maanantai 9. toukokuuta 2016

Ponimies tässä terve!

Anna pullaa!

Terkkuja Ponimieheltä!
Maanantai-illan liikunta oli letkeää juoksentelua narun jatkona, viikonlopun ratsastelut painoivat vähän jaloissa joten rentoa koipien oikomishölkkää oli työlistalla tänään.
Tallilla eletään jänniä aikoja, yksi tamma posahtaa varsoiksi ihan koska tahansa. Vatsa roikkuu jo synkeän syvällä. 

Ponimies ja kaverit ovat nyt olleet viikon ajan ulkoruokinnassa, myös öisin. Eivät toki vielä laitumella, omissa tarhoissaan kuitenkin. Ponimies saa laidunkaverikseen uusia ruunatuttavuuksia, muuan suomenhevoslapsonen tuntuu olevan uusi bestis. Kun se aiempien kesien tyttöystävä on nykyisin niin snobi uraohjus, nämä maanläheiset maalaisponit pojat eivät enää seuraksi kelpaa.
Tämä uusi ruunaystävä on liinaharjainen hippi ja varmasti epelit kehittelevät aikansa kuluksi kaikenlaista metkua. Toki syövät ensimmäiset viikot hitaasti ja huolella.

Tuulikummun Heidi kävi tänään katsomassa yhtä laidunalaa, pikkuinen eteläpellon nyppylä saa toimia totuttelulaitsana heti touko-kesäkuun vaihteen tienoilta aina kesäkuun loppuun. Eikä siinä pidemmäksi aikaa olisi syömistäkään, ainakaan isolle porukalle. Töttis nyt ainakin tulee ja tumma Valtte, kenties pari muutakin ruunaherraa. Ihanaa saada taas hevoset Torpanmäelle. Eiväthän ne pitkää aikaa ole, lähtevät toisaalle loman ajaksi. Ja omat hobuset tulevat kokonaan kotiin elokuun alusta.

Jos.
Ilkee akka pihtaa herkkuja

Niin se JOS. Tämän viikon perjantai, 13. päivä on Suuri Tutkimuspäivä. Ja kieltämättä vie ajatukset varsin tehokkaasti. Sen päivän jälkeen olisi paljon suunniteltua tekemistä ja menemistä. JOS.

Aloitin tämän kituviikon salitreenillä. Ikinä ei ole ollut niin tympeää asetella ahteria soutulaitteeseen ja ryhtyä kitkuttamaan. Mutta reilun tunnin soutelun ja treenailun päästä olo oli jo paljon pirteämpi. Kurvasin kysymään kampaajalta huoltoaikaa ja kas, 40 minuutin päästä semmoinen olisi. Pikainen lounas aurinkoisella terassilla oli juuri sopivaa ajantappoaktiviteettia ja sitä seuraavan parituntisen vietin väriä vaihtaen ja kuulumisia vaihtaen. Kyllä, olo parani taas.

Illan hevosterapia kruunasi päivän ja tästä tuli loppujen lopuksi ihan kelpo maanantai.
Huomiselle on omat ohjelmansa, niistä sitten enemmän mikäli mainetekoihin yllän.

Töölössä tilanne on käsittääkseni vakaa, useita leikkauksia tarvitaan kuitenkin. Peukkuja saa pidellä ja parasta toivoa. 

Ja toivonpa myös, että vähitellen tämä meno rauhoittuu monellakin suunnalla. Sitä tasaisempaa jaksoa odotellessa.

Mukavaa viikonalkua, missä lienetkin!

Ponny Hoikkimus

PeeÄääs: kuka kehtaa väittää, että kaikki vuonohevoset ovat läskejä talipalloja? Ponimies on sporttimies.  Joka tosin seisoo kuin muuli. Se mököttää kun ei herkkuja heru. Nenänrapsutus ei suussa makialle maistu. Pitää ensi kerralla viedä edes omena.

10 kommenttia:

  1. Paljon peukkuja täältä joka suuntaan <3

    VastaaPoista
  2. Voi Ponimiestä, kyllä minäkin aitaa järsisin, jos ei edes omenaa tuotaisi tuliaisiksi. :-D.

    Sanomattakin liene selvää, että peukut on pystyssä myös täällä.

    OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.
      Ponimies ei jyrsi aitaa, se ennemmin nääntyy pullavajaukseen. Reppana.

      Poista
  3. Mentaalinen valmistautuminen on rankka laji. Siispä porukalla kaivetaan esiin peukutustuet ja häntäkipsit ja otetaan sama asenne kuin jääkiekkomatsissa. Sinne mennään voittamaan!

    Ajelin tänään pohjoiseen. Raahessa on hiirenkorvista vain vaisu aavistus. Heti kun Hummastinvaaraa ajeli ylöspäin ja vähänkään lähestyi Revonlahtea vihertyi koko ajan. Limingassa oli vehmaan näköistä ja Oulussa vallan törkeän vihreää. Epistä. Me kun ollaan täällä etelässä! Voihan nallekarkit...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Korvienvälys on tärkein lihas tässä valmistautumisessa. Ei se auta, pakkohan se on tanssia kun on tahti annettu.

      Voi sun nallekarkkejasi... Täällä pääsee kohta vastan tekoon.

      Poista
  4. Ponimies alkaa näyttää atleetilta. Onneksi on tulossa laidunkausi! Mahtavaa varmaan saada hevoset taas maiseman koristeeksi.

    Paljon onnea matkaan huomiseen tietäjien tapaamiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä näen hepat heti aamulla makkarin ikkunasta, ihana maisema!

      Poista
  5. Niin, ja siis tuon edellisen kirjoitti Anu, joka unohti allekirjoittaa.

    Lisään tähän samalla kevään etenemistiedot etelärannikolta. Tuomi on ihan kohta kukassa, jo nyt nenään leyhähtelee tuomenkukan tuoksuja eteläisten puiden alaoksilta. Puiden vihreys on silmää hivelevä ja mieltä ravitseva. Raparpereista voisi poimia ensimmäiset maistajaiset, jos raaskisi.

    Mistä tulee mieleen palsta, jonne jouduin ostamaan uuden lapion. Joku oli käynyt hakemassa vanhan lapioni parempaa käyttöön. Ehkä käytetyillä parin kympin lapioilla on vilkkaat harmaat markkinat?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täälläkin tuomi on ihan liipasimella, samoin monet muutkin nuput pullistelevat flowerpoweria.

      On olemassa ihan oma ihmislaji, pummi. Se niljake ei mitään osta ennenkuin kartoittaa voiko jostain pummia tai varastaa. Usein pölliminen on selkeästi työläämpää kuin ostaminen. Mutta ilmeisesti puolen euronkin säästö on tärkeämpää...

      Poista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!