maanantai 12. joulukuuta 2016

Uusi viikko

Ota löysin rantein, älä jännitä...

Pakkasta -14°, lumensyvyys n. 40 cm, tyyntä ja pilvistä. Sellainen on tämän viikon aloituskeli.
Toivottavasti viikko ei tuo tuimia tuulia eikä muitakaan vastamäkiä eteen, alkaa olla takki tyhjä tämän vuoden osalta.

Tallissa asuu nyt rauha ja tyyneys, ruunaduo ottaa rennosti ja leppoisasti. Otto on puhelias kaveri, hörhöttää ja hirnahtelee mutta ei sillä tietyllä hysteerisellä tavalla joka ainakin minussa aikaansaa välittömän verenpaineen nousuhuipun. Ollakseen kuusivuotias, tämä ponipoika on harvinaisen fiksu ja rauhallinen. Ei jyrää eikä rieku, ei säpsy eikä kuikuile peikkojen perään.

Eilen soviteltiin loimia, kaikki entiset passaavat eli loimikaupoille ei tarvitse pakon edessä lähteä. Yksi toppa toki otettiin kun nettikaupassa oli ihan huipputarjous pyhäillan kunniaksi. Ja taas kerran pääsen pätemään, ei ole Horsewaren loimien voittajaa olemassa.

Tänään haetaan vähän rehuja, nahanhoitoaineita ja muuta pientä. Ja mikäli tuuri käy, uusi kengittäjä tulee tänään laittamaan Otollekin nastakengät alle. Pääsee sitten hankihölkälle ja ehkä pyörähtää kentälläkin jotain kuvioita. Ilman satulaa mennään toistaiseksi, satulansovitusurakka on toki edessä. Tänne saa tarjotella keskileveää, 16,5":n kaarevarunkoista yleissatulaa, ihan vinkiksi lukijoiden keskuuteen.

On yksi asia jota minä hevosihmisenä aidosti kaipaan etelä-Suomesta, se on kengittäjät. Täällä toki on hyviäkin kengittäjiä, mutta ovat kyllä melko tympeitä asiakassuhteiden hoidossa. Se, joka meillä on viimeiset kerrat käynyt, ei vastaa puhelimeen. Se joka kävi aiemmin, on ilmeisesti jättänyt ne hommat toistaiseksi kokonaan. Onneksi kaveripiiristä löytyy hätäapuja. On se vaan silti erikoista, että paikallinen mies ei vaivaudu tähän lähelle mutta naapuripitäjästä, 60 km:n takaa kyllä lähtee ukko taipaleelle.

Esikoinen notkuu vielä kotosalla. Päätä särkee kyllä mutta vähemmällä särkylääkkeellä näyttää pärjäilevän ja liikunta alkaa sujua paremmin, pahin kipu lonkassa on poissa eikä isompia mustelmiakaan enää ole. Henkisen puolen mustelmat ja kolhut pitää vielä työstää, siihen auttaa hevosterapia. Otto on poni paikallaan, rauhallinen ja turvallinen turpaterapeutti.

Töttis on kotiutunut kotiinsa hyvin. Minulla on sen asian suhteen hirveän levollinen olo, näin tämän pitikin mennä.

Ja tämän viikon toivosin menevän nätisti, ilman suurempia tunnekuohuja. Tiedän, että vain yksi puhelu voi muuttaa taas kaiken. Sitä odotellessa,
iloa viikkoosi!

Zzzzzz-Zen


11 kommenttia:

  1. 💙 Zen viikkoa toivotellen.

    Poni R jäi onneksi sopuisan näköisesti arabiruunan seuraan eilen. Enää jänskätän vain sitä kuinka ratsastusurheilu siellä lähtee käyntiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvältä kuulostaa, Ärräponi varmasti pääsee hölkälle, siellä on patoutunutta maastoilutarvetta.

      Poista
  2. Osaispa vaan ottaa noin rennosti kuin nuo kuonolaiset... Tuokoon viikko vain hyviä uutisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitavia ovat laiskurit omassa lajissaan.

      Odotan.

      Poista
  3. Kovin on rauhallisen näköisiä karvakasoja. Meillä pöhköenergiaa piisaa, kun Rauski masinoi vanhatkin kissat liikekannallepanoon. Naulaanko matot lattiaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä meinaan kyllä lähes päivittäin nitoa matot lattiaan, kyllä nuo laiskuritkin ottavat sutivan lähdön, lähes aina. Mikähän se onkin, että noin laiskasta tilasta pitää lähteä tassut sutien? Miksei voi liikkua silleen tasaisen nätisti? Miksi pitää juosta ja kaahata?

      Poista
  4. Uusi viikko Isolla Kirkolla.Kotona oli nii..n mukavaa, että oli työn ja tuskan takana lähteä liikenteeseen. Onneksi Redsyllä olla kiva porskuttaa halki pyryn ja tuiskun ja täällä sitä ollaan. Joulu tuntuu etäiseltä, monen monta kokousta yms vielä ennen sitä. Kirkolla paistaa kuu, tuuli puhaltaa viileästi, täällä Torpan seinien sisällä on soma tutkia direktiiviä. Oton väritys ja ilme muistuttaa Pilotin luottohummaa, joka nyttemmin vaikuttaa A:lla alkavalla mantereella, näyttää oikein mukavalle! Zen-henkistä viikkoa Torpalle, ei myrskyä, myllerrystä eikä muitakaan ylläri-pylläreitä! Soitellaan sopivan hetken tullen!

    VastaaPoista
  5. Aah, kirjoitin pitkän stoorin iPadilla kun olin syömässä, en ollut robotti:( ja se on jossain sfääreissä. Nyt ei pysty kykenemään,talvisella isolla Kirkolla på Torpet...Soitellaan Kuomaseni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on niiiin ärsyttävää kun kirjoitettu teksti huiskahtaa jonnekin senpuoleiseen. Jaan tuskasi.

      Soitamme.

      Poista
  6. Rauhaa ja leppoisia tuulia toivottelen, teillä niitä vastoinkäymisiä on piisannut liiaksi asti.
    Hevosrintamalla tehdään ihmetekoja, tälle aamulle sattui silmiini tällainen uutinen joka on juttu "wry nosesta, vinoturvasta" josta en ole hevosista tietämätttömänä tietenkään ennen kuullutkaan ja jatko on vielä ihmeellisempää:

    http://www.aamulehti.fi/kotimaa/pieni-ori-syntyi-manttaan-turpa-vinossa-maailmasta-loytyi-kaksi-miesta-se-korjaamaan-katso-kuvat-24132830/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.
      Tuo vinoturpaponijuttu oli kyllä huikea.

      Poista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!