keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

TJ2

Tiimi kävi visiitillä

Tänään on selvästi hyvä päivä.
Parin päivän kahlailut syvissä vesissä on kahlailtu ja nyt taas kellutellaan leppeillä laineilla kohti uutta nousua. Ajopuu seilaa taas!

Aamulla lääkärikierrolla lähti ylimääräiset lääkkeet karsintaan, tänään loppuu Lyrica ja muitakin mömmöjä on vähennetty ilahduttavalla tahdilla. Kun en tarvitse päänsekoituspillereitä niin niitä ei sitten annetakaan. Lisäksi lääkäri veti henkselit sairauskertomukseni ylle sillä tavoin, että mappini siirretään arkistoon ja siviili häämöttää jo perjantaina.

Kävin kuitenkin keskustelemassa psykiatrisen hoitajan kanssa ja se oli huojentava keskustelu.
Olen kokenut vakavan sairauden ja toivun siitä vielä pitkään. Vaikka kävelen ilman keppiä, askel on vielä lyhyt. Kuntoutus jatkuu ja ennuste on hyvä. Suuri työ tehdään jatkossa henkisellä puolella, se ei ehkä näy missään mutta ottaa aikansa hyväksyä tapahtunut ja kääntää se vahvuudeksi.
Jatkossakin 'hyvää tarkoittavat' möläytykset tilastani ja kunnostani on syytä jättää sanomatta tai ainakin sanoa ne niin etten kuule. Typeryystoleranssi on matala.

Se, että en enää kelaile rullatuolissa tai naama ei enää roiku, ei tarkoita, etteikö kuntoutuminen jatkuisi pitkään. Pää tulee perässä hitaammin ja hyvä niin.  Vaikka olisin päällisin puolin reipas ja pirteä, saatan olla aivan kuolemanväsynyt ja sinnittelen jalkeilla vain pahalla sisulla tai kohteliaisuudesta. Päiväunet ovat osa kotihoitoa, ettäs tiedätte!

Sairauslomaa on aluksi toukokuun loppuun saakka, jatko katsotaan sitten uudelleen. Tarvitaan paljon työtä ja lepoa, ei tässä vielä olla kuukauden takaisessa kunnossa läheskään. Ajokielto on samoin toukokuun loppuun, mutta yritän toipumisen mukaan ruinata Hopianuolen käyttölupaa jo aikaisemmin. Menee aivan hemmetin ahtaaksi maailma jos pitää kotinurkissa kökkiä ja vain toisten kuskaamana pääsen ihmisten ilmoille.


Keskustelun jälkeen askelsin keventynein mielin huoneeseeni ja kuulin ison lähetystön käyneen kyselemässä. Eivät kuulema olleet Veikkauksen edustajia eivätkä minkään lahkon evankelistoja joten jäin rauhassa odottamaan. Eikä aikaakaan kun oven täydeltä huoneeseen marssi huiman saliyhteisömme lähetystö. Kuuden hengen retkueen tapaaminen oli hieno hetki, silmähikeä puski silmäkulmaan ja äänikin taisi vähän vapista. 

Voi että!

*snif*

Kiitos murut kun tulitte, hieno yllätys!
Eilen oli ystävien hyöky puhelimitse, tänään tällä tavalla. Olen valtavan onnekas kun ystäviä, kavereita ja välittäviä ihmisiä on niin paljon. Erityistervehdys Sudburyyn, oli kiva sähköpostiviesti!

Tänään olin jumppailemassa sairaalan kuntosalilla ja kyllä vaan vanha kunnon Pilates on vahva valtti kuntoutumisessa. Sain toki sotkea kuntofillarillaki, mutta kunnon kuumotukset aikaansain jumppapallon ja pienemmän palleron kanssa. 

Tuli taas uutta motivaatiota opiskeluja varten, aion hioa perusliikkeet valmiiksi syksyyn siirtyneitä opintoja varten, omaan laariinhan sekin työ sataa sekä kuntoutuksen, että opiskelun kannalta.
Nyt on hyvä mieli, tänään oli todella hyvä päivä.

Kivaa päivää sinullekin, missä lienetkin!

Nyt on kakku kohdillaan
PeeÄäs:
edelleen korostan sitä, että vaikka minä olen päässyt vähällä ja olen valtavan onnekas kun puhun, kävelen ja velli pysyy suussa, minun tapaustani EI ole reilua eikä oikeutettua verrata kenenkään toisen kokemaan sairauteen. Se, että minä selvisin varsin vähin vaurioin, ei lohduta ketään lyhyemmän tikun vetänyttä ja kovemman kohtalon kokenutta. Eikä myöskään auta jossitella mitä olisi voinut tapahtua. Näin kävi, näillä mennään ja olkoon niin.

Minulle tarttui omaan reppuun omat kantamukseni tästäkin käänteestä eikä sääli tai katkeruus kevennä taakkaa yhtään. Ei ole tarvis.Yritän myöskin olla sairastumatta vahvuuteen ja itken jos itkettää, ilosta ja/tai surusta. Sillekin että nauran, on jatkossa varmasti aina jokin erittäin hyvä syy, elämä on aivan liian lyhyt ja hauras tyhjänlänkyttämiselle.

28 kommenttia:

  1. Multa on tainnut jäädä jotain lukematta enkä nyt tiedä, mitä muuta osaisin/uskaltaisin sanoa kuin että hieno homma päivät ovat jo noin vähissä. Kyllä kotiympyrät ja ne karvaiset kaverit varmasti parantavat oloa monellakin tavalla. Tsemppiä kevääseen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi diippishitti on edellisen postauksen (kommenttipohdinnasta johtuvan) alakulon purkua vielä. Tunteet lyö välillä isoilla laineilla, välillä liplattaa nätisti.

      Kiva on kotiutua, mun aika on nyt tullut täällä kuntoutusosastolla täyteen mutta kuntoutus jatkuu.

      Kiitos, tsemppiä kyllä tarvitaan ja paluuta 'normaaliin' elämään.

      Poista
    2. Tuosta diippishitistä tuli mieleen,että se Lyrica ei ole ehkä ihan viatonta ainetta. Joskus mennä muinoin luin sen sivuoireita, ja engl versio meni suomennettuna meni jotenkin näin "nautittuasi Lyricaa haluat ehkä tehdä itsemurhan". Niin, että voi sanoa, että ehkä lääkkeetkin vetää sitten niitä aallonpohjia syvemmäksi. OP

      Poista
    3. Voi olla, mielialat toki vaihtelevat mutta voi toki olla Lyricalla ja Tarqininilla olla kemikaalinsa pelissä. Nyt on molemmat pois lääkelistalta.
      Voin palauttaa punaviinin flavonoidit elämääni.

      Poista
  2. Hyvä,kuulostaa tosi hyvältä.

    Mites muuten, tuosta ajokiellosta, mitä ne sanoo lentämisestä? Ihan omien perhekuvioiden vuoksi kyselen. Pitäis tuota ilmasiltaa rakentaa...
    OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lentämisen raja on ainakin toukokuun alkuun jolloin on kontrolli Savossa. Sinne saakka myös kova ponnistelu on kielletty, ihan syystä. Ei turhaa paineistusta pääkupolin herkkiin suoniin.

      Poista
  3. Oh dear: the previous message should be
    - thumb up and flying hearts
    Merja UK

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joka sai juuri tulkkauksen. Thank you Merja !

      Poista
  4. Silläviisii, yks Lyrica-hörhö täällä. Kyllä vaan sen napin nimiin voisi laittaa monta juttua, mutta niin ne vaan menee mun pahan sisuni piikkiin :( mitäs mä nyt muuta osaisinkaan, kun olla ikävä/vastahankainen/epämiellyttävä ihminen. No kyllä tässä 8 vuodessa on tullut korvien välin heilahdukset tutuksi. Ole siis iloinen, että pärjäät jo ilman - mä en tule koskaan pärjäämään. Mutta isosti olen iloinen siitä, että sulla vielä on voimat - ne vähätkin - matkassa ja nuppi kohti taivasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lyrica on käsittääkseni lukuisista sivuoireistaan huolimatta oiva lääke kun annostus on oikea. Minulla se poisti lähes kaikki kasvohermon jumitusvaivat, 12 tunniksi, sitten oli aika doupata taas.

      Asioilla on puolensa ja lääkkeillä omansa.
      Kiva kun jaksat olla iloinen puolestani, sisupeukku sinulle oman polkusi tarpomiseen!

      Poista
  5. Great,great news! Hienoa kuulla kotiutumisesta, joskin sekin on oma prosessinsa ja tie toipumiseen on avoin, joskin jokainen matka on erilainen. Pilates kuullostaa erinomaiselta ja jokainen treenikerta kasvattaa myös osaamispääomaa syksylle. Täältä saat tarvittaessa harjoituskappaleen ja treenikaverin, kun vain Karjalan huudeille pääsen. Paljon lämpimiä ajatuksia ja powerhugs Kuomaseni ja koko Torpan Poppoolle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Hyvä, että saan sinullakin harjoitella ohjausta, laitetaan sullakin kyljet venymään ja pohkeet soimaan!

      Poista
  6. Sulla onneksi sanallinen anti purkaa osaltaan kokemuksia. Mulla täällä on yksi, joka ei juur puhu. No mä sit arvailen...

    Onnea sairaalaepisodin suorittamisesta. Next level kotioloihin on tosi paljon piristävää ja kuntouttavaa. Oma arki on loistavaa kuntoutusta.

    Kohti kevättä mennään! Ajattelin (taas) optimistisesti kylvää siemeniä, joista hoidossani tulee kääpiöiviä ja ruipeloita taimia. Ostan sitten taas paremmat taimet :D Pääasia on kääntää ajatukset ihan tavallisiin arjen asioihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kukin tyylillään, pääasia että saa jotenkin asioita purkaa. Sun kuutioiva ratkaisumallisi on hyvä, järki edellä mutta silti vaistoja kuunnellen ja huumorilla höystäen. Yön pimeinä hetkinä voi tovin valvoa ja vatvoa mutta sulla onneksi on hyvät unenlahjat.
      On tässä taas sulattelemista, teilläkin.

      Poista
  7. Suru ja vastoinkäymiset ovat asioita, joita ei kannata eikä pitäisi vertailla. Täysin henkilökohtaisia, subjektiivisia ja kokijalleen sillä hetkellä kivuliaimpia oli sitten kyse kynnen tai verisuonen katkeamisesta. Jokainen on oikeutettu omiin tunteisiinsa.

    Kovasti tsemppiä toipilaalle perheineen, ei se auta kuin uskoa vanhaa sanontaa siitä, että mikä ei tapa se vahvistaa. Joistain kyllä taitaa tulla koettelemusten kautta niin vahvoja, että mahtavatko he koskaan kuollakaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Laura, asia on juuri noin. Toisaalta kenenkään kokemuksia ja tunteita ei pitäisi mennä oikomaan, jokainen tuntee ja kokee tavallaan. Tästä jättäisin kuitenkin pois sen sakin jonka elämäntehtävä on narista ja valittaa ja syyttää toisia onnettomasta (?) elämästän. Jokainen tuntee SEN tyypin jolla on aina kylmä/kuuma/nälkä/jano/vessahätä/vtutus ja jolle mikään ei kelpaa.

      Nyt on ihan utelias olo, miltä oma maailma näyttää tämän kuukauden pituisen telakallaolon jälkeen. Tänään on vielä vuorossa ohjausta ja preppausta.

      Ikijäärät väkivahvasta elävät ikuisesti, ainakin heidän tarinansa elää! Opiksi ja ojennukseksi muille.


      Poista
    2. Kestovinkujat on asia erikseen.. Heille ei maailmasta löydy surua tai onnea, josta aidosti löytää syitä elämälle. Tyhmä luulisi, että kuudet hautajaiset vuodessa musertaisi ihmisen, mutta oikeasti se suurin tuska löytyi ihan muualta, paljon pienemmässä ja mitättömämmässä mittakaavassa. Sellaisessa, joka löi maihin niin, että ensin toivoi kuolevansa, sitten halusi kuolla ja lopulta päätti elää vain vain v*ttuillaakseen. Ja elämä yllätti ja palasi :)

      Poista
    3. No huh, nyt veti sanattomaksi :O

      Poista
  8. Happy landings, TJ0!

    Ja rentouttavaa viikonloppua itse kullekin blogin lukijalle!

    VastaaPoista
  9. Kivaa kotiutumista ja rentouttavaa viikonloppua Nemppalasta!

    VastaaPoista
  10. Vastaukset
    1. Niin on. Ja päikkärit tarpeen pari kertaa päivässä.

      Poista
  11. Hyvä että olet päässyt "laitostumasta" kotiin. Siellä kuntoutuminen pääsee kunnolla vauhtiin. Ei sairauslomaa ole turhaan annettu toukokuun loppuun asti.
    Päikkäreitä tarpeen mukaan ja hissun kissun tekee, mitä jaksaa ja pystyy. Pääasia on nyt kuntoutuminen. Se ei kuitenkaan ihan käden käänteessä tuollaisen mylläkän jälkeen voikaan olla vielä niin hyvä kuin itse toivoisi olevan.

    Monesti kiukuttaa, itkettää ja surettaa, mutta aika parantaa.

    Kaikkea hyvää toivottaen.

    Se espoolainen

    PS. Vähän tiedän, että kuntoutuminen ottaa aikaa. En tuollaista ole kokenut, mutta kuitenkin toisenlaisen vakavan "taudin" vuosia, vuosia sitten. Pikkuhiljaa hyvä tulee.

    VastaaPoista
  12. No huh, mä oon muutaman kuukauden fiilistelly sun vanhoilla teksteillä (menossa syyskuu 2013 [joo, tiedän, hullua, mutta mä tykkään lukea seuraamaani blogit kokonaan]) ja olin autuaallisen pihalla viimeaikaisista käänteistä kunnes vahingossa klikkasin itteni etusivulle... Mää osaa mitään fiksua sanoa: paranemisia, jaksamista ja kärsivällisyyttä.

    VastaaPoista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!