttä oli pehmeä ja raskas, linkouksen jälkeen on satanut kuitenkin liki 20 cm uutta, pehmeää lunta. Koska kenttä on aivan sula lumen alla, se on nyt todella raskas pohja tehdä juuri mitään, hevonen jolla on järkyttävä talvikarva (Ponimies liioittelee aina) on hyvin hikinen hyvin äkkiä.

Olen todella vaikuttunut uudesta tiiminjäsenestä, saakoon hän nimen Ässä, etunimensä ensimmäisen kirjaimen mukaan. Hän katsoi ensin kuinka Nuorimmainen ratsasti, antoi muutamia toimivia ohjeita ja sitten vaihtoivat lennosta kuskia. Ponimies on niin hyvin koulittu (pisteet meille ja meidän tiimille), että hänen oli helppo löytää ne oikeat, hyvin herkät ja pienet avut joilla Ponimies liikkuu parhaiten. Tähän on kyllä myönnettävä, että minulla ei ole mitään tekemistä Ponimiehen ratsastettavuuden kanssa. Olen vain kantanut heinää eteen ja kuskannut hevosia talliin ja takaisin.

Samaan aikaan Peetu teki nenätuttavuutta Töttiksen kanssa, yritti tietysti heti näykätä nenästä palasen maisteltavakseen. Töttis oli hyvin lempeällä tuulella ja antoi pikkukoiran haistella. Mutta rajahan se on hevosenkin huumorilla, Peetu sai tyytyä nuuhkimaan kauempaa kun yritti uudelleen kajota Töttiksen turpakarvoihin.

Älä pikkurekku jaksa

Niinpä Peetu keskittyi kaivelemaan lantakikkareita lumen alta. Töttis nojaili Esikoiseen ja oli niin tyytyväinen, että haukotteli mojovasti ja melkein nukkui ihmistyynyynsä nojaten. Lämmin ja unisen rento hevonen on muuten valtavan hellyttävän näköinen tapaus.

Kun Ponimies oli asianmukaisesti hoidettu ja loimitettu, me siirryimme tupaan lämmittelemään kahvimukillisten äärelle.

Koska Ässä piti näkemästään ja me vastavuoroisesti koimme hänet oikeaksi tyypiksi tiimiimme, sovittiin seuraavaa. Hän käy näillä näkymin (sääolojen salliessa) aluksi joka sunnuntai pitämässä tunnin Nuorimmaiselle ja Ponimiehelle ja tarvittaessa ratsastaa Ponimiehen 'läpi' ennen tai jälkeen opetustuokion.

Kevään ajan jatkamme näin, sitten ratsukko jää kesätauolle kun hevoset siirtyvät laitumelle lähitallille, sille tutulle ja turvalliselle ja me lehahdamme Hipsaaniaan. Syksyn lukujärjestys pohditaan sitten myöhemmin. Kesällä harkitaan mitä pikkukisoja voisi käydä nypyttämässä tai hoppaloikkaamassa.

Edelleen jatkamme hyväksi havaitulla rennolla tekemisellä niin, että se on mukavaa ja mielekästä kaikille osapuolille. Kun kysymys on kuitenkin harrastuksesta. Ikävää ja epäreilua on saattaa hevonen niin nyppiintyneeseen tilaan, että se protestoi kaikkea vastaan. Ei ole kuskillekaan kiva hammasta purren ratsastaa. Ne harvat hohtohetket jossa sekä ratsastajalla, että hevosella on hyvä päivä ja biorytmit kohdallaan, ovat tämän harrastuksen suola. Niiden takia jaksaa hiertää perustreeniä.

Jännä nähdä miltä estekorkeudelta jäädään ensi syksynä talvitreenijaksolle eli chillailemaan.

Jos ei saa hevosenlihaa, syön hevosenlantaa

Muiltakin osin lauantai on ollut rento ja kiva. Aamulla kurvailin Nuorimmaisen teamgym -harkkoihin ja kipitin itse salille, aamu alkoi rivakalla askeltamisella BodyStep -tunnin merkeissä, teemana taas kerran syvät kyykyt. Voipi olla huomenna pohjelihas lyhkäisen tuntuinen. Eipä se kyllä järin pitkä ole muutenkaan.

Olen tuntenut itseni BodyStep -tunneilla kauhean kömpelöksi, hitaaksi ja kaksi vasenta jalkaa omistavaksi. Ihana koutsi kertoi, että minulla on sen verran lihasta jo kertynyt kinttuun, että se ei voikaan olla yhtä nopea kuin rimppakinttuisemmalla kanssajumpparilla. Ihanasti lohdutettu, kiitos.

Huomiseksi kalenterissa olisi kirkonmenoja Taizemessun merkeissä sekä BodyBalancetunti Perikunnan kanssa. Jotenkin kaipaan molempia, toivottavasti ehditään kirkosta salille ajoissa.
Siitä onkin hyvä laskeutua huiliin ja pakkolepoon muutamaksi päiväksi.

Tänään on vuorossa iltatallin lisäksi sauna. Vetäisin just pikkupussillisen karkkia, nyt tuntui ansaitulta.

Hyvää lauantai-iltaa, missä lienetkin!
Tämä loppukaneetti tässä alla pätee muuten myös ihmisiin...

Amen to that!



perjantai 5. helmikuuta 2016

Viikko 5

Sydäntalvi Suomessa

Viikko perjantaissa. Kaikkea sitä muutamaan päivään mahtuukin, eikä tarvitse edes yrittää. Hurjan kiva viikko kuitenkin ja tänään oli erityisen kiva päivä. Lounasseuraksi valikoitui Esikoinen jolla on tässä jaksossa lyhyt perjantai ja hetkeä myöhemmin pöytään istahti myös Nemppa jolle osui työreissu näille kulmille. Ja kummipojan synttärit. Ja olipa paikallinen autokauppias tyrkyttänyt kaupungin mehevimmän Runebergin tortunkin kahvin kera, aidosti kateellinen täällä jälkikäteen huutelee. Siinä vaiheessa päivää tosin minä ja Esikoinen olimme jo ruokaettonilla Torpalla. Minä nimittäin tilttasin vatsani tukkoon ihanalla Browniejälkkärimössöllä.
Niinkuin se lounaaksi nauttimani Luomuhäränlihacheddarburgeri ei olisi riittänyt.

Tänään ei sitten ole tarvinnut muuta syödäkään. 

Oli kiva saada Nemppa Torpalle vielä illallakin. Ihan huippujuttu kun jaksoit ohjastaa Redsien ilta-ajelulle. Eläinosasto väläytteli taas lahjakkuuttaan, älä enää kysy kuinka voit? vaan kuinka henkinen tilasi voi? Ei tässä seurassa voi enää olla kovinkaan ryppyotsainen, oh my, oh my...

Lauantaille on ohjelmoitu vähän jumppaa Nuorimmaisen teamgymtreenien ajaksi ja nyt vihdoin puhun oikeasta lauantaista kun on syytä odotella sitä uutta treenaria Ponimiehen tiimiin. Viime lauantaina olin aikaani edellä eli plärännyt kalenterista yhden viikon ohi. Kenttä on lingottu alkuviikosta vähemmälle lumelle ja nyt satanut lumikertymä tekee siitä todella pitävän ja hyvän treenipohjan. Ponimies on liikehtinyt oikein hallitusti ja hyvin tällä viikolla. Ilman satulaa tosin, kuskin kanssa tai ilman. Ei se päämäärä vaan matka.

Lunta on satanut sen verran, että kolaa on saanut kävelyttää pitkin pihapolkuja. Ja kahdet nokoset on keskeytetty äkäisellä haukkurähinällä kun Torpan Soldiers of Dogarmy piskipartio on raportoinut pihaan tunkeutuvasta lumitykkitraktorista. Se oli kyllä kiva, että hevoset eivät noteeranneet kentän linkoamista juuri muuten kuin karauttamalla kolmen raviaskeleen verran vasemmalle ja sitten takaisin heinäkasalle.

Maanantain savonkiemuroista ei sen enempää, kyynärtaipeeseen laboratorion näytteenotossa nakutettu tuplareikä mustelmineen alkaa haalistua. Ensi viikolla sitten lisää sitä sorttia.

Tämä allaoleva kuva kertoo millä asenteella lähden aneurysmaa selättämään, nyt sanan lamb voi korvata sanalla aneurysm...

Asenne ratkaisee!
Leppoisaa viikonloppua, missä lienetkin!
Minä lähden nyt oikoseen, aamulla on taas aikainen lähtö.

PeeÄäs:
tässä linkki tänään julkaistuun musiikkivideoon jossa Karjalaisten laulu päivitettiin tälle vuosituhannelle. Kannattaa katsoa maisemien vuoksi jos ei muuten kantti kestä :D

tiistai 2. helmikuuta 2016

Kävin Savossa

Ikeassa

Aamuvarhain änkesin Hopianuolella länteenpäin menevään liikennevirtaan ja heti Käsämän teboilin jälkeen sain kurvailla yksin, aina Jännevirran sillalle saakka.

Ihme ja kumma, löysin heti oikean oven josta tölmäsin sisään, suoraan näytteenoton aulaan. Mietin koko ajan kuumeisesti ympärille pälyten "mikä hitto meni pieleen, ei voi olla näin helppoa?". Jonotusnumeroni 304 tuli pelottavan äkkiä. Näytteenottaja oli ystävällinen naisihminen. Outoa. Hän haki jotain erikoisputkia joihin lirutteli vertani, sitä josta hiihtoliitto varmaan maksaisi muikeat summat. Käsitteli näytteitä nätisti ja varoen, on kuulema joku niin erityinen vekotin jolla ne analysoidaan, ettei vastaavaa ole Islabin muissa toimipisteissä. Siksi piti mennä näytettä antamaan sinne asti, pitää saada analyysiin mahd.pian suonestalaskun jälkeen.

Täysin pökertyneenä kaiken sujuvuudesta tepastelin takaisin savolaisuuden kierouden multihuipentumaan, pyöreään parkkihalliin. Siellä ei ole mitään jakoa pysäköidä autoaan sisärinkiin, etenkin jos autossa on yhtään mopoautoa leveämpi keula. Ne paikat ovat kuin pizzasiivuja. Ulkoreunalle mahtuu isompikin keula ja turha kai sanoa, paikat ovat aina täynnä. Ylös piti ajaa ennenkuin vapaata löytyi.

Hyvillä mielin lasettelin parkkitalon rinkiä alaspäin ja tein hillityn kurvin puomille, kräks. Ääni jota jokainen autoilija vihaa, etenkin jos se kuuluu jostain oman vasemman etulokasuojan suunnalta eli äärimmäisen terävästi ja korvia- sekä lompakkoavihlovasti. Peruutus, oikaisu, lipuke automaattiin, puomin ali ulos ja ensimmäiseen mahdolliseen koloon tutkimaan vahinkoja. Onneksi vain ihan pieni peltipainauma ja pieni naarmu painauman kohdalla.

Samperin kepulit, semmoisen korkkiruuvin ovat parkkitaloksi laittaneet ja vielä niin älyttömän ahtaat puomilleajorännit!!

Koska aamupäivä oli vasta alussa, kurvailin Matkuksen ostoskeitaaseen. Kaupat vasta aukoivat oviaan joten käytävillä oli tilaa. Muutama alen loppurysäyslöytö tarttui matkaan, 75 %:n ale Stadiumin hyvälaatuisesta hupparista oli vastustamaton.

Ponimiehen garderoobi sai täydennystä myös, Horsewaren loimet eivät ole ikinä alessa, mutta koska ne kestävät hevoselta toiselle vuodesta toiseen, niihin kannattaa panostaa.



Lounaaksi tarjoutui tilaisuus vietnamilaiseen ruokaan. Ei se nyt ehkä ihan autenttisinta ollut, sushista kääretorttuun oli valikoima. Hyvin söin ja kympillä selvisin.

Hyvinsyöneenä otin suunnan kohti Ikeaa, sieltä piti vain pari juttua hakea ja klassisella kukkurapäisellä kärryllä sieltä poistuin. Vähältä piti, ettei päällimmäisenä keikkunut sitruunapuuta hedelmineen, semmoinenkin siellä olisi ollut tyrkyllä.

Kotimatka taittui sekin ongelmitta, yksin sain taivalta taittaa. Onneksi sain lääketieteellisen neuvonantajani puhelimeen ja monta mitäsjos -kysymystä sai järjellisen selityksen. Kiitos taas.

Mitään lumimyrskyä en päivän aikana nähnyt, vähän sateli jossain ja Kallansilloilla vähän enemmän.
Tästä on hyvä lähteä iltatallin kautta yöpuulle, viikon päästä takaisin Savoon. Onneksi tässä on kaikenlaista säätöä sitä ennen, ei ehdi turhia hötkyillä.

Mukavaa tiistai-iltaa, missä lienetkin!

Maanantain päivällinen, lohisalaatti ja lisät

PeeÄäs: tänään kuulema alkaa islantilainen poliisisarja, aion katsoa vaikka vain maisemien takia. En tosin tänään vaan tallennettuna jossain sopivassa tilaisuudessa.


sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Tsirpulat ja noutajat

Sakkia on kuin SaiPan matsissa

Sunnuntai on oikein hyvä päivä kanalan siivoukseen.
Paskalauta, siis semmoinen orren alla kulkeva vesivaneri oli nääntyä taakkansa alle ja päätin siivota koko hotellin samalla vaivalla.

Avasin ulosmenoluukunkin ja ainakin muutama maatiainen hönöili hyppäämällä lumeen. Rääkymisestä päätellen ei ollut kiva jekkunen, kauheaa motkotusta pitivät sisääntullessaan.
Nyt siellä kelpaa taas potpottaa kun on puhdasta purua pesissäkin. Kylpypaikkaa en nyt sydäntalvella sisätiloihin laita, se on tuhkassa koko kanala jos erehdyn sinne semmoista viemään. Saavat kärvistellä muutaman viikon vielä. Jos sää sallii, vien kylpytynnyrin ulkotarhaan ja avaan aamulla luukun. Äkkiä tytöt hoksaavat että DaySpa on tarjolla ja leyhyttävät haiskahtavaa siivenalustaan tuhka-astiassa enemmän kuin mielellään.

Leif eli tutummin Leffe osoitti luontaisia noutajakoiran taipumuksiaan. Olikohan se perjantai-ilta kun olin kanalassa vaihtamassa vielä kerran vesiä ennen valomerkkiä. Leffe ja Peetu touhusivat pihalla eli kuseskelivat valkoisia lumipenkkoja. Olin maatiaisten puolella eli kanalan takaosassa kun etuosasta kuului kauhea rääkyminen. Leffe seisoi keskellä kanalan lattiaa valkoinen silkkikana suussaan ja heilutti vimmatusti häntää. Niin vimmatusti, että koko koira heilui ja kanaparka siellä suussa sätki myös. Tottakai voittajat tekevät kunniakierroksen ja niin silkkikananen pääsi pikkuiselle pihakierrokselle spanielin suussa.

Eihän Lefa osaa purra ja noutajat toimittavat saaliin vahingoittumattomana metsästäjälle, eli tässä tapauksessa minulle. Mielellään Lefa luovutti rääkyvän kanasaaliinsa minulle ja poistui ilmeisen tyytyväisenä saavutuksestaan. On se pentele. Kana säilyi rytäkästä ilman haavereita ja koska kyseessä on silkkikana, ei mentaalipuolikaan kärsinyt mitään. Mikäs tyhjää särkisi.

Kanalassa kaikki hyvin ja nyt on luukkukin taas kiinni. Haen huomenna kauppareissulla yhden juomakupin lisää ja kummallekin porukalle kaalinpään nokittavaksi.

Viikonloppu sujui ilmanpuhdistuksen merkeissä muutenkin, yksi jos toinen avasi sanaisen arkkunsa ja ehkäpä nyt on taas tilanne päivitetty ja pahimmat angstit purettu. Eikä hampaankoloon jäänyt kenellekään mitään isompaa hiertämään, saati että nenäonteloissa olisi herneitä tai muita ryynejä.

Tummat tytöt ylähyllyllä
Esikoisen Partyt sujuivat hienosti, vieraat viihtyivät ja tarjoilut maistuivat. Me palasimme evakosta kotiin Peetu trimmattuna ja kaikenlaisia tarpeellisia tarvehankintoja tehneinä. Nyt minulla on se ulkoinen usb-liitäntäinen SuperDriver. Oli jo Samsungin versio käsissä, mutta hyllyn takaa salakuunnellut toinen noheva myyjäpoika kipaisi Applen oman (noin tuplasti Samsungin hintainen) driverin kanssa. Olikin heillä hyllytavarana. No sehän me sitten otettiin. Huomenna avaan paketin ja yritän keskittyä koulutusmateriaaliin.

Iso-J lähtee aamuvarhain reissuun ja Esikoinenkin on yhden yön yli tukioppilasreissulla eli me jäädään Nuorimmaisen kanssa kaksistaan. Syödään lohisalaattia ja otetaan rennosti niinkuin parhaaseen maanantaihin sopiikin.

Tiistaina suuntaan Kuopijoon, tahtovat näpistää karjalaista verta näyte kerrallaan eikä täällä otettu näyte kelpaa. Niinpä yhdistän reissuun pari muutakin käyntikohdetta. Onhan se nyt ihan tyhmää ajaa sinne vartin käynnin takia. Ikeassa syön lihapullat.

Kalenterissa on muitakin sovittuja menoja. Koska tämä on viimeinen viikko ennen Toimenpidettä, on pakko hoitaa muutama rästijuttu pois. Sitten sopii hankkiutua sairaalaan. Pitävät siellä yhden yön ennen Toimenpidettä ja pentele soikoon, Toimenpidepäivän iltana en pääsekään kotiin vaan pitävät yön yli seurannassa. Tulee kiire loppuviikko. Torstaina on pakko päästä kotiin. Tuleeko Torpan päiväkirjaan merkintä "Pako Savosta", se jää nähtäväksi.

Siitä sitten enemmän ensiviikolla.
Ponimies pääsi tänään hankitreeniin ja Nuorimmainen sai tuta isot liikkeet kun Ponimies tarpoi hangessa raviaskelta. Huomenna auramies tulee katsomaan miten kenttä saataisiin vähemmälle lumelle mutta säilyisi silti sopivan pitävänä eikä jäätyisi luistinradaksi. Linkous lienee ainoa vaihtoehto. Onneksi on tilaa lingota. Pitää vaan yrittää muistaa sanoa, ettei linkoa hevostarhaan päin, voi nimittäin olla villiä menoa kun hevoset saavat lumitykistä täyslaidallisen.

Mitäpä tässä pidempään. Sauna on lämmin ja viikonloppu on mukava päättää ansaittuihin löylyihin.
Mukavaa viikonalkua, missä lienetkin!

Peltotyöläinen