perjantai 29. tammikuuta 2016

Menoa etsimässä?

Villiä menoa
Todella villiä, pää kääntyi

Perjantai, tuo arkisen aherruksen päätöspäivä! Sitä juhlistettiin koko Torpan voimin mönkimällä kuka mihinkin koloon hämäränhyssyn ettonille. Minä löysin Oscarin yläkerrasta makuuhuoneesta ja soma oli lämpimän kissakäärön vieressä pötkötellä. Nasse, Kemikaali-Ali pyrki myös samoille patjoille ja osasi tällä kertaa olla tarkkana päästöjensä kanssa.

Enpä muista tätä tapahtuneen, että ihan koko lössi nukkuu iltapäiväunet yhtä aikaa. Että näin raisua menoa täällä.

Heräämisen jälkeen Esikoinen ja Iso-J kurvasivat kaupunkiin pakolliselle jääkaapin täydennysreissulle ja haalimaan tarjottavia huomisille Esikoisen synttäreille. Minä siirryin tallisiivouksen kiihkeätempoiseen maailmaan ja Nuorimmainen lähti Leffen kanssa kylätielle, menoa etsimään.

Nyt odottelen, että perjantai-illan eväs valmistuu uunista ja perhe saa lämmintä ruokaa. Iso-J harrastaa kolatesta pihalla ja Perikunta hoitaa iltatallin.
Jos ihan raisuksi heittäydytään, saatetaan ropsauttaa sisäsauna tulille.

Norssihenki elää

Eilisestä on mainittava visiitti Esikoisen ilmaisutaidon ryhmän syksyn produktion näytökseen. Hienosti toteutettu Unelmien Kääpiö (Kääpiö ja seitsemän Lumikkia) näytelmä oli hauska ja oivaltava. Illan näytös oli jo kolmas saman päivän aikana ja kotiin ajeltiin ihan hissuksiin, esiintyjä jännityksen kaikottua autuaasti haukotellen. Oli vielä niin pahuksen pliukas tie, ettei kaasuläpykkää tehnyt mieli polkea ihan loppuun saakka. 

Iso-J kotiutui myös ja vietimme parisuhteen laatuaikaa (ei todellakaan) mättämällä katolta varaston oven eteen pudonneet lumet pois ja tiputtamalla loputkin. Lumi oli jo vääntänyt paloportaat vinkkeliin ja irroittanut samassa väännössä muutaman seinälaudan.

Pikkuisen väsytti ja isosti vtutti kun pääsin nukkumaan. Aamulla heräsin kokovartalokipsissä tai siltä se tuntui. Täysjumissa koko akka.

Onneksi reipas aamujumppa kuntosalilla ja sen perään Body Attack verrytti niin, että kykenin jälleen jonkinlaiseen toimintaan.

Sitten pitää vielä mainita se, että ei ole helppoa näiden nykyautojen pesurissa käyttäminen. Iso-J komensi ajamaan osuuskaupan kirjainaseman (tahallani kirjoitan pienellä ja väärin) pesuriin. Siellä hän viittilöi ajamaan Hopianuolen suoraan pesukadulle, hän oli ostanut pesutkin valmiiksi. Minä ajoin vasemman renkaan kiskolle, sammutin auton, otin vaihteen vapaalle ja katsoin, ettei käsijarrunapissa pala valo.

Alkoi lupaavasti, vettä ja pesuainetta roiskui tuulilasiin. Muuta sitten ei tapahtunutkaan. Auto ei liukunut kiskoilla eteenpäin milliäkään. Kallistui vähän. Siitä me Esikoisen kanssa katselimme miten pesukadulla harjat huiskivat ja vesi suihkusi, Hopianuoli jökötti lähtöviivalla kuin muuli. Lopulta päädyimme henkilökunnan kanssa siihen, että pidän auton käynnissä pesun ajan, koska sillätavoin sain käsijarrun (tai rengaslukituksen) pois päältä ja auto liukui hallin läpi.

Auto oli suunnilleen yhtä likainen poistullessaan koska pesuohjelma meni sekaisin. Onneksi asema hyvitti pieleenmenneen pesun uudella.

Täytyy selata ohjekirjasta miten pesurissa toimitaan, joku kikkakakkonenhan tuohon on oltava. Vasiten kokeilin kotona, kun auton sammuttaa, kuuluu ääni joka kertoo, että nyt meni rengaslukko (tai joku) päälle. Vaikka vaihde olisi vapaalla, auto ei lähde valumaan. Olivat miehet jutelleet Hopianuolen pesureissun aikana eikä tämä tapaus ole ensimmäinen laatuaan. Kuulema joitakin autoja ei voi viedä pesuriin jossa on vetokisko. Eritoten Nemppalaan lähetän nyt vakavan varoituksen sanan, tutki ihmeessä Redsien ohjekirjasta miten pesukadulla toimitaan. Ei kuulema ole helpoimmasta päästä se automerkki.

Nyt alkaa perjantai-illan meno ja meininki, nakkelen lautaset pöytään ja huutelen porukan syömään. 
Ei tämän ihmeempää eikä menevämpää. Hyvä näin.
Kivaa perjantai-iltaa, missä lienetkin!

Nätti kuin näätä (Peetun käsittelyn jälkeen)

PeeÄääs: kuvissa esiintyvät koirien lelut ovat rikki ja niitä todellakin vahingoitettiin kuvien ottamisen aikana. Leffeparka, joululahjat säpäleinä. Sen siitä saa kun lyöttäytyy Peetun völjyyn. Turmiolan terrieri se on.

torstai 28. tammikuuta 2016

Pala kakkua

Tiistai-illan valinta

Heipä hei taas. Niin ollaan rämmitty torstaihin ja viikko alkaa olla viimeistelyjä vaille valmis. Tämä viikko on viimeinen tätä tammikuuta. Säitä jos katsoo niin huhtikuuta eletään, +3° ja vesi/räntäsadetta. Kalenteri kuitenkin jököttää vielä tammikuun lehdellä. Esikoinen täyttää 16 ihan pian, voi himpula sentään. Muistan niin hyvin kuinka istuin valtavan vatsani kanssa untuvatoppiksessa Meilahden bussissa ja ramppasin yliaikakontrolleissa kahden päivän välein. Oli kuuma ja oli tönkkö olla. Oi niitä aikoja! Nyt täällä honkkelehtii pitkäkinttuinen ja hetkittäin pelottavan fiksu teini. Toinen tulee perästä. Ja kahden vuoden päästä ryökäle saa jo äänestää, monen muun oikeuden lisäksi. Mutta takaisin tähän talveen joka on talvista kummallisin.

En voi sille mitään, mutta minusta kaikki varoitukset alkaen lumisateesta ja tienpintojen liukkaudesta alkavat olla jo hysterian lietsomista. No shit Sherclock, talvi on talvi ja silloin on lunta, jäätä, liukasta, hankalaa. Nykyisin varoitellaan ihan erikseen liukkaista kävelyteistäkin. Miten tyhmiä ihmiset ovat vai pidetäänkö meitä tyhminä? Kyllä kai jokainen tajuaa, että talvella voi olla liukasta myös siellä kaduilla.

Meille maanantaina ja tiistaina satanut lumi oli kuohkeaa ja helppoa kolattavaa. Nyt se on hemmetin märkää, raskasta ja pistää puuskuttamaan. Onneksi Iso-J tulee kotiin tänään ja lupasi hoitaa pihan suuret linjat ynnä hienosäädön kuntoon.

Tämä viikko on sujunut ihan normaalisti. Paitsi että olen ängennyt päiviini vakoilureissuja kuten aiemmin kerroin. No mitä vaklasin? Kaupungin Pilatestuntien tarjontaa, yksi paikka vielä jäljellä. Osa vaatii toisen käynnin ja oma suosikki löytyi jo. Jos tuulet ovat suotuisat ja luoja suo, minusta tulee isona aloitteleva Pilatesohjaaja. Valmiiksihan siinä hommassa ei ikinä tule, aina on uutta opittavaa ja jokainen ohjattava on erilainen. Koulutuksessa, tässä ensimmäisessä, on kolme tasoa jotka on tarkoitus suorittaa tämän vuoden aikana.

Tiistai-illan juomavalinta oli helppo. Vihreä tee sai jäädä purkkiin, sen sijaan kalastin jääkaapista siellä kierineen, uutena vuotena avatun pullon ja huitaisin siitä lasiin palautusjuomaksi. Hyvin palautti, hyvin nukutti. Päivä oli ollut pitkä, meinasin jo nukahtaa saunaan.

Pala kakkua?

Odotan tulevia koulutuksia innolla. Eilen Postipate toi kaksi paksua kirjekuorta, toisessa sentin paksuinen puntti paperitavaraa, toisessa kaksi dvd:tä. Tuo paperitavara on mahdoton mapitettava, virittelin oman sidonnan koska kolmireikäisiä mappeja ei näillä selkosilla myydä. Eikä voi laittaa muovitaskuunkaan koska materiaali on 0,5 cm leveämpi kuin tuttu A4:nen.

Eräs tekninen seikka pitää myös ratkaista, nimittäin materiaaliin kuuluvien kahden dvd:n katselu. Läppärissäni ei ole levyasemaa. Enkä todellakaan aio katsoa noita koulutusmateriaaleja isolta screenilta. Tässä huushollissa kun ei ole iltaisin siunaaman rauhaa katsoa keskittyneesti mitään. Joudun siis hautautumaan makuuhuoneeseen, luurit korvilla ja dvd jollain vempaimella läppäriin liitettynä. Olisiko jollakulla lukijalla suoraan kertoa ratkaisua? Aion toki syynätä verkkokauppojen tarjonnan ulkoisista dvd-telakoista jotka kytketään usb-liittimellä läppäriin. Liekö moisia edes? Yksi vaihtoehto on ottaa käyttöön joku vanhoista läppäreistä mutta sitten Perikunta on koko ajan kärttämässä tätä konetta käyttöönsä. Mokomat ahneet nilkit. Ja vanhat koneet eivät välttämättä jaksa pyörittää edes itseään, saati näyttää dvd:tä pykimättä.

No se pala kakkua... nöyränä selaan ennakko-opiskelumateriaalia sanakirja avoimena ja yritän saada edes termistöä auki. Että pullaan tukehtuu tämä ohjaaja-alokas heti alkumetreillä:

Nöyränä

Muilta osin elo Torpanmäellä sujuu lähes niinkuin ennenkin. Äitikulta on valitellut oloaan koko viikon ja tänään kehotin (käskin) voimallisesti ottamaan yhteyttä lääkäriin. Soiton seurauksena käytiin terkkarilla sydänfilmissä ja isomman sairaalan lääkäri filmin analysoituaan ottaa yhteyttä. Verenpaineet kuulema heittelee ja aiheuttavat kaikenlaista.

Minä tarvitsen ihan oikeasti kohta dosetin. Tiistaina aloitin ennakkolääkityksen tulevaa toimenpidettä varten, kahta eri pilleriä kerran päivässä. Onneksi niiden mahdollisia sivuvaikutuksia ei huomaa, ehkä niitä ei edes ole. Aamuisin vitamiinien lisäksi 1+1, päivällä 1+1, illalla 2+2 ja viidestä eri pakkauksesta. Alan olla kohta ihan ammattilaistasoa pillerinpyörittäjänä. Uskoakseni ja toivoakseni tämä pillerikausi on vain ohimenevä elämänjakso. Minulla ei ole pienintäkään aikomusta heittäytyä sohvaan sairastamaan.

Ensi viikolla käyn antamassa Kuopiossa yhden (!) verinäytteen ja seuraavana maanantaina käyn taloksi. Ja kuten sanoin, eiväthän ne tervettä ihmistä siellä turhaan makuuta, kotiin aion päästä viimeistään toimenpidepäivästä seuraavana päivänä.

Ajakaahan nätisti, siellä on talvi ja tiellä voi olla vaikka mitä. Kelikin voi vaihdella koska on talvi.
Älä tikahdu mihinkään, missä lienetkin!



maanantai 25. tammikuuta 2016

Joutavalla jotain

Pyöreitä pyörteitä

Uusi viikko, lähes samat toimenpiteet, hieman eri järjestyksessä. Ja vähän kaikkea muuta päälle.
Mikään uutinen kenellekään ei ole se, että tänne kurjille kunnaille on luvattu manattu ihansama ilmoitettu vähäistä ja vähän runsaampaa lumisadetta. Uutinen ei varmasti ole sekään, että Iso-J on reissussa ainakin torstaihin saakka. Olen aivan varma, että katsoo jostain pitkän aikavälin ennusteesta lumipyryviikot ja katsoo reissunsa niiden mukaan.

Joten näitä leppoisia rouvanpäiviä kun tässä joutilaana vietän, voin aikani kuluksi vähän harrastaa kolatesta joka pesee pilateksen mennentullen. Kolates ottaa erityisesti jalkoihin ja hartioihin.

Mitä ilmeisimmin pääsen harjoittamaan tätäkin ruumiinkulttuuria useamman kerran päivässä. Aamuisin äyskäröidään jonkinlainen vana tallille ja takaisin, sitten pitää tarpoa autotallille, siivota pariovien edusta jotta auton ylipäätään saa kinoksen läpi ulos. Portaat ja muut pitää toki etsiä luminietosten alta esiin, helpottaa kummasti etenemistä.

Auramiehen käytyä on siivottava x neliömäärä pihaa. Ja sama uudelleen pyryn vähän laannuttua.
Mutta ei, en minä valita. Tätä on talvella, kesällä jotain muuta.  Nyt ei ole ihan niin tarkkaa lämmittämisen kanssa eli halkoja tarvitsee retuuttaa vähemmän.

Pikkuisen närästi kun sain taas kerran kuulla länkytystä, huonosti peiteltyjä arvailuja ja vihjailuja siitä, kuinka minun päiväni mahtavat olla tyhjää täynnä ja elämä on silkkaa joutilasta vetelehtimistä. Kunhan nyt huvikseni autolla ajelen. Juu, kyllä osaan jättää nämä arvailut siihen arvoon joka niille kuuluu, mutta kyllähän se hetkittäin sylettää noita mäikämisiä kuulla. Sopii tulla tänne elämään tätä lokoisaa uuninpankolla köllimiselämää.

On ihmisiä, joiden pieneen maailmankuvaan ei mahdu muuta kuin 8-16 työ, kaikki muut vaihtoehdot ovat lusmuilua tai miehen rahoilla elämistä. Osuiko? Hyvä. Onneksi voin kohta haistattaa huilut ja kertoa, että ihan itse teen taasen laskutettavaa työtä jos nykyinen toimenkuvani ei työstä käy. Ai niin, mahtaakohan liikunta-ala olla työtä ensinkään... ??

Tämä on röystö! Heinäpussi tänne! Porkkanat kans!

Hevosille kuuluu hyvää. Pakkasten laannuttua inhimillisiin lukemiin hevosetkin saivat kirmailla ulkona nakuna, ilman loimia. Antaumuksellista piehtarointia ja tarmokasta harjan hinkutusta puhtaaseen lumeen, näkyi kelpaavan lumikylpykin.

Ponimies on saanut liikehdintää ja ihmekumma, ratsastuskerta ei ollutkaan Norwegian Ponylines lennättää, vaan ihan asiallista hommaa. Hyvä näin. Sunnuntaina on tulossa Ponimiehelle mahdollisesti uusi lisäkoutsi, katsotaan miten käy ja syntyykö suhde.

On hyvä saada Nuorimmaiselle vähän vaihtelua opettajien suhteen eikä tuo Ponimiehellekään pahaa tee. Nykyinen koutsi on ihan superhyvä ja pidän hänet Ponimiehen tiimissä niin kauan kuin mahdollista. Mutta nyt voidaan jo laajentaa vähän valikoimaa kun varsavuodet ovat takana. Silloin ei mielestäni tarvita montaa kokkia hämmentämään nuoren hevosen mieltä. 

No sitten ihan muihin juttuihin. Joutessani pläräsin akkainlehteä ja kas, mitäpä sieltä bongasin? Huuda hep! kun näet sen...

Jopa JLo...

Hep! Kyllä siellä on ihan ehta hikiläntti kainalossa. Eikä rintsikoidenkaan istuminen ihan parhaalla mahdollisella tavalla onnistu. HK:n lenkki prinssinakin kuoressa on tuo puku ja sillä siisti! Ei ilme, että emännällä on ilme kuin sitruunan nielleellä. Voin niin kuvitella kuinka JLo:n assistentti/stylisti on saanut korvanmakkeeta kun nuo kuvat ovat levinneet maailman lehtiin.

Yritin tiirata omaa lehdykkääni olisiko juuri tuohon kohtaan roiskahtanut aivastus tai jotain mutta ei, kyllä se väri on tuolla keltaisessa kainalossa.

JLo:sta sujuvasti latinotemperamentin kautta espanjan kieleen. Hankkiuduin tänään espanjan tunnille. Sille kurssille jonka syksyllä aloitin. Muuten ihan tosi jees, mutta kun kurssi oli alkanut jo KAKSI viikkoa sitten. Minä olin aivan varma, että se alkaisi tänään. Onneksi minulle jäi muutama minuutti aikaa kääntää käsiteltävä kappale pintapuolisesti.

Huimaa vauhtia kurssilla edetään, nyt ollaan kellonajoissa ja turistien opastuksessa. Kielioppina akkusatiivia ja jotain muuta mitä en nyt edes tiedä. Olisi pakko näpistää jostain joku tovi siihen, että kävisin rauhassa ja ajatuksella läpi oppikirjan tähänastisen annin ja opettelisin edes ne yleisimmät epäsäännölliset verbit kaikissa taivutusmuodoissaan. Otan siis kirjan ja kaikki saamamme sata monistetta mukaan Kuopijoon kun menen sinne loikoilemaan, ainakin yhdeksi yöksi. Eiväthän ne tervettä pitkään sairaalassa makuuta. Ja mulla on sillä viikolla muutakin tekemistä kuin loikoa sairaaloissa.

Kun iltaseitsemältä kotiuduin neljänneltä vakoilureissultani ja hinasin kauppakasseja Torppaan, huomasin ilokseni, että ruoka oli valmiina ja pöytä katettu. Pöytäkoristekin viimeisen päälle. Orgaaninen se ainakin on mutta ei syötävä.

Pöytä on katettu

Tätä rataa on viikko alkanut. Viikonlopusta ei juuri merkintöjä, meni ihan entisellä painollaan. Perjantaina kun siivottiin huolella Taksvärkin merkeissä, ei tarvinnut lauantaita tärvätä moiseen hommaan vaan saatiin ihan muita hommia askaroida.

Taidettiin käydä jonkin sortin kehityskeskustelu Perikunnan kanssa aiheesta Hevoset ja niiden pidon kulurakenne, lyhyt oppimäärä. Hiljaista oli muutaman tunnin, nyt jo vaikuttaa piirun verran paremmalta. Niinpä siis buukkasin ensi sunnuntaille tämän uuden koutsin tutustumaan tapauksiin.
Siitä sitten tuonnempana.

Koirat, nuo laiskurit ovat vieläkin pakkasen jäljiltä off-säädöillä. Ei juuri turhia liikkeitä, paitsi sisätiloissa jossa on ihan ookoo jahdata kissaa, etenkin jos Lefalta kysytään.

Eikä mullakaan tähän nyt mitään lisättävää ole. Mietin jo, otanko pois tuon ensimmäisen osan närästysosion. En ota. 

Heippahei ja koetahan saada aikasi kulumaan, missä lienetkin!

Leffe ei hikoile