maanantai 18. tammikuuta 2016

Talven tuntu ja retroa uunista



Juuei, ei ole epäilystäkään vuodenajasta. Nyt on talvi. Sen näkee katsomalla ikkunasta ulos (valkoista), sen tajuaa kurkkaamalla ovesta (nenä paleltuu) ja kalenterikin kertoo, että tammikuuta eletään. Hyvä puoli tässä on se, että nyt EI ole rapaa, kuraa tai roskaa joka kantautuisi koirien käpälissä Torppaan.

Koirat viettävät nyt syystalveen verrattuna vähemmän aikaa lattialämmitetyssä kylpyhuoneessa ja enemmän aikaa tuvassa.

Hevoset pysyvät puhtaina ja siisteinä koska tarhassa EI ole märkää multakasaa jossa piehtaroida itsensä virtahevon näköiseksi.

Autot pysyvät puhtaina koska ei ole rapaa.

Se niistä hyvistä puolista. Sitten ne toiset, ei niin kivat puolet.
Ulkoilu on lähes mahdotonta koska -27° lukemilla kukaan täysijärkinen ei ulkona reipastele ellei ole ihan välttämätön pakko. Toki on niitäkin, joiden mielestä reippaat ulkoilukelit alkavat -30° lukemista mutta se on heidän ongelmansa.

Tämän päivän olen kiltisti pysynyt Torpassa, rapistellut tositteita ja kuitteja oikeaan järjestykseen Rouva Kirjanpitäjää varten ja koettanut saada jotain tolkkua myyntisaamisiin.
Välillä olen käynyt viemässä hevosille lämmintä vettä ja heinää, hakenut postia ja kurkannut kanalaan. Juuri nyt yritän kiivaasti hätistellä Iso-J:a halonhakuun, iso uuni on tulilla.

Koirat käyvät ulkona vain minimin. Kaikki paitsi Leffe (tietysti) nostelevat viluisina koipiaan jo pissireissulla eikä pitempiä lenkkejä tehdä juuri ollenkaan. Varttitunti maksimissaan ja sitten saa jo kantaa juoksuunjäätyneen terrierin kotiin. Pöljä spanieli ei vähästä hätkähdä vaan pomppii hankeen ja takaisin korvat lepattaen.



Edelliset kuvat ovat sunnuntailta jolloin oli jollain tavoin inhimilliset pakkaslukemat. Peetu ja Leffe riekkuivat takapihalla umpihangessa. Nasse ikääntyvänä herrasmiehenä ei pallejaan kastele hangessa, hän kääntää persposkea mummolan sohvalla ja nauttii takkatulen lämmöstä.

Ulkoilun puute näkyykin sisätiloissa lisääntyneenä riehumisena ja hulttiokäytöksenä. Leffe etenkin purkaa pentuenergiaansa ärsyttämällä kissoja. Eihän se pure eikä pahaa tee, yrittää komentaa niitä leikkimään omalla varsin äänekkäällä ja vauhdikkaalla tavallaan.

Kun koirat nukahtavat riehumisen jälkeen, kissat aloittavat riekkumisen. Ne mätkähtelevät kauhistuttavalla voimalla (massaa nimittäin löytyy) alas portaita, juoksevat rallia yläkerrasta alas ja takaisin, makaavat hetken lattialla läähättämässä (Oscar erityisesti huohottaa suu auki) vain kirmatakseen hetken päästä samaan ralliin. Keskity siinä sitten matkalaskuihin ja tositteisiin.

Ponimies pomppii tasakäpälää koska pakkanen puree perskurkkanoita vaikka on toppatakki päällä. Näillä pakkasilla hevosia ei ratsasteta koska se ei ole oikeastaan kenenkään etu. No toki voisi ajatella, että hevosen kanssa yhdessä vietetty aika ja blaablaa. Liian kylmä. Piste.

Sitten tämä rujo kuva joka oli osa tämän päivän päivällistämme:

Muotopuoli retroeväs

En tiedä teistä muista lukijoista, mutta meillä syötiin usein mökkiruokana (talvella) uunilenkkiä jonka kaverina kypsyi uunissa kuohkea munakas. Jostain syystä tänään tuli pakottava tarve tehdä tätä kyseenalaista herkkua ja niinpä viipaloin kyrsät vuokaan ja nakkasin munaseoksen sekaan. Lopuksi roimasti juustoa päälle ja syömään.

Pikkuisen se kärvähti tuosta lenkin tyylikkään viipaloinnin reunoilta, mutta maku oli ihan niinkuin silloin penskana mökillä. Meillähän oli mökki ympärivuotisessa käytössä koska isävainaan metsät ja maat olivat siinä vierellä ja niitä oli mökiltä käsin kätevä hoitaa. Lisäksi isä oli innokas riistamies.

Tästä syystä lähes ainoa teollinen ruoka jota meillä ikinä syötiin oli jotain jossa oli lenkkimakkaraa. Muuten syötiin hirveä (myös jauhelihana), metsäkanalintuja, jänistä ja joskus jopa karhua.
Kalaakin riitti pöytään, aina oli joku kalasesonki päällä. Muistan erityisesti ne tiskialtaassa  kevättalvisin mötköttäneet mateet jotka olivat mädistä pulleita ja joiden perkaamista oli jännä katsoa.

Minähän asuin lähes koko nuoruuteni isäni kanssa, jos ette sitä vielä tienneet.
Niinpä tämä uunilenkkimunakas on erityisen tuttu ruoka. Ja sitä tänään perheelleni loihdin. Ihan tuurilla. Muuten tuli hyvä, makua myöten, mutta tuo ikävä esteettinen seikka pudotti antamani pisteet kahdeksikkoon.

Minähän en makkaraa syönyt vaan löysin jääkaapista lauantaisen lampaanpihvin joka oli oikein hyvä vaikka sitä pitikin mikrossa vähän elvyttää.

Toki maistoin tätä retroevästä jotta tiedän mistä puhun.
Huomenna onkin aikainen lähtö ja monta hoidettavaa asiaa. Nyt talliin. Sielläkin on raikas talvisää, nollassa suunnilleen ilman hevosia, hevospattereiden lämmittäessä lukema kohoaa jonnekin +5° tienoille. Eivät hevosten keuhkot ainakaan kosteanlämpimästä talli-ilmasta pilaannu.

Viikkoon mahtuu näköjään kaikenlaista kivaakin, keskiviikkona syön lounaan kaupungilla harvinaisen hyvässä seurassa jos Nemppakuoma ja Reddie kurvaavat kulmille.

Pidä pipo päässä ja kesä mielessä, missä lienetkin!




12 kommenttia:

  1. Et ole ainoa joka manailee eläinten käyttäytymistä joka on näillä keleillä just tuota mitä kerroit. Aikoinaan, entisessä elämässäni kun pakkaslukemat olivat samaa luokkaa kuin nyt, niin silloinen kattimme Herra Kiteinen, saattoi kävellä aivan rauhallisesti ja normaalisti esim. olohuoneen lattialla kunnes yht'äkkiä teki kaikilla neljällä jalalla suoritetun hypyn suoraan ylöspäin jonka jälkeen matka jatkuin niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. En tiedä napsahteliko katilla päänupissa vai saiko se sähköiskun jotain ihmeen kautta koska näillä pakkasillahan jo pelkästään villapaita rätisee sitä pois otettaessa. Mene ja tiedä mutta kissan hypyt olivat sangen hupaista katseltavaa, olkoonkin että sitä varjosti ainainen huoli kissaparan mielenterveydestä :D

    Torstaina kuule lauhtuu ja jos hyvä säkä käy, niin lopputalvi mennään trooppisissa, -5 asteen lukemissa. Not. Ainahan saa toivoa että ennusteet toteutuisivat mutta historia on osoittanut tämän(kin) aika turhaksi touhuksi.

    Mahrottoman mukavaa viikonalkua Torpalle!

    Niin, ja sinä valokuvausihmisenä olet varmaan nähnyt jo tämän:

    http://yle.fi/uutiset/euran_taivaalta_napattua_kuvaa_hammastellaan_kaikkialla_maailman_paras_otos/8599011

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissat ovat olleet yhtä kummallisia meilläkin eikä ole syytä epäillä, että elinolosuhteet olisivat olleet sen arveluttavammat kuin muissakaan perheissä. Joten niillä vaan joskus jää antennit niksulan taajuuksille ja sitten hypityttää.

      Täällä mitään lauhdu enää ikinä. Pelkkää pakkasta ja vielä pahempaa pakkasta. Peehana.

      Hieno kuva on, joskin en tajua sen upeutta koska en oikein ymmärrä miten tuo on ylipäätään mahdollista. Heijastuvatko katulamput siis taivaalle?

      Poista
  2. Pemppusen kuva kolme on huippu! Tavalla tai toisella Pemppu on hämmentävän yhdennäköinen erään elokuvaärriierin kanssa, tosin ja onneksi Pemppunen ei ole kipsattu!!! Reddie kipristelee Hakkapeliittojaan ja starttaa huomenna puolen päivän tienoilla kohti itää muutaman etapin kautta! Voi olla parinkin yön visiitti mutta let' see:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se tästä vielä puuttuisi että kipsi kolisisi pikkukoiran tahtiin.

      Keskiviikkoa odotellen!

      Poista
  3. Tätä talvista pakkasta on jaossa nyt koko Suomeen. Meillä lauhtui mukavasti -21, mutta virisi samalla tuuli joka on itsestään perkeleestä.

    Pukeudun vapaaehtoisesti burkhaan, vaikka ketään se ei täällä kiinnosta. Saappaat, pitkä takki ja huivi naaman edessä ynnä huppu päässä. Ei eroa eteläisten siskojen muodista muutoin kuin kerrospukeutumisena.

    Loppuviikko tuo jo lauhempia kelejä - ja tietenkin navakampia tuulia.

    Retroevääsi on ihan uusi tuttavuus, aivan äijäruokaa. Joskus vois kokeilla, kun hurjaksi heittäytyy! Ehkä lisäsin salaatiksi sipulia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Michelinukkona minäkin vaapun sen minkä ulkona on pakko heilua. Autoihin viritellään tänään viimasuojalevyt, pitäisi käydä piirtämässä Hopianuolen hampaisto paperille jotta osataan ottaa oikeankokoiset levyt. Nyt jo puistattaa ajatus.
      Onkohan se jonkun lääkkeen sivuvaikutus kun sormenpäät ovat usein ihan tunnottomat. Ja ulkona ne kohmettuvat täysin.

      Minä söin lenkkimakkaraa nuorena niin paljon, ettei se juuri houkuta enää. Noita isävainaan äijäeväitä olisi montakin mutta tuon uunilenkkimunakassötöksen muistan erityisen hyvin. Se oli mökkiruokaa se.

      Salaatiksi sipulia tai suolakurkkua. Yöks. Kumpaakaan en enää syö.

      Poista
    2. Noista sormenpäistä: Tästä kelistä (miinusasteita ihan liikaa) ja kalenterin ajankohdasta johtuen on vaikea muistaa, miltä se tarkalleen ottaen tuntuu, mutta tarkistapa, että juot nestettä riittävästi, ettei kuivuminen uhkaa. Itsellä on pari kertaa niinkin käynyt. Ellei tosiaan ole sitten lääkkeiden aiheuttamissa sivuvaikutuksissa. Tai sitten vaan lisää lämpöä näpeille.

      OP

      Poista
    3. Niin ja nuo isävainaat tuntuvatten olevan kovin samanlaisia, paitsi, ettei isä oikein makkarasta välittänyt - enemmänkin sinne herkuttelu osastolle meni - mutta muuten. OP

      Poista
    4. OP, sormenpäät eivät ainakaan kuivuudesta kärsi, juon vettä ja sitä kirottua detoxteetä monta litraa päivässä. Jotenkin ääreisverenkierto on ihan hirveän herkkä, kuuma ja kylmä tuntuvat todella voimakkaina. Ihan kuin sormenpäiden iho olisi ohutta seittiä. Varmaan joku sivuvaikutus :(

      Isävainaat olivat aikansa lapsia, omani joutui kieltämättä koville kun 13-vuotias teini pyyhälsi hänen rauhalliseen virkamieselämäänsä. Ei oikein tiennyt mitä tehdä joten sain lähes täysin vapaan nuoruuden ja säännöllisen kuukausirahan. Tiedät varmaan miten siinä kävi, hauskaa kyllä oli mutta mitään järkevää en niinä vuosina todellakaan tehnyt.

      Poista
    5. Joo, löytyi sieltä sivuvaikutusten luettelosta tuo ääreisverenkiertohommakin. Myös suun kuivuminen ja moni muu tutuksi tullut oire. Mutta kaikkea kestää aikansa ja saan kevään aikana sanoa heipat näille lääkkeille. Se on muuten merkittävä päivä kun voi elää ilman päivittäisiä pillereitä!

      Poista
    6. Hyvä, että tietää mitä se on. Mulla on kesällä kuivumistaipumusta (elän mansikoilla ja kahvilla viikkoja), toissakesänä meni siihen pisteeseen, että kädet oli tosi kipeät kyynerpäihin asti,aivan kuin ne olisi olleet umpijäässä sisältä, eikä muutenkaan ollut kuuma eikä kylmä vaikka mittarissa oli +35 tai jotain...Oireet alkoivat kai janon tunteen katoamisesta ja kihelmöintinä sormenpäistä. Dg lievä lämpöhalvaus ja kuiviminen. Tein sen vielä viime kesänä uudestaan, ennen kuin oppin juomaan muutakin kuin kahvia.

      Peetu levitoi noissa kuvissa. Onnellinen koira.
      OP

      Poista
    7. Peetu todellakin levitoi, löysin vanhoja kuvia joissa koko piski on ilmassa.

      Huh tuota sun kuivumistasi. Onneksi aikuisena ja järkevänä ihmisenä maltat laajentaa ruokavaliotasi ;-)

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com