torstai 3. marraskuuta 2016

Ulkona ja sisällä

Ulkoruokinta

Torpalla alkoi (pitkin hampain myönnyin vallitsevaan vuodenaikaan) talvikausi. Riihi on täynnä kuivaa polttopuuta, sieltä passaa kantaa uuniin, hellaan, takkaan ja saunoihin poltettavaa. Sähkölaitokselle näyttäisin pitkää nenää jos voisin, ruuvaamme sentään patterit pienemmälle ja tuomme lämmön tölliin klapi kerrallaan.

Tänään nautin (!!) pakkaspäivästä ja auringosta ilahtuneena kannoin aitasta tinttien talviruokintahärvelit päivänvaloon. Kaikki rispaantuneet eli rikkinäiset vehkeet on vihdoin siivottu pois kuleksimasta, ei niitä tule ikinä kuitenkaan hitsattua tai naulattua ehjiksi taas. Ne mitä oli jäljellä, latasin siemenkaurapähkinäseoksella ja talipalloilla.

Pari minuuttia tintit katselivat ruokavarastoaan päät kallellaan kunnes syöksyivät apajille. Ihan kuin olisivat nälässä olleet. Joku paksu tintti räpytteli kanalan ulkotarhan kaura-astialta laudalle, onhan se vasiten tinteille katettu tarjotin parempi ja mieluisempi kuin kanojen kauralaarin jämät.

Ja äkäisiä ovat tintit. Hirmuinen nahistelu ja kuhina, tuskin saivat jyvää suuhunsa kun piti joka suuntaan rähäköidä. Mitenköhän muut tirpat mahtuvat sekaan kun tuo tinttien hunnilauma terrorisoi nyt takapihaa?

Likaisen lasin läpi kytistin tinttien touhuja ja kuvan kattokassinen oli ainoa jonka tintiksi tunnistaa kuvasta. Muut vaikuttivat enemmän kolibreilta, hirveä hulina ja siipien läiske!

Ostoslistaan kirjataan purupaalien lisäksi (kanalan sisäkausi) talipalloämpäri, auringonkukansiemenet ja pähkinät. Ja katson visusti, että auringonkukansiemenet tulevat Hipsaaniasta, siellä niitä peltoja on silmänkantamattomiin. Eivät ne kai kaikkea öljyksi purista?

Niin, kanalan sakki on tungettu talviasumuksiin ja aamuinen piha on ihanan hiljainen kun kukot eivät mekasta! Nyt ne karjuvat sisätiloissa toisilleen, ilmankos ilmapiiri on hivenen kireä sisällä kanalassa.
Jättikochpariskunta oli viimeinen jonka kannoin kanalaan, niillä ei ollut minkään valtakunnan hätää heinillä vuoratussa mökissä kun ei ollut edes pakkasia. Ja se kukko onkin oppinut kiekumaan aivan hirvittävän lujaa. Kyllähän semmoisesta tynnyristä kaikupohjaa löytyy ja desibelit sen mukaan. Ihme, että naapurit vielä päivää sanovat, huokaisevat taatusti helpotuksesta kun se mölykukkokin on nyt siirretty talviaikaan.

Ja sitten meillä on tämä toisen ääripään eläimistö, kermapersausten porukka josta tyyppiesimerkkinä Leffen suoritus:

Sisäruokinta

Puheet koiranvirasta hieman halventavassa sävyssä eivät mielestäni päde tässä. Huomatkaa niskan ja tyynyn väliin taltioitu ananaspoika, ikioma unilelu.

Koska eilenkin (!) oli aavistus auringosta, kuivaa ja kirkasta, otin koirapojat ulos ja päästin laitumelle juoksemaan. Kamerakin oli mukana. Tämän koirat + kamera -yhtälön tulokset siirtyvät jollain aikataululla läppärille ja kenties päätyvät tännekin. Suuri mysteeri nykyisin onkin se, miten ja kuinka kuvien siirto kameran kortilta kannettavalle onkin nykyisin niin vaikeaa? Mahdotonta suorastaan.
Seuraavan kameran olisi parasta olla jonkinlaisella bluetooth -yhteydellä varustettu jotta siirto olisi ns. yhden napin takana.

Säät ovat olleet tälle syksylle kunniaksi. Koko lokakuu oli kuiva, joskin ankean harmaa ja pilvinen. Mutta harvoin kai lokakuu on muistettu aurinkoisista päivistään? Alkanut marraskuu (puistatus) on toistaiseksi ollut kylmä ja kirkas. Nytkin näkyy enemmän sinistä taivasta kuin pilviä.  Jos tämä nyt kerrankin menisi ihmismielen mukaan, säät pysyisivät sopivasti kylminä jotta maa hiljalleen kohmettuisi (ne valkosipulit!!!) ja sitten saisi sataa vähän koristeeksi lunta. Mutta sitä vain sen verran minkä kasvit tarvitsevat talvisuojakseen, ei juurikaan enempää. No okei, hiihtokeskusten tarpeisiin toki vähän enemmän mutta sekin sinne paikallisesti, Torpalle ei tarvita kuin vähän.

Ainahan sitä saa toivoa. Jokaisesta kivasta kirpeästä kuivasta päivästä iloitsen, niitä muita vaihtoehtoja en nyt viitsi murehtia.

Niskasta sen sijaan murehdin, ihan kuin kylkikaaren vasemman alalaidan rustoruhje ei olisi tarpeeksi, nyt äkeentyi niskakin. Panacod aamulääkkeiden kanssa ei suoranaisesti päivää piristä, tänäänkin lähti melkein jalat alta kun lääkkeen vaikuttavat aineet jysähtivät käyntiin.

Vaan ei auta valittaa, se on tanssittava kun on tahti annettu! Vielä on tekemätöntä hommaa tälle päivälle, aloitan ajohommista.
Palataan pytylle!



2 kommenttia:

  1. Purupaali pitäisi juu hakea. Yksi riittää koko talveksi, kun on turpeella ensin pohjustettu kuivikekerros. Vaan kuka kertoisi kanoille, että ruopisivat välillä toiseenkin suuntaan? Hiljalleen kuivikekerros siirtyy kanalan peräseinälle, ja sieltä lapan sitä takaisinpäin. Kas - ikiliikkuja on keksitty!

    Me saimme aavistuksenomaisen lumikerroksen. Pystyy kattomaan päivän mittaan pihalla otetut askelet :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, sama vuorovesi-ilmiö täällä purujen suhteen. Nyt siellä on seassa myös sulkien hyökyaalto koska ryökäleet pitävät sulkasatoa. Munan munaa ei ole herunut viikkokausiin. Sussexit lopettivat muninnan haukan käyntiin ja muut heti perään.

      Meillä ei lunta ole, muutama valkoinen kökäre jostain löytyy niitä ensilumen rippeitä. Kohmettuisi nyt maa ensin kunnolla.

      Nyt päivän askelkiintiö suosittaa siirtymistä talliin...

      Poista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!