lauantai 31. joulukuuta 2016

Kirjan kannet kiinni

Nasse 11 v

Näinhän tässä taas kävi, jouluasetukset jäivät päälle ja ollaan jo vuoden viimeisellä kalenterilehdellä.
Mitään ei ole tässä välissä mainittavaa tapahtunut. Toki joka päivälle on ollut jotain aktiviteettia, niiden perusarkirutiinien lisäksi joita tämänkin tivolin pyörimiseen kuuluu, oli arki tai juhla.

Nasse-setä pääsi viimein parturiin ja komeaksi kammattu herrasmieskoira hypätä "leiskautti" (lue: pungersi) Hopianuolen takapenkille. Tarkemmin tarkasteltuna karvakasasta löytyi harmillisen tukeva keskivartalo ja ihan ehta setämaha. Semmoinen kupu. Että vaikka mummo kovasti huolta on kantanut Nassen ruokailumääristä ja -tiheydestä, ravinto on kuitenkin ns. tarttunut.

Toiset koirapojat voivat myös erinomaisesti. Peetun kisadieetti koki pienen takaiskun kun päiväruoka-annos kohosi Iso-J:n annostelussa jättiläismäiseksi, höysteenä myös nakki. Kiivaan ylensyönnin jälkeen ei seuraava annos sitten enää kelvannutkaan, selkeästi närästi. Peetu on aikuistunut ja fiksu, todella charmantti tyyppi, russeli parhaimmillaan.

Leffe on oma höntti itsensä, seuraavat nakkikäädyt ripustetaankin synttäripoika-Leffen kaulaan heti tammikuun alkupuolella. Tulee kaksi vuotta elämäniloa mittariin ja toivottavasti monia vuosia lisää!



Oscarin arvoinen suoritus

Kattikaksikko voi sekin hyvin ja paksusti. Ulkotyössä näitä suhareita ei rasiteta, päivän urakkaan kuuluu ruokakipon tyhjentämistä ja epämääräistä vetelehtimistä. Pääsääntöisesti Felix urakoi yläkerrassa (makaa persus hiessä tyynyjen keskellä) ja Oscar partioi alakertaa. Tänään Oscar tosin nappasi yläkerrassa talvihorroksestaan havahtuneen kärpäsen kitaansa, hämmästyi selkeästi itsekin onnistunutta metsästystään. Sitä ja saalista on sulatellut jo useamman tunnin. Felixistä ei havaintoja moneen tuntiin.

Vähäksi aikaa vain oikaisen

Huomenna Torpan ponikaksikko kääntää uuden vuosilehden, Ponimies siirtyy kahdeksannelle ikävuodelleen, Otto seitsemännelle. Hevosten ikävuodet kun kääntyvät vuoden vaihtuessa. Näin on aina ollut enkä minäkään kysele perusteita. 

Tähän on ehdottomasti syytä kirjoittaa muistiin itselle ja historiankirjoitukseen, että nyt on täydellinen balanssi Torpan hevosvoimissa. Toimiva duo jonka kanssa on kiva ja helppo olla. Toki huoli ja vastuu on aina läsnä kun tuon kokoluokan kavereista puhutaan. Mutta yhteinen arki sujuu luontevasti ja hyvässä hengessä. Kumpikin hevonen toimii yhdessä ja erikseen, tänään jumppasivat kentällä yhtä aikaa, huomenna on molemmilla jumppatunti erikseen kun kotivalmentaja ottaa Oton ja Esikoisen ensimmäiselle oppitunnille. Sen jälkeen Nuorimmainen ja Ponimies pääsevät vuorostaan yksityisopetukseen. Jatkossa ehkä molemmat yhtä aikaa, katsotaan miten homma edistyy.

Satula-asiassa näyttää vihdoin löytyneen oikea malli, leveys ja koko. Aivan kaikkia potentiaalisia satuloita ei täältä löydy sovitukseen, mutta toistakymmentä erilaista istuinta on soviteltu ponin selkään. Ja vihdoin näyttää siltä, että se tällähetkellä toimivin ja sopivin on löytynyt. Tilanne on tietysti eri jo puolen vuoden päästä, mutta nyt mennään sillä mitä on.

Töttikselläkin menee hyvin uusissa kuvioissaan. Sain juuri videon jossa tamma puksuttelee pienen tytön ratsuna lumettomalla sänkipellolla, ihan se on samanlainen kuin täältä lähtiessäänkin. Yhtään en ole levoton tai huolissani, sillä hevosella on kaikki hyvin.

Kanalassa joku höntti aloitteli hautomista. Siellä on nyt hyvä porukka jolla mennään eteenpäin. Maatiaisista luopuminen oli oikea ratkaisu, nyt on rauhallisempaa ja siivompaa porukkaa ja muniakin tulee ihan riittävästi.



Meillä ihmisillä menee miten menee. Perikunta ahertaa koulussa upealla menestyksellä ja Seniorikansalainen hissuttelee flunssaa ja liukastumista väistellen. Kumpaakaan ei tarvita, kenellekään.

Olen tarkoituksella ottanut itselleni 'omaa aikaa' ja uppoutunut Netflixin antimiin. Yleensä en sohvan pohjaa tv-huoneessa kuluta, mutta läppäriltä on kätevä katsoa silloin tällöin jotain. Nyt löytyi aivan mahdottoman koukuttava ja hyvä sarja. Harmi, että sen saanti on rajattu vain Netflixiin. 

Minulla on nyt kolme sarjaa siinä vaiheessa, että odotan uusia tuotantokausia. The Crown kertoo englannin kuningatar Elisabetin elämäntarinan, hieno ja tyylikäs totetutus.
House of Cards avasi ovet valkoiseen taloon ja yllätys yllätys, myös tämä uusin ihastukseni, Designated Survivor. Jenkkilän pressakuviot ovat muutenkin ajankohtaisia näinä hulluina aikoina joten ehkä sekin tuo vipinää noihin tv-tuotantoihin. 

Toivottavasti uusia tuotantokausia ei tarvitse odottaa hamaan homeeseen saakka.

Vahva suositus

Itse huokaisen enemmän kuin syvään kun tämä kammottava vuosi kääntyy viimeisille tunneilleen. Helpolla ei meistä kukaan pääse, se kai kuuluu ihmisen elämään. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita toki mahtuu perheeseen jossa on sangen liikkuvaa elämää elävät aikuiset, teinit, hevoset, koirat ja seniorikansalainen.

Toivottavasti olisi kuitenkin vähän kepeämpää luvassa, vastatuulessa on tarvottu täällä ja vähän tuollakin. Tänne asti tässä vuodessa on kuitenkin rämmitty ja nyt läimäytän kalenterin kannet kiinni. Olipahan vuosi.

Paljon iloa, onnea ja menestystä sinun vuoteesi. Olkoon vuosi armollinen ja arki tasainen!






8 kommenttia:

  1. Olihan siinä koostetta. Ihan samalla tavalla päätän vuoden 2016, kuten sinäkin. Ei tarvi muistella, luojan kiitos se on ohi. Vuosi 2017 näyttääkin ihan eri valoisalle, muutoksen tuulet ja jokin outo onnikin saattelee. Ihan omituista! Torpan väelle lämmin halaus ja myötätuulen puhallus - selvittiin kuitekin vuodesta 2016. Siinä se suurin saavutus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä omanlaisensa vuosi. Yksi näytevuosi riittää tuota lajia.

      Iloa toi tiedot teiltä, oli jo aikakin vähän saada väljyyttä eloon!
      Voikaa hyvin!

      Poista
    2. Olisikin ollut yksi näytevuosi. Meni samaan pirulliseen rysään vuodet 2014, 2015 ja 2016. Tämä ON kestävyyslaji. Vaan hitokseen viimeinkin aurinko paistaa hiiltyneeseen risukasaan. Periksi ei anneta.

      Vuosi vaihtui ja mahdollisuudet muuttuivat radikaalisti. Loppu on tällä kertaa itestä kiinni. Paitsi jos universumi iskee taas. Koskaan ei tiedä, joten eletään kuin viimeistä päivää.

      Poista
    3. Niin, onhan tuota rämpimisen kinttupolkua ja murheen historiaa tosiaan jo takana.
      Mutta nyt kirkkaalla katseella kohti tulevaa!

      Poista
  2. Loistavaa vuotta 2017 Torpan väelle! Toivotaan tulevasta vuodesta valoisaa, onnellista, ilosta kuplivaa ja sopivan seesteistä kaikille! Suunnitelmissa on kurvailla Karjalan kunnaille lähitulevaisuudessa, Kaiholla muistelen vuoden takaista uuden vuoden viettoamme, meillä ksikilla oli niin mukavaa... Kuomaseni, hope we will see soon!
    P.S Titalle Ihanaa tulevaa vuotta, poikkesim blogissasi ja luin Posti-Paten tuomisista!



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nemppa <3
      Pysy särmänä ja nähdään pian.
      Uusia seikkailuja odottaen

      Poista
    2. Thänx Nemppa! Kesti vuorokauden verran nikotella, että jokin onni voisi osua kohdalle. Olen enempi treenannut näitä vastoinkäymisten kestoa, niin ei heti osannut orientoitua. Tästä eteenpäin - sellainen tietty virne suupielissä... noustaan kuin usva paskasta. Lainaan yhtä tiettyä, edesmennyttä käytännön filosofia (joka kasvatti yhden leijonalapsen)

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com