tiistai 17. toukokuuta 2016

Koira-kato-kana-kontrolli


Tämmöinen virkeä viisikko piipahti meillä sunnuntaina kääntymässä kameran edessä kukin vuorollaan ja yhdessä.

Kirkas valo, valkeat tassut ja vaihtuvat varjot tekivät kuvauksesta haastavaa. Mutta aina se on yhtä hauskaa yrittää olla vikkelämpi kuin russelinpentu.

Joskus onni on kohdallaan ja penska saadaan hämättyä sen sekunnin kahdeksasosaksi jonka sarjatulella räiskimiseen tarvitaan per yksi kuva.
Saldo oli taas noin 600 kuvaa, raakkauksen jälkeen jäljellä oli noin 60 kuvaa eli noin 10 kuvaa per piski ja ryhmäkuvat päälle. Mutta suloisia ovat, vaarallisen suloisia. Onneksi meidän koirakiintiö on nyt hyvin täysi.

Kuvien jälkeen Leffe ja Nasse saivat juoksuttaa kaupunkilaisneiti Beaa, takapellolla oli hyvä humpata ja Leffe etenkin suorastaan leiskui villiä rakkautta maailmaa ja Beaa kohtaan. Onnellinen spanieli.

Me mennään...

Peetupoloinen pääsi Kasvistädin sipisteltäväksi ja eroon karvoistaan. Nyt se on taas sileä sukkula.
Toivottavati ankara bepanthenilla rasvaaminen ja rasvakapseleiden syöttö auttaa ja Peetua vaivannut paikoittainen karvanlähtö saadaan kuriin ennen loppukuun näyttelyitä. Mikälie talvikapi tullut koiraankin.

Talvikapi... perhana kun uusia talvituhoja vain paljastuu päivittäin. Rakas riuska Taalainmaankoivuni on pystyynkuollut ranka. Ei yhtään elollista silmua. Pionipenkki on synkeän tyhjä, mutta en tiedä uskallanko nykäistä raadot ylös, entäs jos siellä onkin jossain mukulansyrjässä vielä vähän henkeä?
Onneksi muutama harvinaisempi peijooni jaksaa sinnitellä. Jopa viimekesän pitkään harkittu hankinta, kallis Kartanonpioni työntää ilmoille yhtä vihreää sutia. Vuokkopioni rehottaa onneksi upeana ja enin osa vanhimmista.

Kultapallon kuolemakin kirjataan katotalven tihulistalle, samoin kylmänkukat ja ties mitä muita, en edes muista kaikkia multaan kadonneita. Tulee tarpeeseen visiitti pohojammaan rannikolle, Särkällä nähdään paljonko Renkun konttiin mahtuu kasveja. Kanojahan siellä on kyydissä mennen tullen, perinteet velvoittavat nääs.

... ja me tullaan...
Nykyisin Torpan päiväkirja on autuas sekoitus eläinosastoa ja epikriisiä, niin tänäänkin. Tänään ensimmäiset kolme maatiaista muuttivat uuteen kotiinsa. Ympyrä tavallaan sulkeutui kun Tuulikummun tilalta tullut alholainen lähti samoille kylille takaisin ja sai kuulema nimekseen Heidi. Herttainen Heidikananen :D

Kävin myös valkkaamassa Iso-J:n toivomia jättikanoja, meille tulee sussexien lisäksi samaan porukkaan pari jättikochkanaa ja kukko. Ovat ne kyllä aika jötkäleitä, ihan hupaisaa, että on sekä jättejä että kääpiöitä Kocheina. Niistä kuvia tuonnempana, on kiva seurata niiden kehitystä dinosaurusten näköisistä rumiluksista isoiksi ja muhkeiksi kanapalleroiksi. Mietitään niitä Light brahmoja sitten joskus muulloin, ne vaativat kuitenkin tilaa eikä tälle kesälle ole vielä budjetoitu ajallisesti kanalaremppaa.

Kiva kun tässä ihan lähellä asuu intohimoisesti kanojen kasvatukseen suhtautuva naisihminen. Hänellä on paljon lintuja ja hautomakone pöhisee harva se viikko. Suloisia pikkuisia silkkitipuja piipersi akvaariossa ja isommat jo lattiahäkissä. Pitäisi joskus ottaa kamera mukaan ja räpsiä kuvia monensortin tirpoista, valkohunnut ja paduaanit ovat varsinaisia moppitukkia, kunnon pallopäähippejä. Enpä olisi koskaan uskonut, että löydän itseni laskemasta tipujen siipisulkia ja veikkaamassa sukupuolia. Kaikkea sitä.

Leffen Silvia -hymy

Kävin minä tänään kontrollissakin paikallisella sairaalanmäellä. Ensin juttelin kuntoutusohjaajan kanssa nykytilanteesta ja yksimielisesti todettiin, että hyvin on kuntoutuminen lähtenyt käyntiin. Vastahan tässä on kolme kuukautta keikauksesta. Ovatpa muuten elämäni pisimmät kolme kuukautta jos suoraan sanon.

Lääkäri ällisteli toipumisvauhtia myös ja myönsi ajoluvan, oi kiitos!
Puhuimme myös tulevaisuudesta, siitä mitä Savonmualla mahdollisesti vielä pitää tehdä. Ikävä juttu jos uusintakierrokselle mennään, mutta eivät nämä yleensä itsekseen korjaannu ja jos hallitsemattomasti puhkeaa vuotamaan, toipumisennuste on harvoin näin hyvä kuin nyt.

Onhan tässä sulattelemista. Siksi yritänkin kehitellä kaikkea muuta mieluisampaa ajateltavaa. Niinkuin nyt vaikka tuo kanahomma. Ja tulevat reissut, pidemmät ja lyhyemmät. Sääkin on hieno. Tänään tuli hätäinen, seitinohut sadekuuro, vähän rakeita ja se oli taas siinä. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja lämmöt tänään +17°. En valita.

Huomiselle luvassa Ponimiehen kengitys ja laidunkeppien maastoon asennus. Nauhat vedetään lähiaikoina ja sitten vain odotellaan vihreän venähtämistä.

Nyt vielä vähän lätkää, hyvältä vaikuttaa ja kiekko pomppii omilla juuri niin kuin pitikin! Kakkoserä on ollut kiekkojuhlaa, toivottavasti karkelot jatkuvat loppusummeriin saakka.

Hellurei, missä lienetkin!


14 kommenttia:

  1. Voi Leffeä, kaupunkilaisneidot pyörittää mennen tullen. Redsy porhalsi pitkän päivän aamusta pitkälle iltaan ja huomenna pitää soittaa huoltovisiitistä...Isolla kirkolla olen onnellisesti joka tapauksessa ja tiivis viikko edessä. Terkkusia kaikillw, Seniorikansalaiselle ja Nasselle erityisesti. Hugs from Nemppa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei Leffeä haittaa, rakkautta riittää!
      Pidä Iso Kirkko pystyssä ja cava kylmänä, mie tuun!!

      Poista
  2. Kyllä se nyt koettelee komentokeskuksen kanssa. Koitan lähettää palan mun satumaista tuuria, mitä koin ulosajoni kanssa. Jos se vaikka tarttuis...

    Onneks sulla on kuitenkin tota eläinterapiaa vaikka millä mitoilla :) Leffen haluaisin kyllä tavata :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi hyvä ihme, mitämitä nyt on tapahtunut? *poistuu lukemaan*

      Leffe on uniikki :D

      Poista
  3. Whee mitkä kuvat! Siinä oli vauhtia ja vinkeitä ilmeitä :D Viisi russelia pysyy paikallaan siis vain kahden käsiparin voimin...

    Toipumista toivotan silleen hartaudella. Asiat etenevät hiljoksiin. Liian hiljoksiin, sen näen kotonakin. Koettelee ja kysyy hermoja.

    Puutarhaterapia on ollut minulle se henkireikä. Kanaterapia toinen. Hevosterapiaakin olisi ollut tarjolla, vaan ei ole jaksanut tarttua tarjoukseen.

    BTW, naapuri kyseli kanoillensa kukkoa. Löytyisikö teidän selkosilta ylimääräistä täysikokoista kukkoa keneltäkään? Kanat on Hy-Linejä ja kuulemma vaan tappelevat keskenään ylemmän komennon puutteessa. Kukon rodulla ei olisi väliä, mutta hyvätapainen saisi olla. Kaksi edellistä Hy-Line kukkoa on päässeet pölkylle, kun ovat ryökälöineet hoitaville käsille naarmuille asti. Että jos sattuu kohille joutilas kukko virkailemaan toraiselle kanaparvelle Pohjanmaalle, niin maksun edestä semmoinen vastaanotettaisiin. Let me know.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan ekaksi, minä tuon meiltä kukon! On hieno ja kiva kukko.

      Toipuminen on kärsivällisyyslaji. Minä kun en shakkiakaan pelaa niin on tämä kuin jäitä polttelisi. Terveiset kohtalotoverille.

      Russelikakaroita kuvataan sarjatulella 8/1 s eli siitä voi päätellä miten nopea pitää olla. Aina ei kaksikaan käsiparia riitä, voit vain kuvitella mikä trilleri on ottaa Kasvistädin sylityskuva, kaikki rekut sylissä. Yksikään pentu ei ole vielä pudonnut kuvaustilanteessa.

      Nopea saa olla ja kuvattaville tulee hiki. Paitsi pennuille.

      Poista
    2. Buenoa! Ja russelit ovat energisiä... sopii ihan tietyntyyppisille omistajille. Toisille niin väärä valinta. Siinä kasvistädille taas pohtimista, mistä löytyy oikeat parit.

      Poista
    3. Onneksi Kasvistädin vainu on hioutunut huippuunsa ja aniharvoin on ongelmia koiran ja omistajan välisessä suhteessa. Russeleiden huono maine karkottaa tehokkaasti pois ne joille terrieri ei sovi koiraksi.

      Poista
  4. Onnittelut ajoluvasta. Ehkä kannattaa vain ottaa päivä kerrallaan toipumisen kanssa, eikä ajatella niin, että sitku sitä ja tätä.

    Vieläkö ne sita aneyrysmaa meinaavat rukata?


    Leffen Sylvia-hymy, ja frisyyrikin, ovat hyvin näköiset.

    OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Vielä kai se aneurysma vaatii huomiota kun eka kerta aikaansai vain infarktin ja halvaantumisen. Nyt sitä vaan odotellaan mitä tuleman pitää ja samalla yritän elää mahdollisimman normaalia elämää. Ei ihan helpoin kombinaatio ei.

      Leffe ja kuningatar ovat hämmästyttävän samanilmeisiä.

      Poista
  5. Ihania herttaisia koiria!

    Paraneisprosessille kestopeukku. Jaksaa jaksaa vaikka kärsivällisyyttä koetellaan.
    On suunnaton onni ettei sairastuessaan tiedä mitä edessä on, miten pitkä ja kivinen polku kuljettavaa riittää ennen kuin pääsee taas normaalielämään kiinni. Sitä odotellessa...

    Kutiaako Peetun karvattomat läiskät? Sain Pätkiksen mystiseen ihovaivaan valtavan avun solhedsin tuotteista, vink vink vaan. Joulun alla kerta shamppoopesu riitti ja paikallisrasvaus kutiaviin kohtiin ja nyt meillä on ollut pidempään melko priima iho. Onneksi. Oltiin nimittäin tosi syvässä ihotulehdusten kierteessä. Mitä nyt palleja vähän näyttää polttelevan kun juoksunartut kuseksii portinpieliin, vauvatalkin ruiskaus peräänpäin estää nuolemisvahinkojen syntymisen.
    Joku fatcamp olisi kiva tuolle jotta sen saisi leikattua. Vaan miksi laihtuminen on yhtä vaikeaa koiralle ja emmännälle. Huoh.

    Mukavia aurinkoisia ja lämpöisiä päiviä Torpalle, toivottavasti saat pian hevosia kotikartanolle laiduntamaan!
    Ja niitä jättikanasia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huoh, olenkin monesti miettinyt mistä ihmeestä sinä kaivat kaiken sen kärsivällisyyden mitä tarvitaan. Uskomaton on sinunkin polkusi, joko yhtään helpottaa?

      Ei Peetu kutise mutta jostain syystä tuo hyvin paikallinen karvakato nyt riivaa. Etsin jostain kuvenkolosta solhedsin aineet, voitko antaa ostopaikkatietoja, jos vaikka lauantaina hakisin?

      Olisi kiva rupatella, joko tänä keväänä piipahdat meille kahville ;-)

      Poista
  6. Absolutely, cava on taatusti kylmää, hoidan homman ammattimaisesti, niin kuin vain Nemppa pystyy...järkevöitin aikatauluani ja asun G:ssa perjantaihin ja siirryn Radisson- kotiin pe. Olisipa niin mukavaa, jos hyppäisit Intercityyn jo perjantaina ja tulisit nuuhkimaan Ison kirkon tuulia jo päivää aiemmin. Ehtisimme parantaa maailman mitä mainioimpaan kuntoon. La tosin töitä mutta se ei tahtia haittaa...how about? Mr. Dell tuijottaa vaativasti...ehkä pureudun nyr videoneuvottelutekniikan hankinnan ihmeelliseen masilmaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, ei tarvitse taskulämmintä cavaa ryystää.

      En millään pääse perjantaina liikkeelle, tullaan Iso-J:n kanssa kimpassa. Saadaan pitää vähän kahdenkeskistä juttutuokiota ajaessa, you know.

      Lauantaihin!

      Poista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!