lauantai 10. joulukuuta 2016

Läpsystä vaihto

Tämmöinen sieltä purkautui

Tänään oli hevosenvaihtopäivä.
Nämä viimeiset päivät olen kärsinyt jumalattomat tunnontuskat kun niin epäisänmaallisen teon olen päätynyt tekemään, että lähetän Suomenhevosen taipaleelle ja otan tilalle ties minkä risteytysponin.
Mutta kun päätöksen pystymme itse hyväksymään, ei siihen tarvita enää muiden puumerkkejä.

Töttis pääsi takaisin synnyintalliinsa, omiensa pariin. En minä ainakaan keksi parempaa 'uutta' omistajaa tälle hevospersoonalle kuin oma kasvattajansa. Ensi keväänä ei vielä punnerra Suomi100-juhlavarsaa, mutta tiedä vaikka alulle semmoisen laittaisivat, sataykkösen.

Palataan Töttikseen myöhemmin, nyt on pakko purkaa nämä räpsyt. Teitä kuvien odottajia on siellä niin paljon, että minun nyt kertakaikkiaan pitää jättää Töttiksen lähtöitkut odottamaan aikaa parempaa ja julkistaa Otto!

Otto (on virallinenkin nimi) on 6-vuotias risteytysponi. Sukutaulu on pidempi kuin minulla ja siellä on suomalaisesta ponikasvatuksesta tuttuja nimiä. Walesinponia ja arabiakin.
Tuo väri on vielä ihan hassu, talvikarvainen nuori kimo. Vaalenee ja haalistuu kyllä vuosien myötä ja kesäkarva onkin jo paljon vaaleampi muutenkin.

Otto löytyi hirmuisella tuurilla, parin videon, muutaman puhelun ja yhden yön yli nukkumisen jälkeen päätimme järjestää ponille kyytiä. Sattui nimittäin niin, että Töttiksen hakijan traileri oli ajamassa aivan Oton kotitallin ohi. Niinpä tänään aamuviiden aikaan Otto talutettiin koppiin ja matka kohti Karjalan kunnahia alkoi. Traikusta laskeutui rento ja vähän ihmettelelevä ponipoika. Itäinen kylmä viima puhalsi persauksiin mutta poika sipsutteli Esikoisen vanavedessä kentälle koipiaan oikomaan. 

Pari tuntia Otto sai vielä hengailla rauhassa tarhassa, otimme Ponimiehen ja Töttiksen talliin. Kun Töttis sitten lähti, nämä kaksi pääsivät tarhaan. Ruunat ovat niin helppoja, ruoka yhdistää:



Jätkäjätkät

Niin se Töttis. Käveli koppiin nätisti ilman tyttömäisiä temppuiluja tai jalkaa polkematta. Ovet kiinni ja moikka, hyvää matkaa. Sinne män. Nyt tätä kirjottaessani purkavat hevosta kopista kaukana Kauhajoella, ei kai se sieltä ainakaan ihan tietämättä enää takaisin tule.
Matka oli sujunut hyvin. Pari ekaa tuntia oli hionnut ja stressannut, sitten rauhoittui ja oli ihan rentona mussuttanut heinäeväitään. 

Uskon, että iltapuuron jälkeen heittää oikoseen ja nukkuu päivän käänteitä vähemmäksi. 

Sinne lähti Pohjanmaan likka
Poltergeist iski?
Kauheesti väsynyt

MUOKS:
hiton bloggeri. Tästä on nyt useampi versio näemmä, puuttuu iso pätkä tekstiä ja kuvat päin helkkaria. Korjaan huomenna, nyt en jaksa. Sori.


10 kommenttia:

  1. Jännää! Pitkästä aikaa saat nyppiä kimokarvoja vaatteista ja varusteista. Nostalgista tavallaan :) Sir Kurahaaran henkinen paluu?

    Otto... hauska nimi, joka on myös tunnettu tilitapahtuma. Sattui teille sitten isompi Otto. Tästä veijarista haluan tietää sitten tarkemmin - pidä Canuuna vireessä. Ja ihan välttämätöntä on viimeistään ensi kesänä päästä käymään siellä.

    Hugs ja jaksuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Gggnnnnnnh, ne karvat! Virhe! Erehdys! Minä kun niin vannoin jokaisen karvanvaihdon aikaan, että tämä on ensimmäinen ja viimeinen kimo. No, vannomatta paras ja talossa taas kimo. Onneksi tallimatka taittuu kävellen, karvat eivät hierry auton penkkiin. Pitää lisätä valkoisia tuolinpäällisiä.

      Canuuna oli jo tänään mukana, Otolle pitää saada nastat alle niin sitten laitamme irtohypytyskujan kuvausta varten.

      Pian siis nähdään, kohta on jo kevät!

      Poista
  2. Ohhoh, mikä sinne tupsahti! Onnea Otolle 😊

    Eihän tuonmoisesta silkoisesta kimosta edes mitään karvaa lähde, toista se on kuulkaa lumimies jeti -mallin islantilaiset. Mahtaa eräs ystäväsikin kokea pikku yllärin kun karvakasa saapuu, hääp on hiukan eri kaliiberia kuin ne muut ja karvanlähtö se sitten vasta taidetta onkin 😉

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Saa nähdä minkälaisen karvaturakon se tässä talven tuoksinassa kasvattaa.

      Ystävällä huumori kestää ja onhan hänellä näppärät apukädet. Turvallista kyytimiskeikkaa!

      Poista
  3. Onnittelut uudesta hummasta!
    Mun mielestä tämä Otto on varsin komea ilmestys sillä mä pidän se värityksestä ja muutenkin.

    Kiitokset koiruuksien kuvista kun en ole niitä aikoihin nähnyt <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Onhan Otto siro ja kuikelo kun on noihin maanmyötäisiin tankeroihin silmä tottunut.

      Koerapojat jaksaa toheltaa.

      Poista
  4. Ihan Histamiinin näköinen kaveri, sopii hyvin tähän joulukalenteriaikaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin, taas uusi naamakaima meidän Otolle :D
      Hevoshullussa on Polle-ponin kaveri Hopeanuoli, samaa näköä myös siellä.

      Poista
    2. Juu ihan niin kuin Histamiini. Sopii myös Peppi Pitkätossun hevoseksi (SVT:n filmatisointi)

      Ihan kamalasti väsy täälläkin. Seuraavaan postaukseen sen verran, että ihana kissapeto.

      OP

      Poista
    3. Pikku-Ukkohan se oli se Pepin hevonen?

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com