maanantai 19. joulukuuta 2016

Umpihankeen

Ystävyyden polun alussa

Adventtipyhään mahtui paljon kaikenlaista. Hohtohetkiin lukeutuu ehdottomasti hevosten parissa vietetty aika. Ponimies jumppasi niin maan perusteellisen hienosti, syksyn työn hedelmäsatoa poimitaan nyt ja makealta maistuu. Ja näyttää aivan äärettömän hyvältä.

Esikoinen pisti kypärän päähänsä ja kipaisi Oton selkään, sinne ne menivät pehmeään lumeen pellolle kahlailemaan. Valitettavasti aikataulu painoi päälle ja piti hätistellä tuo kiva kaksikko pois kesken kaiken lystin. Satulaahan Otolla ei vielä ole, mutta on mukava selkä joten satulanpuute ei ole isokaan ongelma.

Olipa muuten erikoista, ettei yksikään hevonen mekastanut toisen kadotessa maisemasta. Muutenkin nämä jätkät ovat rentoja ja mutkattomia tyyppejä. Täytyy pitää huolta, ettei läheisriippuvaisuutta pääse syntymään, eli toinen syö jatkossakin välillä heinänsä tallissa, toinen ulkona. Etteivät koko aikaa ole kuin paita ja persaus. Silloin toisen satunnainen poissaolo ei ole mikään juttu. Etenkään huolestuttava sellainen.

Otto on onni

Kuten kuvasta ehkä näkyy, täällä on sekä lunta, että kaunista. Lumiset puut ovat kuin sadusta ja paksu lumikerros hiljentää äänet hyvin tehokkaasti. Kuvista ei näy eikä kuulu hevosen pärskähtely, se kuitenkin oli ainoa ääni hämärässä maisemassa. 

Muutahan siihen ei tarvittukaan, täydelliseen hetkeen. Tähän on tultu pitkä matka ja monesta suosta noustu, nyt olisi vallan hyvä näin.

Toimeliasta jouluviikkoa, muista hengähtää ja hiljentyä sinäkin.

Yhteiset askeleet



14 kommenttia:

  1. Olipahan hiton hienoja kuvia ja kun tekstiä luki, niin alkoi tuntumaan että se hyvä mieli puskee kuvistakin tai sen vaikutelman sai kun katseli uudestaan kuvia.

    Vaikka minä talvea vihaankin, niin kateeksi käy teidän maisemia. Täällä muutama hassu sentti, eilen painui nollaan (vai oliko jo toissapäivänä?) ja nyt on todella kostea ilma. Ihan kuin koko tienoo ois kääräisty harmaan, märän rätin sisään ja vielä kun tälle viikolle povattiin vettä niin huh huh...

    Mutkatonta viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitäpä sitä onnea ja iloa kätkemään, niin on harvinaista herkkua nykyään.

      En minäkään talvesta tykkää, nyt on ihan paras keli kuitenkin, -1 ja tyyntä.

      Poista
  2. Iso thumbs up täältä Esikoiselle, kun taannoisen tapauksen jäljiltä uskalsi noin rohkeasti vieläpä ilman satulaa Oton kyytiin! Hienoa, hienoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä on iloa ja onnea tämän asian kaikkien käänteiden jälkeen.
      Esikoisella on virallinen satulaannousutunti ensi torstaina kotivalkun tallilla, siitä sitten jatkaa Oton kanssa.

      Poista
  3. Huippua Esikoinen ja Otto! Kovinkaan moni ei nousisi enää hevosen selkään, erityisesti satulatta, niiden vastoinkäymisten jälkeen, joita Esikoinen on kokenut. Suotuisia tuulia Parivaljakolle Nempalta<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilmeisesti luotto Ottoon on niin vahva, ettei tarvinnut kahta kertaa miettiä. Ja hyvin se meni. Menee jatkossakin, minä luotan niihin kahteen.

      Poista
  4. Minä puolestani ihan vilpittömästi tykkään talvesta, melkein sanoisin että rrrrrakastan sitä! Siis sellaista oikeaa talvea, että on sopivasti lunta ja sopivasti pakkasta (vähän mutta kuitenkin) ja valtavasti kauneutta ja pehmeyttä ja kimallusta ja tunnelmallista valoa ja rauhaa ja ihanuutta. Teillä näyttäisi siellä olevan tuota kaikkea. Meillä ollaan taas perinteisessä pääkallokelissä, joka kohta vaihtunee sysimustaan ja kuraloskaan. Joten olen ihan avoimesti, rehellisesti, vilpittömästi, sydämeni pohjasta kade teille!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä se minun inhoni talvea kohtaan johtuu juurikin niistä eteläisen maankolkan vetisistä ja tuulisista talvista. Pimeää oli kuin mörrin persiissä ja aina satoi. En tykännyt. Nyt täällä kotikarjalassa on vielä toistaiseksi kelvolliset vuodenaikojen vaihtelut. Ilmastonmuutos hoitanee ajan myötä puntit tasan?

      Viime vuonna jouluviikolla lunta oli vain hitunen, jos en ihan väärin muista. Taisi olla aika liukastakin, ainakin hautausmaalla hoiputtiin käsikynkkää ja ihan ilman glögibuustausta. Eivät ole vuodet veljiä keskenään.

      Nyt on kyllä kiva sää, tämän lumimäärän ja tämän pakkasen kestän hyvin. Koetan ottaa kuvia maisemasta muistoksi. Ja julkaisen niitä sitten täälläkin, ihan kiusallani.

      Poista
  5. Upean luminen ottomaanien valtakunta! Suljetulla osastolla on yksi kuva sua varten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ottomaanipa hyvinkin. Nyt se on sitten maksettukin. Ja saadaan ne omistussuhteet kuntoon sinne pyhään rekisteriin uteliaiden ihmeteltäväksi. Hevosväki ei petä :D

      Pitääpä käydä katsomassa kuvia...

      Poista
  6. Pakko laittaa tämä tähän.
    https://www.facebook.com/BritishComedy/videos/1759960870887877/

    Hevosia ei vahingoitettu sketsiä kuvatessa.

    Hyvää Joulua torpan kaikenkarvaiselle väelle, niin kaksijalkaisille kuin nelijalkaisille, linnuille ja nisäkkäille.

    OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D
      Kiitos.

      Hyvää, hauskaa ja mukavaa Joulua myös sinulle OP.

      Poista
  7. Houhou, usko tai älä Joulupukin lahjareki starttaa huomenna, siis tänään kohti Karjalan kunnaita, paikallinen Matkahuollon huippuystävällinen henkilökunta ei usko silmiään, koska Nemppalan Tonttu ei ole tiskillä aatonaattona miettimässä nopeinta yhteyttä Torpalle! Tästä huolimatta bonusviikko olisi tehnyt ihmeitä, Joulu kuitenkin tulla tupsahtaa yllärinä niin kuin joka vuosi. En ilmeisesti ole Mysin Joulun ihmeitä selailevaa tyyppiä:). Kirjasta oli hyvä kolumni HS:ssa. Mukavaa Joulun lähestymistä Torpalle toivottelee Nemppa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti ehdit sinäkin jouluksi kotiin, että et jää pyörimään sinne Radissonkodin käytäville?

      Matkahuolto kuittasi jo täällä päässä, hankkiudun tästä tien päälle ja noudan samalla. Itse en ollut yhtä aikaansaapa, sinun nyyttisi saa odotella aikaa parempaa.

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com