keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

Hölmö hevonen


Tajusin juuri, että hevoset olivat viime vuonna samaan aikaan hajasijoituksessa. Tämä kuva Töttiksen karvanlähdöstä viime vuodelta, nyt on ihan samat hommat meneillään. Ponimies on jo kesäkuosissa (enimmäkseen) mutta tämä jälkijättöinen pöljäke seisoo ja pöllyttää karvaa. Eipä puutu Tuulikummun tinteiltä pesänrakennusaineita.

Mukava kengittäjätuttavuus tuli täsmällisesti sovittuna aikana vuolemaan Töttiksen kuljettimet. Pikkuisen piti painia ottaa vasemman takajalan kohdalla, mutta niin Töttis kohtasi vahvempansa ja sekin kavio sai pedikyyrin, nips ja naps ensin liiat pois ja sitten raspilla loput. Eihän siinä ammattimiehellä kauaa mene eikä yhtään manasanaa kuulunut vaikka tamma taas alleviivasi omaa tyhmänylpeyttään ja tahtoaan. On se kyllä kumma kun hevosen pitää urpoilla. Mutta peiliin saan katsoa sikäli, että tämä hevoseni on jäänyt sattuneesta syystä vähemmälle paapomiselle.

Kyllähän se on ihmisen kaveri luonnostaan, eikä noita porsasteluyrityksiä (kavion riuhtominen, kuopiminen) ole silloin kun eletään normaalia kotitalliarkea. Nyt on hevonen henkisesti hieman hukassa ja kun ei ole lauma tukena, se reagoi sekä eläinlääkäriin, että kengittäjään uppiniskaisella käytöksellä ja töllön töillä. Huoh. Hetkittäin hävettää.

Sulaa sinistä

Paisteiseen, mutta hieman koleaan päivään on sisältynyt sekä Äitikullan kuskaamista, jokirantakahvit että aurinkolasien sovittelua. En raaskinut ostaa uusia vaikka tarve olisi kova. Minulla on Espanjassa oikein hyvät plehat eikä tässä ole enää kuin reilut kaksi kuukautta sinne menoon. Pärjään ilman.

Paitsi että ryppyjä tulee siristelystä ja tarjous oli oikeasti ihan hyvä. Harkitsen vielä.

Iltapäivällä oli varattu aika kylän pajalle ja niin Hopianuoli sai taas kesämokkasiinit alleen. Ilmanpaineiden kanssa oli vähän säätämistä ja Hopianuolen tietokone kertoi ilmanpaineiden olevan turhan korkeat. Niinpä kurvasin kylän huoltikselle ja hain reippaan naisihmisen avukseni. Yhdessä saimme turattua ilmanpaineet ohjekirjan arvoille. Silti se pahuksen tietokone kertoi lukemien olevan vielä liian korkeat, mokomakin hienohelma! Kotona otin tuiman tuijotuksen ohjekirjaan ja sieltä löytyi ohje ajaa parikymmentä kilometriä pohjille jotta rengasdata päivittyy autolle saakka.
Eivät ole autot entisenlaisia, kauheasti on dataa ja tietokonetta, anturia ja muuta.

Huomenna kurvaan uudelleen Tuulikumpuun, ihan vaan Töttistäkin kiusatakseni. No oikeasti minä vien Heidille pari kanaa, siellä ne saavat tepastella komean kukon johdolla vapaasti ulkosalla. Hauskan näköistä kun kanaparvi siellä pyllyilee milloin milläkin mättäällä. Omat ulkoilevat aidatulla alueella, en oikein usko Peetun itsehillintään vapaana kirmailevien kanojen suhteen. Leffelläkään ei pokka pidä, sehän nappaa heti jonkun helttapään suuhunsa ja roikottelee saalistaan autuaana. Kurpannoutaja ei erota kanaa kurpasta.

Mukavaa kevätiltaa, missä lienetkin!

Pikkukoiran maja
Retkauta rennoksi





12 kommenttia:

  1. Haa haa - niitä ryppyjä tulee kuule eniveis aurinkolaseilla tai ilman! Pakko besserwisseröidä näin vanhempana naisimmeisenä :D Sitten ikänäkö korjaa havaitsemasta kehitystä, kunnes kaihileikkaus paljastaa karun totuuden. Sitten ei ole enää niin väliäkään. Naisen koko kukoistuksen kaari kohti nahistumista.

    Minä en halua hankkia uutta autoa. Liikaa liian fiksua tekniikkaa, joka prakaa jossain vaiheessa joka tapauksessa. Sentään auto on minua vähän yksinkertaisempi, se tuottaa pientä mielihyvää. Auto olkoon auto, minä vain ajan sillä enkä halua väitellä mistään asioista sen kanssa. Parkkeeraan ja jarrutan ihan itse alamäessäkin. No vakionopeudensäätimen kanssa tulen juttuun pitemmillä matkoilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nyt masennun -ja nahistun.

      Ratinlämmitin on ihana! Kaikkeen tottuu, etenkin noihin pöhköihin lisäherkkuihin ;-)

      Poista
  2. Onneksi Töttis muuten on täydellinen, neidolle suotakoot pienet mielenoikut :)

    Oo, kanatoimitus on kyllä todella nopea. En malta odottaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan täysin nuo sen typerehtimiset korreloivat sen kanssa viettämääni aikaan. Paitsi kylän eläinlääkäristä se ei ole ikinä pitänyt, mies ei miellytä. Naislääkäri sai rokottaakin ihan ongelmitta.

      Iltapäivällä pistän kanat häkkiin ja suuntaan teille, mikäli mitään ihmeitä ei tapahdu.

      Poista
  3. Ossi-Oscar (?) rentoilee samaan tapaan kuin minä. Nukun ns meritähtiasennossa. Jos olisin tuossa, en voisi vastustaa mahan rapsuttamista.

    Täällä on vihdoin otettu järki ns käteen ja siirretty ns uudet työt syrjään, jotta päästäisiin asiaan -G ja duunit siellä.

    OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ossi-Osama naukuu kuuluvasti köpöttäessään paikalle, kiepsahtaa nurin ja jää noin, odottaa rapsutusta. Jos ei ihmisen käsi jouda, koirakin kelpaa. Hassu kissa.

      Pysy vahvana, G odottaa!

      Poista
    2. Oscar on kiva kissa. Minulla on ollut vaikeuksia tulkita kissojen mielialoja -ja haluja. (G:ssä tosin yksi kissa oppi ilmoittamaan minulle, milloin ruokakuppi on tyhjä ja se pitäisi täyttää.) Koirien kanssa ei samaa ongelmaa ole ollut koskaan. Joten, tuommoisesta kissasta tykkäisin, ei jää mielihalut salaisuuksiksi.

      OP

      Poista
  4. Oli vaan pakko tulla kertomaan, että mun blogiin on tultu tällä viikolla hakusanalla "hirnakka jälkiruoka". Mikä hitto se on? :D :D :D

    VastaaPoista
  5. Toivottavasti Idän suunnalle ei tule hurjasti lunta, kuuntelin just säätietoja... ei välttämättä kesärengaskelit viikonloppuna siellä.

    VastaaPoista
  6. Radsy suuntaa keulan maanantaina Pohjois-Karjalaan, kesäkengät tiistaina ja keskiviikkona matka jatkuu. Tulin juuri Isolta Kirkolta, pitkä viikko, taisipa taittua 2 alkavat kilometrit ja nollia enemmän kuin kaksi. Ollaan koodissa viikonloppuna.

    VastaaPoista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com