keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Ämpärijono

Kl. 09.03

Hups, aika todellakin rientää. Tämä minun uusi elämäni etenee niin vauhdilla, että nyt olisi todella kiva tietää onko kyseessä loppukiri vai nousukiito.

Maanantaiaamuna kurvailtiin Esikoisen kanssa poikkeavaa koulureittiä ja ajettiin ensin Hopianuoli korikorjaamolle. Se pikkuinen, helmikuussa Kuopijon sairaalan parkkihallissa syntynyt vekki oli vihdoin korjauslistalla. Kiirettä ei todellakaan pidetty vaikka korvauspäätös tuli ilahduttavan nopeasti vakuutusyhtiöltä.

Noh, matkalla sinne korjaamolle vasemmalla avautui uusi uljas autoilevan ihmisen tavaratalo parkkipaikkoineen. Kesti hetken tajuta, että tuo jono joka jatkuu kuvasta sekä vasemmalle pääovelle (n. 100 m) ja oikealle (toiset 100 m vähintään), on todellakin aito jono. Ihmiset jonottivat sisään uuteen tavarataloon. Ja mitä ne siellä jonottivat...

Vähän myöhemmin

... ilmaista kalastusämpäriä tietenkin!
Siis kyllähän se on enemmän kuin tarpeellista nykyihmisen hankkiutua aamuyöstä jonopaikalle ilmaisen mainostekstisen kalastusämpärin takia! Voi jösses ja muut pyhät.
Oli kai siellä muitakin hyviä tarjouksia, tuskin kuitenkaan ilmaiseksi jakoivat ämpäreitä kummempaa. Hakusanalla ämpärijono löytyy kuvamateriaalia ja jutunpätkiä, etsi ja ihmettele. 

Minä en jonoon liittynyt vaan lunastin kahvilipukkeella kupillisen tympeän makuista kahvinlitkua ja nappasin tuoreen sanomalehden. Ulkona paistoi häikäisevän kirkas aamuaurinko ja silmät sulkemalla teleporttasin takaisin Hipsaaniaan. Kitkerä kahvinlitku palautti kiireesti takaisin kotimaahan. On se kyllä merkillistä, miten pahaa (ja haaleaa) kahvia sitä suostutaankin juomaan. Oli vain auringon ansiota, että olin hyvällä tuulella enkä mennyt kassalle narisemaan kahvista. Surullista sinänsä, kyseisen kahvini lunastin 'pahoitelulipukkeella' kun edelliskerralla kärvensivät parilaleipääni paperikääreen kiinni. Ei lahjahevosta suuhun katsota?

Maisemissa ei taaskaan ollut mitään valittamista, se on tuo meidän jokipahasemme synnyttänyt monenlaista elämää varteensa. 

Aurinkomorsian
Öljyä laineilla?
Närästyksen saattelemana ohjastin lainahoppani seuraavaan etappiin ja siitähän se viikko sitten lähti käyntiin.

Säät ovat suosineet, tänään on muutama kiivas sadekuuro tullut maahan saakka, muuten on paistanut ja ollut enimmäkseen hyvinkin lämmin.

Tiistain iltajumppana kiikutettiin Esikoisen kanssa puukuorma tuulensuojaan, siellä alkaa olla jo hyvä mottimäärä talven saunailtoja varten. Ja kyllä tuvan uunitkin saadaan lämpimäksi, ei ole puutetta polttopuusta.

Arki alkaa asettua omiin uomiinsa, uutena muutoksena lisääntynyt oma aika. Se just, jota muutama vuosi sitten kiihkeästi kaipasin. Silloin omaa aikaa oli tallin siivoukseen käytetty aika ja vähän myöhemmin liikunnan parissa ähelletyt hetket. Nyt Perikunta tulee kotiin aina minkäkin mutkan kautta ja minä saan tuhertaa omia juttujani lähes keskeytyksettä usein pitkätkin tovit. Olo on hieman hämmentynyt.

Ehkä tämä tästä, onneksi täällä ei tekeminen lopu kesken. Sussexmamma muuten hautoi sinnikkäästi itselleen tipun ja toimitti jälkeläisensä kanalassa aivan omatoimisesti pienten puolelle. Nyt se ryökäle sähisee ja nokkii kun yritän rouvan ohi kähveltämään muiden Sussexien munia. Tuo tipu onkin tämän vuoden ainokainen. Olkoon hän kana.

Nähdään taas!

Pohjanneito




10 kommenttia:

  1. Oma aika on sangen kivaa, sitä lajia on ilmennyt täälläkin aina ajoittain. Luojan kiitos lapset kasvavat!

    Mukavia aurinkopäiviä olen käyttänyt puutarhaan ja istutuksiin siellä. Mikäpäs mukavampaa! Saa ajatuksiakin siirrettyä maisista murheista johonkin muuhun. Terapiaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan ihmeissäni olen, tuleeko minusta läheisriippuvainen? Onneksi on Äitin Pojat <3

      Poista
  2. Ah, aika! Joko saan entistä vähemmän aikaan mutta viikot vierivät vauhdilla...Viikonloppu meni Ison Kirkon humussa, baletin suhteen todettiin että olemme vanhan klaanin kannattajia, ballerinoilla pitää olla kovakärkitossut ja tylliä, moderni Romeo ja Julia ei vakuuttanut. Nimeltä mainitsemattoman keittiömestarin kaksi kuukautta ollut kippola vakuutti vielä VÄHEMMÄN, Seiskan tai muun lööppilehden kuvaaja pyöri ja Itse Herra Keittiöguru ilmeisesti vilahti mutta palvelu oli suoraan bärssestä ja ruokakaan ei ollut hääviä...mutta seura oli mitä parhainta. Tänään huristin Redsyllä kohti pohjoista ja huomenna kotiin. Soitellaan Kuomaseni! terkkusia Kaikille sekä kahdella että neljällä jalalla kulkeville!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No höh, kirjataan kaikenlaisten kokemusten kansioon tuo baletti ja ruokailu?

      Huristele maltilla, nopeusvalvonnan seulaa on tihennetty...

      Poista
  3. Ennenkö hopianuoli lähtee pohjoiseen (minne AINA tervetuloa!!!) niin huomautan havujen saatavuuden olevan näin loppukesästä vaiko alkusyksyäkö tämä on... olevan rajallinen. Konsultoikaamme toisiamme ja tarvittaessa Särkkää :D

    (Tuo Nemppa tuntuu aika ehtiväiseltä sortilta... onko sillä duracelit vaiko ladattavat patterit?)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, toki konsultoin. Katsastan ensin naapurikunnan havutarjonnan. Pitäisi muutama isompikin saada, sinikuusi ja sille pari kaveria. Niitä pienempiä voi rahdata kauempaakin.

      Nemppa on ehtiväinen.

      Poista
  4. Jos olo tuntuu yksinäiseltä, voinen tuoda meiltä 3 lasta sinne vaikka tältä istumalta ja ihan vaikka pitemmäksikin aikaan. Itse ajattelisin, että vaikka nyt viikko näin ensi alkuun.

    VastaaPoista
  5. Olen lukenut tämän eilen viimeksi, ja olen siitä asti miettinyt millainen erityinen ämpäri on kalastusämpäri. Nettikään ei osannut auttaa.

    Tuon täytyy olla parodiaa.

    OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä lukee Rapala ja siihen voi laittaa saaliit. Ehkä! Ellei sitä haalata veneen perässä nuotan sijasta. Ei voi tietää kun ei kalasta.

      Poista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!