torstai 22. syyskuuta 2016

Syyspäiväntasaus


Tänään voi kai sanoa, että kesä on mennyt ja syksykin tekee jo jonkinlaista viivytystaistelua,  tänään on käsittääkseni syyspäiväntasaus. Ja kamala kaamos väijyy ihan kulman takana. Jo huomenna se alkaa hivuttaa otettaan vallankahvassa yhä ylöspäin. Voihan rähmä sentään, vielä olisin jaksanut kesää ja syksyä pitkittää, en ole vielä ensinkään valmis räntään, pimeyteen ja kylmyyteen. Käsi ylös jos joku on?!

Eikä muuten lohduta yhtään että jouluun on alle 100 päivää aikaa. Taidanpa ostaa mielenpiritykseksi  lomalennot Hipsaaniaan ensi kesäksi, laitan siitä sitten laskurin päälle ja herkuttelen ajatuksella... mmmmm, muy bien!

Koska tänään on jo torstai (se toivojuttu nääs), otin itseäni niskasta kiinni ja puskin kaikki vähäisen bisnekseni tositteet päiväntasalle, rouva Kirjanpitelijä ehkä ilahtuu, etenkin jos vien hyvät paakelsit kylän leipomosta lahjuksena. Toivottavasti auttaa. Tilinpäätöskin olisi samassa rytäkässä eikä siitä taida selvitä ihan pullapitkolla, tarvitaan ehkä liuottimiakin paakelsien kyytipojaksi.

Mutta koska työpöytäni pintakerros näkyy jo (osittain), tiedän että siellä on herkkuna pohjalla koulutusmateriaali. Siksi jaksan reijittää, nitoa ja aikajärjestää, selvittää ja selittää kuitteja, tositteita, tulevia ja meneviä laskuja ja ottaa sen seitsemänkymmentä kopiota. Jospa tämä tilinpäätös menisi ihan puhtaasti ilon kautta, seuraavaan on vielä vuosi ja siinäkin kesä välissä.

Just. My ass. Onneksi on se koulutusmateriaali odottamassa. Ja kurssit.

Vuotuinen pähkinäkysymys Titalle

Sitten vuotuiseen tunnistamispähkinään, ettei peräti olisi joku pahuksen pähkinä tämä ihan kirjaimellisesti. Mikä on tämä pieni puu? Sen juurella kököttää Prunus tenella (mikälie) mutta tämä on ihan huimaksi herennyt ja kasvaa kuin viimeistä päivää. Toiselta puolelta nääntyi magnolia mutta tämä rehottaa.

Huolestunut puutarhuri tiedustelee kasvin toimittaneelta Titalta onko kenties kyseessä isoksikin puuksi kasvava tapaus?  Tuossa vieressä nimittäin asustaa penkillinen pioneja ja muita ihanuuksia eikä ole millään tavalla suotavaa, että ne jäävät ihan paitsioon tämän karahkan rehotuksessa.

Japanin siipipähkinä tämä ei ole, se asustaa tallipihalla maakellarin takalaidalla jonkun toisen viuhokkeen kanssa.

Eihän se nimi autuaaksi tee, tämä on minusta oikein nätti tapaus nimettömänäkin. Ja jos oikein muistan, kysyn tämän saman kysymyksen vuosittain.

Tämän minä tunnen ja tätä minä rakastan. Tämä on ihana ja iso (ainakin kolmimetrinen) ja olen ikuisesti Titalle kiitollinen siitä, että voimakkaasti vihjailit tämän olevan must -hankinta Särkän ihmeellisestä perennataimistosta. Niin onkin, aivan ihana ja upea Purppuraheisiangervo:


Pihalla on ilahduttavan paljon kauniita kukkijoita ja jonkinlaisissa ruskaväreissään keimailevia kasveja. Varsinainen ruska on tänä vuonna mitätön, koivut ovat likimain kaljuja, ruostuneen ruskeita ja rumia. Olisikohan ensi talvi kohtalokas koivuille, niitä nimittäin piinaa useampikin sienitauti tänä vuonna?

Nyt kun seitsemän vuotta on Torppaa asuttu, piha alkaa olla sitä mistä joskus haaveksin. Runsautta ja näyttäviä kasvustoja. Ainakin etäältä katsoen. Lähempi tarkastelu kertoo kyllä kuinka rikkakasvien kitkijä on ollut laiska ja kuinka viime talvi teki kamalaa tuhoa monivuotisiin. Edelleen on paikkaistuttamatta monta kasvinpaikkaa, jätän sovinnolla ensi vuoteen.

Ainakaan en hirveästi enää kitke ja revi, ihan kohtahan ne jäätyvät kuitenkin ja kuolo korjaa myös rikat. Se on hetkellinen voitto!

Tallin siivouksen jälkeen meinaan kuitenkin pari ruusua istuttaa, nyt niille on se asuinsijakin kirkastunut ja myöhemmin saavat turvakseen pari sinikuusta, katajaa ja jotain havuhommelia, riippuu vähän siitä, mitä taimistolta löytyy jahka sinne saakka ennätän.

Hankintalistalla on myös paljon jättilaukan sipuleita ja toki muutama muukin keväänkukkija, niitä on niin hauska istuttaa ja sitten unohtaa. Kevät sitten aikanaan kertoo ja näyttää mitä tuli laitetuksi.

Tämmöistä tällä kertaa, nyt hommiin kun on vauhti päällä!

Taiston latva, reilussa metrissä huojumassa



6 kommenttia:

  1. Minäkin vihdoin otin järjen käteen tai pitäisikö sanoa käytöön ja aloin peruutella syksyn töitä, että pääsen sumuisille saarille, ei tästä muuten mitään tule. No, sähköposti syyti lisää töitä, silti.
    Samaa paperin tuskaa täällä skannannut toimistostani melkein kaiken skannattavan 13 paksua mappia, samasta syystä kuin yllä. Skanneri on sielunvihollisen keksintö.
    Muutenhan tavarat on melkein pakattu.
    OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jospa se lähtö nyt konkretisoituisi kun kaikki alkaa olla kasassa, paperitkin.
      Pitelen peukkuja järjen ja tahdonvoiman puolesta! May the force be with you.

      Poista
  2. Olisiko sinun huiskulasi jokin jalopähkinä?
    http://www.mustila.fi/category/kasvit/juglans

    Mustilan arboretumissa olen käynyt kerran syksyllä, mutta sinne pitäisi mennä joskus ajan kanssa keväällä kun rodot ovat kukassa. Arboretumilla on myös taimitarha (vink).

    Syksyyn on pakko myöntyä kun kerran on jo syyspäiväntasaus käsillä. En ollut tajunnutkaan :(

    Jonnekin etelään olisi hieno päästä, mutta tiedossa on vain työmatka Ruotsiin.

    Yhden positiivisen asian löysin pimenevistä päivistä: hyvä syy polttaa kynttilöitä. Täytyy heti etsiä tulitikut esiin.

    Aurinkoista syksyä!

    /Anu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joku juglansihan se taitaa olla.
      Mustila on yhä ja aina vaan visiittikohteena, se on vain niin helppo ohittaa kun aina on olevinaan kovakin kiire perille. Pitäisi. Ehdottomasti pitäisi.

      Kynttilät ja klapihella, syksyn pienet ilot, valot ja lämmöntuojat.

      Poista
  3. Vastaus on Juglans cinerea eli amerikanjalopähkinä, aivan kuten Anu linkkasikin. Onpa se jo komea! Siitä kasvaa ihan oikea pieni puu, joten IHAN juurella ei peijoonit taida viihtyä. Mutta ei tuo mikään terijoensalava ole, eli kokoluokka on monta kertaa pienempi.

    Ja rikkaruohot on parhaimpia talvehtijoita kukkapenkissä. Nähty niin moneen kertaan. Kukkasipuleita minäkin odottelen saapuvaksi, niiden piilottaminen on hupaisaa hommaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nonnih, selvisihän se nimikin. Nätti puu hän on ja saa olla sijoillaan kun hyvin viihtyy. Pioneita voi ehkä joskus vyöryttää penkin toiseen laitaan.

      Marraskuussa on kiva katsoa kukkapenkkiin, ei rehota vuohenputki tai juolavehnä! Toki mullan alla on juristia uinumassa ja talvilevosta jälkeen ne rötkäleet puskevat pintaan hyvin elinvoimaisina. Josta tuli mieleen, yhden penkin kulmassa on soma tupsu kauraa, taidan jättää linnuille itsekasvatetun lyhteen. Ainut huonompi puoli kauraa syövien hevosten lannan kärräämisessä kukkapenkkeihin ;-)

      Poista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!