torstai 17. marraskuuta 2016

Jokapäiväinen leipämme

Paras vaalea

Leipä ihmisen tiellä pitää.
Minulla on vähän kausiluontoinen suhde leipään. Tykkään kyllä leivästä, mutta voin hyvin olla ilmankin. Ja silloin kun leipää syön, siinä pitää olla suutuntumaa. Tehdastekoiset eivät maistu sitten yhtään, niissä kun ei ole makua. Eikä tuntumaa.

Eilen sain tämän hetken parasta vaaleaa leipää, Savonlinnan Kansakoulun (ravintola Kansakoulu) jyväleipää. On se kallis (5,90 €/kpl), mutta kun ei ole ihan jokapäiväinen eväs niin kyllähän sen maksaa. 

Jännä tuote, joka leipä on vähän eri makuinen, riippuu miten jyvät sattuu osumaan, miten suolahiput asettuvat ja miten ronskilla sudilla on vuoka öljytty. Ihan tuoreena en ole tätä herkkua maistanut, pitää ehkä mennä ihan kyseiseen ravintolaan kyselemään syntysijoiltaan josko lämpimäistä saisi.

Tätä pitää hakea Savonlinnasta. Eilen hain. Kun oli muutakin asiaa sinne. Hopianuoli kävi huollossa ja minä sain kampaajalle ajan. Tukasta lähti reilut 10 cm pois ja nyt on kevyttä. Ihan hullu olo.

Niin, tuota leipää ei voi syödä vain yhtä palaa. Vähintään kolme menee ihan samoilta seisomilta. Päälle se ei kaipaa mitään, ehkä siivun juustoa. Ja säilyy syötävänä useamman päivän. Käyttöpäiviä saisi varmasti lisää jos viimeiset palat käyttäisi paahtimessa.

Yksi pala ei riitä
Paras tumma

Ja tummista paras on oman kylän oman leipomon ikiaikaiseen taikinajuureen tehty pitkä ruis. Pitkä juuri siksi, että se on helppo leikata. Parasta tämä on leivontapäivänä (ma, ke, pe), silloin sisus on ihanan tahmeaa ja kuori kovaa. Siitä seuraavina päivinä maku topakoituu. Ja viimeiset palat veistelen hevosille herkuksi. Voi että, on se vaan hyvää. 

Pitää vielä erikseen mainita, että kylän leipomon leipuri ei ole niin estetiikan perään kuin voisi ehkä odottaa. Nämä tuotokset ovat aika rujoja puikeloita, leipomon karjalanpiirakoista puhumattakaan. Siinä on kirkkovene karilla ja pahasti. Vaan maku on kohdallaan ja sehän se on tärkeää. Ruisleipää syo silmillään vain hetken, mutta suussa sitä jäytää kauan. Siksi arvostan maun korkeammalle kuin ulkonäön puutteet. Hiivatonkin tämä on mikä tekee paksun plussan +++

Saattaa mennä viikkojakin, etten näitä leipäherkkuja syö, silloin rouskuttelen Leksandin näkkäriä tai elelen muilla eväillä. Mutta on se vaan aina ilon ja onnen päivä kun jompaakumpaa herkkua löytyy kotoa. Eilen oli Suuri Päivä kun oli molempia. Loppuviikon leipäjuhlat taattu!

Siellä Savonlinnassa piti useampi tunti tuhota ja kävin jopa vapaaehtoisesti Sokoksen tavaratalossa ihmettelemässä joulun esillepanoja. Ostin yhden Pentikin pitkän liinan kun oli niin kiva amarylliskuvio. Sopii tuvan pitkälle pöydälle hienosti. 

Iso-J:n kanssa meillä oli treffit ja juotiin osulassa kahvit. Että yskitti tuplaespresson hinta... ja se oli vielä kylmänhaalea, kylkiäissuklaa ties miten vanhaa (maistui ikävältä) eikä muutenkaan ollut hommassa hurraamista.

Kotiin Torpalle laskeuduin vasta iltakuuden kieppeillä. Kökkö ajoreissu mutta leipähuolto on nyt hetkeksi turvattu.<3 div="">

Ihanan kallista!

PeeÄääs:
tämä postaus sisältää tuotesijoittelua, mutta lanttiakaan en sponssirahoja tästä(kään) saa. Ihan vaan merkitsen muistiin hyviä asioita ja elämän pieniä iloja. Kahvia en kiittele vaikka maksettaisiin.



4 kommenttia:

  1. Herkullisen näköiset leivät. Tosiaan kaipaa jotain erilaista leivissä. Ei mene enää v-alkuisen leipomon leivät :) Porokylällä on mun lempparileipä.
    Mutta samoissa hinnoissa on kahvi, eikun capuzino Joen kaupungissakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oijoi, Porokylän Tuliaisleipä on tosi hyvää!

      Euron presso cafea ei ihan heti eteen osu, niitä saa sitten Hipsaaniasta seuraavan kerran. Yhyy.

      Poista
  2. Nykyään teen joskus vaaleaa leipää juureen tai pataleipää, sekä ohkaista ohrarieskaa, sitä lappilaista. Olen kyllä ruisleipääkin juureen leiponut, mutta ilman leivinuunia ja pakasstinta se on vähän niin ja näin, etenkin, kun juuren tekeminen on oman työn takana, niin sitä pitäisi sitten leipoa useinkin, että se paranisi. Mielummin vetelen hapankorppuja tai voileipäkeksejä kuin v-alkuisen leipomon tuotteita.

    Voi kun olisi mutteripannu, sillä saisi kunnon mokat, ja oheen belgialaista suklaata.

    OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole ikinä tehnyt itse ruisleipää, pitäisi hommata juuri ja siitä kitostella joskus limppu.

      Mutteripannu on kiva, osta pois!

      Poista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!